Uuden viinin aikaa

Uuden viinin aikaa
Kastanjien paahtopannu

18.12.13

Gomeralaista kotiruokaa ja viiniä


Pari päivää sitten olin La Gomeralla paikallisen saarihallinnon järjestämällä tutustumisreitillä. Mikään kohde ei ollut sellainen kuin turisteille tarjotaan tavanomaisilla päivän bussireiteillä saarelle.

Tiesin, että reittiin sisältyisi lounas, mutta paikkaa ei oltu mainittu etukäteen.

Vaelsimme tihkusateessa laakeripuumetsän läpi johtavaa polkua ja katselimme ikivanhaa metsää polun kahtapuolta. Pysähdyimme välillä tarkastelemaan joitain puita tai matalampia kasveja.

Lopulta tulimme Las Hayas nimiseen kylään. Tunsin paikan jo aikaisemmiltä gomerankäynneiltä, vaikka en koskaan ollut pysähtynyt sinne pitemmäksi aikaa. Olin vain todennut, että siellä näytti liikkuvan patikoijia ja pyöräilijöitä, joiden arvelin olevan keski-eurooppalaisia.

Edessämme oli Restaurante La Montaña Casa Efigenia. Tässä paikassa oli tarkoitus syödä.

Ja niin alkoi moniulotteinen seikkailu.

Restaurante La Montaña Casa Efigenia
Ravintola vaikutti olevan peräisin ajattomuudesta. Tajusin, että siellä kävivät monet turistit, mutta silti se ei ollut mitenkään ”turistiravintola”.

Ravintolan emäntä, Efigenia Borges, otti meidät vastaan yhtä sydämellisesti kuin olisimme olleet perheenjäseniä.

Pöytään kannettiin pelkästään yksinkertaista gomeralaista ruokaa.
Aloitimme valitsemalla juoman, mikä on tavallista saaristossa. Vettä, valkoviiniä, punaviiniä tai virvoitusjuomia. Viinit olivat täällä valmistettuja.

Leipä tuotiin pöytään ja sen seuraksi talossa valmistettua almogrotea”. Tämä levike maistui niin mahtavalta, että sitä tuotiin pöytään monta kierrosta, koska kaikki halusivat nauttia siitä mahdollisimman runsaasti.

Seuraavaksi saimme gofiosta valmistetun ”escaldón” aterian. Kuumaan kasviliemeen sekotettua gofiota, jonka päälle oli siroteltu hieman hakattua sipulia. –Gofion yhteydessä Doña Efigenia suoritti "escaldonin maustamisrituaalin", eli näytti miten escaldón sekoitetaan täällä päin maailmaa. Hän lisäsi gofioon punaista, aika tulisen tuntuista, omatekoista punaista mojoa. Tämä oli varsinaisen aterian alkamisseremonia. Mojoastiat kiersivät pöydässä ja escaldon maistui.

 
Sitten seurasi salaatti. Siihen käytetyt vihannekset olivat peräisin talon omasta puutarhasta.







Pääaterian alkuaineet olivat myös peräisin talon omasta puutarhasta. Luomukasviksia. Itse ateria tunnetaan nimellä ”puchero”, eli useita eri vihanneksia on kypsytetty samassa kattilassa. Pucheron sisältö vaihtuu hieman vuodenaikojen mukaan, riippuen siitä, mitá vihanneksia ja juureksia on tarjolla sillä hetkellä.

 



Pöydässä vastapäätäni istuva saarihallinnon turistikysymyksistä vastaava poliitikko, Fernando M. Mendez Borges kertoi tarjolla olevista viineistä. Valkoviiniin käytetty rypäle oli gomeralainen ”Forastera gomera”. Tämä laji on kasvanut saarella jo satoja vuosia. Siitä saadaan se oljenkeltainen valkoviini, josta puhutaan saaren ruokien esitteissä. Punaisen viinin valmistukseen oli käytetty lajeja Listán Negro ja Negramoll. Molemmat näistä ovat tavallisia saaristossa, mutta jokaisen alueen viinillä on aivan oma, persoonallinen makunsa.

Jälkiruoka oli valmistettu maidosta, paahtovanukas.

Kaikki yksinkertaista ja maistuvaa, ilman mitään lisäaineita tai maunlisääjiä.

 





Efigenia ja hänen naapurinsa tarjosivat aterian lopuksi pienen esityksen saaren perinteisestä musiikista, tambor, rumpu ja chacaras, eli suuret kastanjetit. Molemmat osasivat myös saaren erikoista vihellyskieltä, silboa.

Vierailumme päätteeksi Efigenia lahjoitti meille kaikille pienen purkin aitoa gomeralaista palmusiirappia. Ravintolan yhteydessä oli pieni myymälähylly. Keräsin sieltä Efigenian aikaisemmin tarjoamaa ”almogrotea” matkamuistoksi ja tuliaisiksi.
Hieman taustatietoja
Uteliaisuuteni paikkaa kohtaa oli herännyt. Niinpä jatkoin tutkimista vielä kotiinpäästyäni. Ravintola La Montañan kotisivuilta löytyy runsaasti lisätietoja. Koska ainakin osa kävijöistä on eurooppalaisia, sivut ovat myös usean kieliset.

Sivuilta käy ilmi, että ravintola perustettiin jo 1940-luvulla, heti sen jälkeen kun Efigenia ja hänen miehensä Manuel olivat menneet naimisiin. Paikan maine kiersi suusta toiseen, ja siitä tuli vähitellen erittäin suosittu. Efigeniasta itsestään todetaan, että hän oli hedelmäpuiden, vihannesten ja yrttien kanssa varttunut nainen. Vähitellen tästä ravintolasta tuli todellinen gomeralaisen ruokakulttuuriin esimerkki.

Kotisivun lopussa on kaksi videota. Ensimmäisessä Efigenia Borges kertoo mm. ravintolarakennuksesta, joka on osin yli 300 vuotta vanha. Hän kertoo myös, miten hän alkoi aikoinaan valmistaa ”almogrote” nimistä levikettä metsässä työskenteleville miehille. Efigenia esittelee myös kasvimaan, josta ravintolassa käytetyt kasvikset ovat peräisin. Kaikki on luomuviljelystä.

Toinen sivun lopussa oleva video kertoo miten Efigenia Borges sai vuonna 2010 erityisen kunniamaininan Kanarian turismin puitteissa. Tämä tapahtui Santa Cruzin kunnanvaltuuston istuntosalissa.

Efigenialla on useita pieniä rakennuksia, joita vuokrataan turisteille. Tiedot löytyvät kotisivulta.



 

Joulukuu 2013 ©Gracia Penttinen
Artikkelin  vapaa jakaminen on sallittu, niin kauan kuin sen teksti säilytetään kokonaisuudessaan ja sisältöä muuttamatta,  ja jos sen kirjoittaja - Gracia Penttinen - ja tämä blogisivu mainitaan

Vuosien mittaan olen liikkunut paljon La Gomeralla, ja kirjoittanut saaresta ja kokemuksistani siellä useita juttuja:


Inga kommentarer:

Skicka en kommentar