Trooppisten hedelmäpuiden tarhassa Tenerifellä

Saarten eri kunnissa on saaristohallituksen maatalousosaston toimistoja ja kokeilutiloja . Niin Güímarin kunnassakin (Oficina de Extensión Agraria y Desarrollo Local de Güímar). Parina vuotena olen jo ”hyödyntänyt” tätä toimistoa mm. osallistumalla sen järjestämiin vierailu- ja tutustumiskäynteihin erilaisilla viljelyksillä.

Viimeisin osallistumiskohteeni oli Saarihallinnon trooppisten puiden kokeilutila Guia de Isorassa, lounaisella Tenerifellä, paikassa nimeltä Cueva del Polvo.

Tutustumiskierroksella kyselin paikan johtajalta Domingo Fernández Galvánilta,  ottaisivatko he vastaan myös turistien vierailuja. Hän mietti hetken ja totesi, ettei heillä ole mahdollisuuksia siihen…. Joten voin vain todeta, että jos joku kaltaiseni utelias saarella asuva tai oleskeleva haluaa päästä tutkimaan, niin sen on tapahduttava Agrocabildon järjestämien vierailujen puitteissa. Tiedeihmiset ja tutkijat ovat luonnollisesti eri asia, ja heillä on käsitykseni mukaan ihan omat yhteytensä.

Saaristohallitus (gobierno) ja saarihallitukset (cabildo) tutkivat aktiivisesti mitä saarille voisi istuttaa hyötykäyttöön, nyt kun entisten, kuten esim banaanin, tomaattien, kukkasten myyntikäyrä on hieman laskussa. Kanariansaarten kaikki tuotteet ovat koko niiden historiallisen (valloitusten jälkeisen) ajan olleet muualta tuotuja, kuten sokeriruoko, viiniköynnös, kochinillakaktus, agave, citrushedelmät, avokadot, omenat, kastanjat, banaani, tomaatti, oliivi, maissi, sterliza, ruusut ja monet muut leikkokukat jne.

Nyt saaristohallinon maataloustutkimuslaitoksella, ICIA, (Instituto Canario de Investigaciones Agrarias) tutkitaan useiden trooppisten hedelmäpuiden sopeutumista saaristoon mahdollisiksi uusiksi viljelyartikkeleiksi.

Kanariansaarten maantieteellinen sijainti ja korkeus tekevät niistä erinomaisia kohteita eri puolilta maailmaa tuotujen kasvien kasvattamiseen, trooppiset puut lämpimään rannikoiden läheisyyteen, ja Keski-Euroopan puut viileämpään korkeimmille rinteille.

Tietysti tämä sopeutuvaisuus voi aiheuttaa vaikeuksiakin olemassaolevalle kasvillisuudelle, mutta se on taas toinen asia, jota en nyt aio käsitellä.

Don Pedro

Vietimme Cueva del Polvon tilalla useita tunteja. Oppaina toimi kolme tutkijaa, joista kahden nimen sain muistiin, nimittäin Domingo Fernández Galván ja Pedro Modesto Hernández Delgado. (Departamento de Fruticultura Tropical). Don Pedro oli varsinainen puiden ja niiden ominaisuuksien esittelijä tämän vierailun aikana.

Johanneksen leikäpuu

Aloitimme ”yleisellä” osastolla. Siellä näin elämäni ensimmäisen kerran Johanneksen leipäpuun (Ceratonia siliqua), kaakaopuun (Theobroma cacao) ja valtavan kokoisia Mamey puita. Maistelimme useita hedelmiä.

Keskityimme kauan näihin Mameypuihin. Mameyn kasvattamista on kokeiltu ICIAn tilalla vuodesta 2002, Cueva del Polvossa.  Laji on todettu elinkelpoiseksi viljelyyn Kanarian saaristossa

Mameysta

Mamey Pouteria sapota kuuluu kasviperheeseen Sapotaceae. Mameyta on useita eri lajikkeita, ja puu tunnetaan eri maissa eri nimillä, kuten esim.Sapodilla, sapote, mamey sapote tai punainen maney. Puun alkuperä ja keskeinen kasvualue ulottuu Etelä-Meksikosta pohjoiseen Nicaraguaan. Mamey on kasvanut koko Keski-Amerikassa, Karibialla ja pohjoisessa Etelä-Amerikassa. Kuubassa se on erittäin suosittu kotipuutarhoissa. Sitä kasvaa runsaasti Guatemalassa. Sitä kasvatetaan myös Afrikassa.

Kanariansaarilla on joitakin puita istutettu 1900-luvun lopulla, luultavasti Floridasta tai Kuubasta tuoduista siemenistä. 

Mameyn hedelmän kypsyminen kestää kaksi vuotta. Puussa voi tavata samanaikaisesti kypsiä hedelmiä, vuoden vanhoja hedelmiä ja kukkia. Suuri osa Mameyn lehdistä putoaa kevättalvella, minkä jälkeen puun kasvu herää uuteen vauhtiin. Mameyn viljely on helppoa. On vain pidettävä huoli siitä, että se saa hieman vettä ja lannoitetta vuoden mittaan. 

Tässä valmistellaan oksaa uudeksi puuksi.
Alumiinikelmun sisälle on ensin laitettu
turvetta, jotta oksa alkaisi kasvattaa juuria.
 Kun nämä juuret ovat tarpeeksi suuret,
oksa katkaistaan ja istutetaan uuteen paikkaan.

Siemenestä kasvattaminen vie aikaa. Muihin vaihtoehtoihin kuuluu mm. se, että puun oksa ympätään toiseen puuhun, tai kasvavaan runkoon. Oksanpätkälle voidaan myös kasvattaa juuret, kuten viereisessä kuvassa. Näin saadut "uudet puut" säilyttävät lajikkeen ominaispiirteet ja alkavat tuottaa hedelmiä jo neljän vuoden päästä. 

Kanariansaarilla ei toistaiseksi ole löytynyt mitään tuholaisia ulkoilmassa kasvavissa puissa. Sen sijaan kasvihuoneissa kasvatetuissa voi olla samoja tuholaisia kuin banaanien rungoissa

Tämä kypsä hedelmä on maasta poimittu, ei enää syötävä,
 mutta siitä käy ilmi hedelmän väri ja koko

Sadonkorjuu tapahtuu elo-ja syyskuussa. Hedelmän kypsyyden selvittämiseksi sen kuoreen tehdään pieni reikä. Jos väri on vaaleanpunainen, eikä hedelmästä tipu nestettä, se on valmis korjattavaksi. Kestää vielä pari päivää ennen kuin hedelmät alkavat olla pehmeita. Vasta sen jälkeen ne ovat valmiita syötäväksi.

Mameyn siemeniä

Koska saimme luvan kerätä mukaamme sekä hedelmiä, että oksia ymppäystä varten, otin mukaani pari hedelmää. Toinen oli peräisin afrikalaisesta mameysta ja toinen eteläamerikkalaisesta. Afrikkalainen oli pienempikokoinen. Tunnustellessani niiden makuja, en mielestäni huomannut mitäán eroa. Ne maistuivat makeilta, vähän lakritsaisilta.

Käsitykseni mukaan näitä hedelmiä ei voi ostaa toreillta. Mutta voin olla väärässäkin.

Muita puita, joiden vieressä pysähdyimme, olivat mm. guanabana, eli graviola (Soursoap) Annona muricata ja moringa Moringa oleifera. Useat ryhmäläiset muistuttivat näiden puiden tunnetuista mm. syöpää parantavista ominaisuuksista. Guanabanan hedelmien näkeminen oli minulle uusi ja iloinen kokemus. Moringan tunsin ja ennestään.

Näimme myös Cashew puun (Anacardium occidentale),  jonka hedelmistä saadaan cashew pähkiöitä. Tämä puu kuuluu samaan sukuun kuin mango.

Ilma oli jo hikisen kuuma. Tuntui yllättävältä kuulla, että tällä alueella lämpötilan vaihtelut olivat hankalammat talvella kuin pohjoisella Tenerifellä. Päivät ovat kuumia ja yöt joskus hyvinkin kylmiä, mikä aiheuttaa vaikeuksia joillekin trooppisille puille.

Kuviani ”yleiseltä osastolta”. Kuvasin miltei kaikki puutarhassa kasvavat lajit. ts. kuvia on puista, joita en ole maininnut tekstissä.

Jatkoimme mangopuutarhaan

Näkymä mangotarhaan

Mangosta

Mango (Mangifera indica) kuuluu ns. sumakkikasveihin (Anacardiaceae). Mango on peräisin etelä-Aasiasta, missä sitä on olemassa muutamia tuhansia eri variaatioita. Mangolla on pitkä historia viljelyskasvina. Arvellaan, että sitä alettiin viljellä jo noin 4000 sitten.

Mango on Pakistanin ja Intian kansallishedelmä, jota käytetään esim. mangochutneyn perusaineena.

Täällä Cueva del Polvossa kasvaa 40 erilaista mangolajia. Jokaisesta lajista on istutettu vähintään kaksi puuta, joita tarkkaillaan ja tutkitaan. ”Ylimääräisten” mangojen hedelmät myydään paikallisille viljelijöille ja sitä kautta edelleen lähiympäristön vihannestoreilla. 

Kiertelimme ja maistelimme. Totesimme myös, että jokaiselle lajlla oli oma, hieman erilainen makunsa ja puukohtainen kypsymisaikansa.

Päivä alkoi olla sietämättömän kuuma. Hiki valui pitkin selkää ja päänahkaa. –

Kuviani mangotarhasta. Kuvasin useita lajeja. Kuvista käy ilmi miten erinäköisiä ja erivärisiä niiden hedelmät ovat toisiinsa verrattuina.


Mangotarhan jälkeen siirryimme lichitarhaan.

Litchitarhaa

Litchistä

Litchi (Litchi chinensis) puoletaan on kotisin Kiinasta, jossa sitä on viljelty jo lähes 4000 vuotta. Sitä pidettiin aikoinaan erittäin hienona hedelmänä, jota käytettiin mm. veronmaksuvälineenä.

Litchiä viljellään monissa muissa Aasian ja Afrikan maissa. Aikojen kuluessa Litchistä on kehittynyt useita eri lajikkeita. Kestää useita vuosia, ennen kuin puu tuottaa hedelmää.

Litchin hedelmät ovat pienehköjä, punaisia ja punakellertäviä. Mielestäni ne muistuttavat näoltään hieman mansikkaa. Litchin hedelmäliha on läpikuultava ja valkoinen. Sen maulla ei ole mitään tekemistä mansikan kanssa. Litchia voi maistaa ns. kiinaravintoissa esim. jälkiruokana.

Jos haluaa kasvattaa Litschin siemenestä, se on tehtävä  pian hedelmän korjaamisen jälkeen.

Cueva del Polvon koetilalla kasvaa 22 erilaista Litchilajiketta. Tajusin, että näitä hedelmiä voi ostaa joskus paikallisilla vihannestoreilla.

Vaelsimme Litchitarhassa puulta puulle. Maistelimme ja söimme vatsan täyteen hedelmiä. Keräsimme niitä mukaamme. Tuoreen litchin maku oli todella jotain aivan muuta kuin kiinaravintoloiden  purkista otetun litchin maku. Totesin myös, että eri lajikkeiden siemenet olivat eri muotoisia.

Kanarian saarilla ¨kasvavista litcheitä on olemassa ICIAn julkaisu, jonka voi tulostaa pdf muodossa 

Kuviani litchitarhasta. Kuvista ilmenee miten erinäköisiä ja -värisiä eri lajikkeiden hedelmät ovat keskenään

Elokuu 2013 ©Gracia Penttinen 
Artikkelin  vapaa jakaminen on sallittu, niin kauan kuin sen teksti säilytetään kokonaisuudessaan ja sisältöä muuttamatta,  ja jos sen kirjoittaja - Gracia Penttinen - ja tämä blogisivu mainitaan