Viinisaari Lanzarote – Kanarian saarten entinen vilja-aitta

Viininviljely tuli Lanzarotella myöhemmin kuin muille Kanarian saarille. Silloin kun esim. Tenerifellä ja La Palmalla tuotettiin viiniä, Lanzarote toimi saariston vilja-aittana. Tilanne muuttui täysin vuosien 1730 – 1736 välisten tulivuoren purkausten aikana.

Entiset viljapellot jäivät metrien korkuisten laavahiekkakerrosten alle. Timanfayan kraatterit ja tuhkakukkulat muodostivat osan uutta maisemaa. Jopa saaren koko muuttui tässä yhteydessä.

Muutamia vuosia myöhemmin huomattiin, että laavakentillä kasvoi siellä täällä viikunapuita. Kun alettiin kaivaa laavahiekkakerroksia, todettiin niiden olevan tavallisesti noin yksi - kolme metriä paksuja, tosin joissain tapauksissa jopa viisi metriä paksu. Näiden kerrosten alla oleva viljava maaperä oli edelleen tallessa – ja kostea. Huokoinen laavahiekka keräsi yökasteen ja esti myös syntynyttä kosteutta haihtumasta. Tämä oli tärkeä havainto, sillä Lanzarotella sataa tavallisesti hyvin vähän, noin 150 mm vuodessa. Koska saari on matala, eivät koillispasaatin mukanaan tuomat kosteutta sisältävät pilvet tyhjennä lastiaan saaren ylle.

Ensimmäiset viiniköynnökset oli istutettu saarelle tosin jo 1600-luvun lopulla, mutta vasta kun alettiin etsiä uusia elinkeinomahdollisuuksia 1770-luvulla, köynnöksen viljely käynnistyi suuremmassa mittakaavassa. Tosin käytettävissä oleva maasto vaati luomaan aivan oman ja sopeutetun viljelystavan.

Viininviljelyalueet

La Geriassa, lähinnä Timanfayaa, laavahiekkakentälle kaivetaan kraatterin muotoisia kuoppia, joiden läpimitta on noin 4 metriä. Viiniköynnös istutetaan tämän kuopan pohjalle, jotta sen juuret löytäisivät alla olevan viljavan maan. Kuopan reunat suojaavat köynnöstä jatkuvasti puhaltavalta koillispasaatilta. Kuopan ympärille joudutaan rakentamaan puoliympyrän muotoinen, noin 60–70 korkea muuri, jonka on auki kohti koillista.

Pohjoisempana sijaitsevalla Masdachen alueella viiniköynnöstä ei kaiveta syvä maahan, vaan ainoastaan ympäröidään osittain muurilla. Kolmas alue on saaren keskiosassa sijaitseva Ye-Lajares. Tällä alueella viiniköynnös tuottaa kaikkein vähiten maaperän laadusta johtuen.

Lanzaroten viiniköynnöksiä ei ole tarvinnut ympätä amerikkalaiseen juureen, koska 1800-luvun lopulla Euroopan viljelyksiä tuhonnut viinikirva ei koskaan löytänyt tietään Lanzarotelle, tai muille Kanarian saarille. On todettu, että kun viiniköynnös saa kasvaa omalla juurellaan sillä on viinin laatua lisäävä vaikutus. Nämä köynnökset elävät myös paljon kauemmin kuin ne, jotka on ympätty vieraaseen juureen.

Kaikki viiniköynnöksen hoitoon ja huoltoon liittyvät työt, samoin kuin sadonkorjuu on Lanzarotella tehtävä käsin.

Lanzarotelaiset viiniköynnöslajikkeet

Saarella viljellyistä köynnöslajikkeista tunnetuin on alun perin Kreetalta kotoisin oleva Malvasia. Tosin siitä on vuosisatojen aikana kehittynyt eräänlainen ”oma” lajikkeensa ”Malvasia de Lanzarote”. Koska Lanzarotella tuotetaan eniten valkoviinejä, siellä kasvatetaan eniten valkoisia lajikkeita, kuten Listán Blanco, Moscatel, Diego, Burra Blanca, Breval ja Pedro Ximénez. Punaiset lajikkeet ovat Listán Negro ja Negramoll.

Viiniköynnökset leikataan helmikuussa. Sadonkorjuu tapahtuu tavallisimmin heinä-elokuun aikana. Kullakin lajikkeella on juuri sille sopiva korjuuaika, ja jokainen lajike kerätään erikseen. Sadonkorjuu tapahtuu aamun varhaisina tunteina, ennen kuin auringon paahde on liian kuuma. Lanzarotella sadot ovat yleensä pieniä. Tuotto hehtaaria kohti on 1000 kg – 1500 kg.  Saaren kokonaistuotanto vaihtelee 1.000.000 kg ja 3.000.000 kg:n välillä.

Lanzarotella on oma DO, eli alkuperäismerkintäoikeusalue 14.12 1994 lähtien. Viiniä valmistavia bodegoita, viinikellareita on 15.

Viinmatka Lanzarotelle


Heinäkuu 2011, ©Gracia Penttinen

Artikkelin  vapaa jakaminen on sallittu, niin kauan kuin sen teksti säilytetään kokonaisuudessaan ja sisältöä muuttamatta,  ja jos sen kirjoittaja - Gracia Penttinen - ja tämä blogisivu mainitaan