Nautinnollinen iltapäivä

Güímarilainen ravintola/hotelli Casona Santo Domingo järjestää säännöllisesti eriaiheisia gastronomisia seikkailupäiviä.

Nyt elokuun alkuviikoilla oli/on mahdollisuus kokeilla millaisia ovat afrodiasiset (sukupuolihalua kiihottava) herkkupalat sopivan viinin keralla.

Tämä kuulosti jännittävältä ja vaikka elämässäni ei juuri nyt ole seikkailupartneria, läksin maistelu- ja kokemusmatkalla Santo Domingoon.

Rakennus sinänsä on jo seikkailu. Se sijaitsee Güímarin vanhassa keskustassa, aivan Santo Domingon kirkon vieressä ja samannimisen kadun varrella. Santo Domingo puolestaan viittaa yhden dominikaanijärjestön perustajaan Santo Domingo Guzmániin, eli pyhään Domingoon. Rakennus on peräisin 1500-luvulta. Siinä toimii ravintolan lisäksi maaseutuhotelli.

Olin paikalla niin aikaisin, ettei muita uteliaita näkynyt ennen kuin olin ehtinyt jälkiruokaan. Näin sain mahdollisuuksia kysellä yhdistelmistä ravintolanomistajalta.

Ruokalistalla oli/on seitsemän erilaista maisteluannosta, ja viinilistalla viisi viiniä, joita suositellaan tämän listan yhteydessä. Kaikki viinit ovat Güímarin alkuperäismerkintäalueella (DO Valle de Güímar) sijaitsevista viinikellareista.

Koska oli autolla, valitsin vain yhden viinin, punaisen, mutta totesin hyvin pian, ettei se ollut sopiva kumppani ennen kuin juuri siinä seurassa, mihin sitä oli suositeltu. Tämä viini oli uusi tuttavuus, joten käytin odotellessani hieman aikaa sen haisteluun ja maisteluun.

Voi olla, että ”oikean” viinin puuttuminen yhteyksistään teki kokemuksesta latteamman, mutta autolla liikuttaessa on hyväksyttävä se varjopuoli.

Ruokalista

Palaan nyt ruokalistaan. Olen tehnyt siitä suomenkielisen version

Intohimoinen kukkasten ja vihannesten kohtaaminen sensuellissa kastikkeessaan.

Güímarin puutarhojen kukkasten ja vihannesten rakkauden pesä, mausteena palmuhunaja ja omenaviinietikkakastike.

Lämpimiä viikunoita hanhenmaksasydämellä palmumahlanektarissa.

Hanhenmaksalla täytettyjä tummia viikunoita, palmumahlassa liotettuja kuivia hedelmiä kuivatuista sipuleista valmistelulla pedillä, koristeena sinimailasen ituja.

Kuuma salmorejo eliksiiri kinkkunokareen keralla.

Ryyppy cordovalaista kylmää tomaattikeittoa (salmorejo) ja vodkaa, kinkkunokareen ja hyytelösydämien saattamana.

Ylellisiä meren herkkuja ja äyriäisiä omassa liemessään.

Hajustettuja merenherkkuja (erilaisia simpukoita, miekkaisimpukoita, katkarapuja).

Iberialaisten lihojen intohimoinen kohtaaminen punaisen houkutuksen verhossa.

Iberialaisia lihavartaita seuranaan kaksivärisiä perunasydämiä ja tulinen espanjanpippurikastike

Trooppisten hedelmien orgia kuumassa suklaakylvyssä.

Laaksomme kaikkein maukkaimmista hedelmistä valmistettu makujen orgia kuumassa suklaakylvyssä.

Ennen suklaakylpyä

Suklaakylvyn jälkeen...

Suositeltujen viinien lista

Luonnollinen kuohuviini – Espumoso Brut Nature de Ayosa

Tämän virkistävän ja kermamaisen luonnollisen kuohuviinin pienet kuplat muodostavat tarvittavan kiihokkeen herättääkseen aistimme ja nautintomme.

Contiempo Roséviini – Rosada de Contiempo 2010

Intohimon vaaleanpunainen väri, kuin vanhojen viikunoiden, taustanaan hieman punaisia hedelmiä ja makeisia, jotka muistuttavat nuoruudestamme.

Kuiva valkoviini - Blanco Seco El Borujo 2010

Tuoksu muistuttaa valkoisista hedelmistä ja kukkasista. Öljymäinen, täydellinen, täyteläinen viini, joka pystyy vapauttamaan ja palauttamaan meren herkkujen maun.

Neljä kuukautta tynnyrissä kypsytetty – Tinto 4 meses Barrica de Ferrera Legendario 2010.

Rypäleiden täydellisyys ja tynnyrikypsytys tarjoavat toisen tuoksujen ja makujen sinfonian, mikä sointuu täydellisesti tähän (liharuokaan). Jo sen makea, hunajainen, lihakas, hedelmäinen alkumaku yllättää tarjoamalla ensimmäiset balsamin ja mausteiden aavistukset.

Hedelmäinen valkoviini – Afrutado de Vega las Cañas 2010

Luonteeltaan raikas ja hedelmäinen, sopiva täydennys muuntaakseen tämän pesän afrodiasiseksi paratiisiksi.

Hitaasti ja nautiskellen tämä seikkailu oli kokemisen arvoinen. Istahdin vielä joksikin aikaa Casona Santo Domingon välittömässä läheisyydessä sijaitsevan Güïmarin kaunpungintalon (ent luostarirakennus) ja Santo Domingon kirkon edessä olevalle aukiolle kuuntelemaan suihkulähteen solinaa, ihailemaan vanhoja fiikuspuita ja antamaan viinin haihtua suonistani ennen kuin palasin tavalliseen maailmaan.

Casona Santo Domingo: Kielet: saksa, englanti ja espanja

P.S  Monelle luultavasti miekkasimpukka on ihan outo juttu. Niin minullekin. Sen espanjankielinen nimi on "navaja". Suomenkielisen nimi löytyi Googlen kautta monien mutkien jälkeen. Ihan hyvänmakuinen. Löysin myös pienen pätkän ko. simpukasta YouTubesta.

Elokuu 2011 ©Gracia Penttinen
Artikkelin  vapaa jakaminen on sallittu, niin kauan kuin sen teksti säilytetään kokonaisuudessaan ja sisältöä muuttamatta,  ja jos sen kirjoittaja - Gracia Penttinen - ja tämä blogisivu mainitaan

Päivä Viinin ja viiniturismin kunniaksi Tenerifellä!

Tenerifen viinireitin tunnus

Euroopan viiniturismin päivän viinireitti oli omistettu ”Viinille ja tapasille eli pikkupurtaville, joilla sanotaan olevan afrodiasinen, eli seksuaalisuutta kiihottava vaikutus.

La Lagunan päätorille, ”Plaza de Adelantado” kerääntyi sunnuntaiaamuna väkeä, jotka olivat innostuneet ajatuksesta lähteä maistelukierrokselle. Joukossa oli jokunen tuttu entisiltä reiteiltä. Turistit loistivat poissaolollaan, Kaukaisin vieras oli tullut La Gomeralta. Joskus mietin, miksi saarella kävijät eivät uskaltaudu kokeilemaan tällaista mahdollisuutta. Vaikuttaa siltä, että saaren muu tarjonta Loro Parkin ja Teiden lisäksi on monelle täysin tuntematon alue. Tiedä häntä.

Hotelli Nivaria La Lagunassa
Aluksi istuimme La Lagunan perinteikkään hotellin Nivarian ravintolassa. Valittava viini oli joku valkoinen tai punainen. Koska tapas sisälsi äyriäistä, useimmat valitsivat valkoisen viinin. Itse pysyin uskollisena punaiselle. Viini oli peräisin La Orotavan alkuperäisalueelta, Gran Tehyda, vuosikertaa 2009 ja valmistettu Listan Negro lajikkeesta. Viini oli hyvää, ainoa kielteinen puoli oli se, että se ei ollut peräisin siltä alueelta, missä olimme.

Tapa: “La Corazonada”, kauniisti aseteltu. Perustana oli paahtoleipä, jolla oli kerroksittain aseteltu kalaliemestä valmistettua hyytelyä, hunajassa marinoitua sipulia, sieniviipale. Välissä oli minttuhyytelöä. Päällimmäisenä oli katkarapu, jota oli maustettu mm. kanelilla. Tässä yhteydessä voin sanoa, että en koskaan ole ollut erikoisen ”ruokatietoinen”. Tämä on vasta alkua, joten saanen anteeksi, jos kerron vähän kömpelösti. Sen kuitenkin voin sanoa, että tapa maistui hyvältä. Kyselin hieman tapaksen ”Corazonado” merkitystä pöytätovereiltani. Naapuri kertoi, että sen tarkoitus on ”olla sellainen, että se miellyttää kaikkia”.

Ravintola Mercadela Agua Garciassa
Seuraavaksi astuimme bussiin, joka kuljetti meidät Tacoronten Agua Garciaa kohti. Mila, oppaamme, kertoi, että kaikki ravintolat, joissa käymme, ovat mukana viinireitti ohjelmassa.

Seuraava pysähdyspaikkamme ”Mercadela” oli minulle jo ennestään tuttu. Se sijaitsee ”sopivasti” sen tien varrella, joka vie ylös Esperanzaan ja sieltä Teidelle.

Mercadelassa tarjottiin tacorontelaista viiniä. Valitsin taas punaviiniä. Tällä kertaa se oli sopivaa, koska tapa oli lihapohjainen. Viini oli El Mocanero viinikellarista ja valmistettu hiilihappokäymismenetelmällä. Vuosikerta 2009. Yleensä tällä menetelmällä valmistettu viini on nautittava vuoden sisällä, jos haluaa ”hyväryhtistä”. Viimeisimmässä viininmausteluillassa asiantuntija ja opettajana toiminut enologi totesi Maceración carbonica – eli hiilihappokäymisellä valmistetuista viineistä, että ne sopivat parhaiten nuorille ihmisille. Maku on yleensä pehmeä. Mercadelassa unohdin ottaa kuvan tapasta. Myös tällä oli pohjana paahtoleipää. Tunnistin siinä tomaatin, paprikan, sipulin ja kaikkein ylimmäisenä olevan lihapalasen. Kastikkeessa tuntui sitruunanmaku. Tapa oli hyvänmakuinen, huolellisesti ja silmää ilahduttavasti aseteltu.

Katselimme vielä Mercadelan ravintolaosaa ja kävimme jopa keittiössä. Siellä minua ilahduttivat teräskattilat. Monessa ravintolassa olen todennut käytettävän alumiinisia. Mercadela on perheyritys, joka on ollut olemassa jo noin 40 vuotta. Nykyinen omistaja David Hernández Cabrera edustaa nuorempaa sukupolvea. Mercadela järjestää aterioita mm. sen mukaan mitä asiakas on halukas maksamaan. Ts. sieltä voi esim. ryhmille pyytää ehdotuksen menusta, sen mukaan mitä siihen halutaan sijoittaa.

Agua Garcia on talvella viileä paikka, joten sinne on hyvä varta vaatetta mukaansa.

Viinitila Monjen ravintola
Agua Garciasta laskeuduimme kohti El Sauzalia. Tie oli jyrkkääkin jyrkempi. Muistan, että eksyin sinne joskus, ja toivoin silloin, että olisin voinut sulkea silmäni alas mennessä. Huh Vieläkin värisyttää…
Päädyimme kuitenkin ehjinä Bodegas Monjelle johtavalle tielle. Autonkuljettaja oli Cristo, joka on taitanut ja taittanut nämä tiet ennenkin.

Monejella menimme suoraan ravintolaan. Tilava ravintola on suhteellisen uusi. Näkymä alas merelle, Teidelle ja La Orotavan laaksoon on päätä huimaavan kaunis.

Felipe Monje on tullut tunnetuksi uudistusmielisenä ja erilaisiin asioihin paneutuva yrittäjänä. Viinitila on perheellä jo viidennessä sukupolvessa. Rakennukset ovat uusitut.

Monjen teema viimeisten kuukausien aikana on ollut ”Wine & Sex”.. Saamamme tapas kuului tähän kategoriaan. Kaunis katsella. Vaaleanpunainen perus oli bataatista, eli makeasta perunasta valmistettu. Bataatin oli ennen tahnauttamista annettu liota kahdeksan tuntia liemessä, joka sisälsi mm. kirveliä. Muista aineosista selvimmin tuntuva oli passionhedelmä, maracaya. Jokaisella ”pilkulla” lautasella oli oma hieno makunsa. Suklaapilkku oli valmistettu tummasta 85 % suklaasta. Punaisessa pilkussa taas maistui Monjen omat viinituotteet. Balsamikastike oli myös Monjen omaa valmistetta. Tiedän, että kuvaukseni on ontuva, mutta voin edelleen sanoa, että makuelämys oli hieno. Viini oli tällä kertaa valkoista, Monjen viinikellarin omaa valmistetta. Kuivaa valkoviiniä, joka tuoksui taivaallisen hedelmäiseltä ja jokainen pisara, jonka otin maistui suussa aivan yhtä ihanalta. Jätin silti viinin lasiin, koska en halunnut ”sekoittaa”.kehoani.

Aterian jälkeen kävimme pienellä kierroksella viinivalmistustiloissa ja myymälässä. Aikaisemmista käynneistä Monjella

Viinimuseon ravintola

Viimeisin pysähtymispaikkamme oli El Sauzalin viinimuseon ravintola. Täällä päivän hyvä vastaanottoketju vähän katkesi. Liekö ollut stressiä ja liikaa asiakkaita. Pöytä oli katettu terassille. Sinänsä aivan ihana paikka ja hienot näköalat merelle ja laaksoon, mutta tapas oli syötävä seisoen, mikä ei ollut aivan helppoa, koska sitä oli leikeltävä ja pöytä oli normaalin korkuinen. Jotkut jättivät tapan kokonaan maistamatta tästä syystä. Itse kannoin lautaseni vähän kauempana olevaan pöytää ja istuin kaikessa rauhassa nauttimaan siitä. Tapas oli valmistettu mangosta, avokadosta ja katkaravuista. Jostain syystä se oli värikkyydestään huolimatta laimean makuinen. Tarjottu viini oli peräisin Carabajal nimisestä viinikellarista. Valitsin taas punaviiniä. Tämä viinin maussa tuntui selvästi tammitynnyrin maku. Kokonaistunne tästä ravintolasta ei ollut aivan mieltä ylentävä tällä kertaa.

Kiersimme hetken katselemassa ympärillemme. Don Simonin kappeli oli auki ja mahtava kirjailu katto ihailtava. Kävin vielä myymälässä tarkistamassa muutamien kirjojen olemassaolon, mutta en ostanut yhtään.

En ostanut viiniäkään tällä reissulle, mutta se johtuu  siitä, että voitin arpajaisista pullon, Viña Norten, hiilihappokäytetyn punaviinin vuodelta 2009. Ajattelin hiljaisessa mielessäni, että nyt olikin korkea aika saada vuoden 2009 viinit ulos, koska vuoden 2010 ovat jo tulossa markkinoille. Sen jälkeen ei hiilihappokäytetty, vuoden 2009 punaviini enää ole kannattava sijoitus. Näin kotioloissa sitä voi varmaan nautiskella vielä joulunakin.

Tällä kertaa emme laulaneet. Palasimme takaisin lähtöpaikkaamme torille La Lagunassa. Reitin ajallinen pituus oli noin seitsemän tuntia.

Marraskuu 2010 ©Gracia Penttinen
Artikkelin  vapaa jakaminen on sallittu, niin kauan kuin sen teksti säilytetään kokonaisuudessaan ja sisältöä muuttamatta,  ja jos sen kirjoittaja - Gracia Penttinen - ja tämä blogisivu mainitaan

Viinin ja viiniturismin kunniaksi Tenerifellä!

Sunnuntaina 14. marraskuuta 2010 juhlitaan Euroopan viiniturismin (enoturismo) päivää.Viinibussin LA GUAGUA DEL VINOn reitti tänä päivänä omistetaan tälle tapahtumalle.
Päivä aloitetaan La Lagunassa ja sen aikana käydään 4 eri ravintolassa maistelemassa viinejä ja pikkulämpimiä (tapas)

Ensimmäinen pysähtymispaikka on La Lagunassa sijaitsevan hotelli, ”Hotel Nivaria”, missä tapaksen nimi on “La Corazonada”, ilmeisesti lähinnä ”sydämentykytys”.
Toinen pysähtymispaikka on Tacorontessa, Agua Garciassa sijaitseva ”Mercadela”, ja tapas nimeltä:”Solapa de Solomillo con salsa de Cïtrico”.- eräänlainen ”Lihaläppä (liekö pala sydäntä) sitruunakastikkeessa”.
Kolmanneksi poikkeamme Bodegas Monjen ravintolassa El Sauzalissa: Tapaksen teema on “Wine & Sex”.(Monje on viime kuukausina kovasti paneutunut ko. aiheeseen, eli Wine & Sex)
Ja hyväksi lopuksi nautimme vielä mangosta, avokadosta ja katkaravuista valmistetusta tapaksesta El Sauzalin viinimuseon ravintolassa.

♥Koko tämän reissun teema on nautiskella tapaksia, joilla sanotaan olevan afrodiasinen, eli seksuaalisuutta kiihottava vaikutus!!!

Päivä alkaa 10.45 ja bussi palaa La Lagunaan arvion mukaan noin 16.30.
Joka uskaltaa mukaan voi varata paikan bussissa soittamalla ”ruta del Vino Tenerife”n toimistoon 922 56 40 66 ja 922 56 40 66 .
Nautintojen hinta bussimatkan aikana on 20 €.
Rohkea ja utelias kun olen, olen jo ilmoittautunut….
Näemmekö???

Marraskuu 2010 ©Gracia Penttinen
Artikkelin  vapaa jakaminen on sallittu, niin kauan kuin sen teksti säilytetään kokonaisuudessaan ja sisältöä muuttamatta,  ja jos sen kirjoittaja - Gracia Penttinen - ja tämä blogisivu mainitaan