Päivä Viinin ja viiniturismin kunniaksi Tenerifellä!

Tenerifen viinireitin tunnus

Euroopan viiniturismin päivän viinireitti oli omistettu ”Viinille ja tapasille eli pikkupurtaville, joilla sanotaan olevan afrodiasinen, eli seksuaalisuutta kiihottava vaikutus.

La Lagunan päätorille, ”Plaza de Adelantado” kerääntyi sunnuntaiaamuna väkeä, jotka olivat innostuneet ajatuksesta lähteä maistelukierrokselle. Joukossa oli jokunen tuttu entisiltä reiteiltä. Turistit loistivat poissaolollaan, Kaukaisin vieras oli tullut La Gomeralta. Joskus mietin, miksi saarella kävijät eivät uskaltaudu kokeilemaan tällaista mahdollisuutta. Vaikuttaa siltä, että saaren muu tarjonta Loro Parkin ja Teiden lisäksi on monelle täysin tuntematon alue. Tiedä häntä.

Hotelli Nivaria La Lagunassa
Aluksi istuimme La Lagunan perinteikkään hotellin Nivarian ravintolassa. Valittava viini oli joku valkoinen tai punainen. Koska tapas sisälsi äyriäistä, useimmat valitsivat valkoisen viinin. Itse pysyin uskollisena punaiselle. Viini oli peräisin La Orotavan alkuperäisalueelta, Gran Tehyda, vuosikertaa 2009 ja valmistettu Listan Negro lajikkeesta. Viini oli hyvää, ainoa kielteinen puoli oli se, että se ei ollut peräisin siltä alueelta, missä olimme.

Tapa: “La Corazonada”, kauniisti aseteltu. Perustana oli paahtoleipä, jolla oli kerroksittain aseteltu kalaliemestä valmistettua hyytelyä, hunajassa marinoitua sipulia, sieniviipale. Välissä oli minttuhyytelöä. Päällimmäisenä oli katkarapu, jota oli maustettu mm. kanelilla. Tässä yhteydessä voin sanoa, että en koskaan ole ollut erikoisen ”ruokatietoinen”. Tämä on vasta alkua, joten saanen anteeksi, jos kerron vähän kömpelösti. Sen kuitenkin voin sanoa, että tapa maistui hyvältä. Kyselin hieman tapaksen ”Corazonado” merkitystä pöytätovereiltani. Naapuri kertoi, että sen tarkoitus on ”olla sellainen, että se miellyttää kaikkia”.

Ravintola Mercadela Agua Garciassa
Seuraavaksi astuimme bussiin, joka kuljetti meidät Tacoronten Agua Garciaa kohti. Mila, oppaamme, kertoi, että kaikki ravintolat, joissa käymme, ovat mukana viinireitti ohjelmassa.

Seuraava pysähdyspaikkamme ”Mercadela” oli minulle jo ennestään tuttu. Se sijaitsee ”sopivasti” sen tien varrella, joka vie ylös Esperanzaan ja sieltä Teidelle.

Mercadelassa tarjottiin tacorontelaista viiniä. Valitsin taas punaviiniä. Tällä kertaa se oli sopivaa, koska tapa oli lihapohjainen. Viini oli El Mocanero viinikellarista ja valmistettu hiilihappokäymismenetelmällä. Vuosikerta 2009. Yleensä tällä menetelmällä valmistettu viini on nautittava vuoden sisällä, jos haluaa ”hyväryhtistä”. Viimeisimmässä viininmausteluillassa asiantuntija ja opettajana toiminut enologi totesi Maceración carbonica – eli hiilihappokäymisellä valmistetuista viineistä, että ne sopivat parhaiten nuorille ihmisille. Maku on yleensä pehmeä. Mercadelassa unohdin ottaa kuvan tapasta. Myös tällä oli pohjana paahtoleipää. Tunnistin siinä tomaatin, paprikan, sipulin ja kaikkein ylimmäisenä olevan lihapalasen. Kastikkeessa tuntui sitruunanmaku. Tapa oli hyvänmakuinen, huolellisesti ja silmää ilahduttavasti aseteltu.

Katselimme vielä Mercadelan ravintolaosaa ja kävimme jopa keittiössä. Siellä minua ilahduttivat teräskattilat. Monessa ravintolassa olen todennut käytettävän alumiinisia. Mercadela on perheyritys, joka on ollut olemassa jo noin 40 vuotta. Nykyinen omistaja David Hernández Cabrera edustaa nuorempaa sukupolvea. Mercadela järjestää aterioita mm. sen mukaan mitä asiakas on halukas maksamaan. Ts. sieltä voi esim. ryhmille pyytää ehdotuksen menusta, sen mukaan mitä siihen halutaan sijoittaa.

Agua Garcia on talvella viileä paikka, joten sinne on hyvä varta vaatetta mukaansa.

Viinitila Monjen ravintola
Agua Garciasta laskeuduimme kohti El Sauzalia. Tie oli jyrkkääkin jyrkempi. Muistan, että eksyin sinne joskus, ja toivoin silloin, että olisin voinut sulkea silmäni alas mennessä. Huh Vieläkin värisyttää…
Päädyimme kuitenkin ehjinä Bodegas Monjelle johtavalle tielle. Autonkuljettaja oli Cristo, joka on taitanut ja taittanut nämä tiet ennenkin.

Monejella menimme suoraan ravintolaan. Tilava ravintola on suhteellisen uusi. Näkymä alas merelle, Teidelle ja La Orotavan laaksoon on päätä huimaavan kaunis.

Felipe Monje on tullut tunnetuksi uudistusmielisenä ja erilaisiin asioihin paneutuva yrittäjänä. Viinitila on perheellä jo viidennessä sukupolvessa. Rakennukset ovat uusitut.

Monjen teema viimeisten kuukausien aikana on ollut ”Wine & Sex”.. Saamamme tapas kuului tähän kategoriaan. Kaunis katsella. Vaaleanpunainen perus oli bataatista, eli makeasta perunasta valmistettu. Bataatin oli ennen tahnauttamista annettu liota kahdeksan tuntia liemessä, joka sisälsi mm. kirveliä. Muista aineosista selvimmin tuntuva oli passionhedelmä, maracaya. Jokaisella ”pilkulla” lautasella oli oma hieno makunsa. Suklaapilkku oli valmistettu tummasta 85 % suklaasta. Punaisessa pilkussa taas maistui Monjen omat viinituotteet. Balsamikastike oli myös Monjen omaa valmistetta. Tiedän, että kuvaukseni on ontuva, mutta voin edelleen sanoa, että makuelämys oli hieno. Viini oli tällä kertaa valkoista, Monjen viinikellarin omaa valmistetta. Kuivaa valkoviiniä, joka tuoksui taivaallisen hedelmäiseltä ja jokainen pisara, jonka otin maistui suussa aivan yhtä ihanalta. Jätin silti viinin lasiin, koska en halunnut ”sekoittaa”.kehoani.

Aterian jälkeen kävimme pienellä kierroksella viinivalmistustiloissa ja myymälässä. Aikaisemmista käynneistä Monjella

Viinimuseon ravintola

Viimeisin pysähtymispaikkamme oli El Sauzalin viinimuseon ravintola. Täällä päivän hyvä vastaanottoketju vähän katkesi. Liekö ollut stressiä ja liikaa asiakkaita. Pöytä oli katettu terassille. Sinänsä aivan ihana paikka ja hienot näköalat merelle ja laaksoon, mutta tapas oli syötävä seisoen, mikä ei ollut aivan helppoa, koska sitä oli leikeltävä ja pöytä oli normaalin korkuinen. Jotkut jättivät tapan kokonaan maistamatta tästä syystä. Itse kannoin lautaseni vähän kauempana olevaan pöytää ja istuin kaikessa rauhassa nauttimaan siitä. Tapas oli valmistettu mangosta, avokadosta ja katkaravuista. Jostain syystä se oli värikkyydestään huolimatta laimean makuinen. Tarjottu viini oli peräisin Carabajal nimisestä viinikellarista. Valitsin taas punaviiniä. Tämä viinin maussa tuntui selvästi tammitynnyrin maku. Kokonaistunne tästä ravintolasta ei ollut aivan mieltä ylentävä tällä kertaa.

Kiersimme hetken katselemassa ympärillemme. Don Simonin kappeli oli auki ja mahtava kirjailu katto ihailtava. Kävin vielä myymälässä tarkistamassa muutamien kirjojen olemassaolon, mutta en ostanut yhtään.

En ostanut viiniäkään tällä reissulle, mutta se johtuu  siitä, että voitin arpajaisista pullon, Viña Norten, hiilihappokäytetyn punaviinin vuodelta 2009. Ajattelin hiljaisessa mielessäni, että nyt olikin korkea aika saada vuoden 2009 viinit ulos, koska vuoden 2010 ovat jo tulossa markkinoille. Sen jälkeen ei hiilihappokäytetty, vuoden 2009 punaviini enää ole kannattava sijoitus. Näin kotioloissa sitä voi varmaan nautiskella vielä joulunakin.

Tällä kertaa emme laulaneet. Palasimme takaisin lähtöpaikkaamme torille La Lagunassa. Reitin ajallinen pituus oli noin seitsemän tuntia.

Marraskuu 2010 ©Gracia Penttinen
Artikkelin  vapaa jakaminen on sallittu, niin kauan kuin sen teksti säilytetään kokonaisuudessaan ja sisältöä muuttamatta,  ja jos sen kirjoittaja - Gracia Penttinen - ja tämä blogisivu mainitaan