Päivä Viinin ja viiniturismin kunniaksi Tenerifellä!

Tenerifen viinireitin tunnus

Euroopan viiniturismin päivän viinireitti oli omistettu ”Viinille ja tapasille eli pikkupurtaville, joilla sanotaan olevan afrodiasinen, eli seksuaalisuutta kiihottava vaikutus.

La Lagunan päätorille, ”Plaza de Adelantado” kerääntyi sunnuntaiaamuna väkeä, jotka olivat innostuneet ajatuksesta lähteä maistelukierrokselle. Joukossa oli jokunen tuttu entisiltä reiteiltä. Turistit loistivat poissaolollaan, Kaukaisin vieras oli tullut La Gomeralta. Joskus mietin, miksi saarella kävijät eivät uskaltaudu kokeilemaan tällaista mahdollisuutta. Vaikuttaa siltä, että saaren muu tarjonta Loro Parkin ja Teiden lisäksi on monelle täysin tuntematon alue. Tiedä häntä.

Hotelli Nivaria La Lagunassa
Aluksi istuimme La Lagunan perinteikkään hotellin Nivarian ravintolassa. Valittava viini oli joku valkoinen tai punainen. Koska tapas sisälsi äyriäistä, useimmat valitsivat valkoisen viinin. Itse pysyin uskollisena punaiselle. Viini oli peräisin La Orotavan alkuperäisalueelta, Gran Tehyda, vuosikertaa 2009 ja valmistettu Listan Negro lajikkeesta. Viini oli hyvää, ainoa kielteinen puoli oli se, että se ei ollut peräisin siltä alueelta, missä olimme.

Tapa: “La Corazonada”, kauniisti aseteltu. Perustana oli paahtoleipä, jolla oli kerroksittain aseteltu kalaliemestä valmistettua hyytelyä, hunajassa marinoitua sipulia, sieniviipale. Välissä oli minttuhyytelöä. Päällimmäisenä oli katkarapu, jota oli maustettu mm. kanelilla. Tässä yhteydessä voin sanoa, että en koskaan ole ollut erikoisen ”ruokatietoinen”. Tämä on vasta alkua, joten saanen anteeksi, jos kerron vähän kömpelösti. Sen kuitenkin voin sanoa, että tapa maistui hyvältä. Kyselin hieman tapaksen ”Corazonado” merkitystä pöytätovereiltani. Naapuri kertoi, että sen tarkoitus on ”olla sellainen, että se miellyttää kaikkia”.

Ravintola Mercadela Agua Garciassa
Seuraavaksi astuimme bussiin, joka kuljetti meidät Tacoronten Agua Garciaa kohti. Mila, oppaamme, kertoi, että kaikki ravintolat, joissa käymme, ovat mukana viinireitti ohjelmassa.

Seuraava pysähdyspaikkamme ”Mercadela” oli minulle jo ennestään tuttu. Se sijaitsee ”sopivasti” sen tien varrella, joka vie ylös Esperanzaan ja sieltä Teidelle.

Mercadelassa tarjottiin tacorontelaista viiniä. Valitsin taas punaviiniä. Tällä kertaa se oli sopivaa, koska tapa oli lihapohjainen. Viini oli El Mocanero viinikellarista ja valmistettu hiilihappokäymismenetelmällä. Vuosikerta 2009. Yleensä tällä menetelmällä valmistettu viini on nautittava vuoden sisällä, jos haluaa ”hyväryhtistä”. Viimeisimmässä viininmausteluillassa asiantuntija ja opettajana toiminut enologi totesi Maceración carbonica – eli hiilihappokäymisellä valmistetuista viineistä, että ne sopivat parhaiten nuorille ihmisille. Maku on yleensä pehmeä. Mercadelassa unohdin ottaa kuvan tapasta. Myös tällä oli pohjana paahtoleipää. Tunnistin siinä tomaatin, paprikan, sipulin ja kaikkein ylimmäisenä olevan lihapalasen. Kastikkeessa tuntui sitruunanmaku. Tapa oli hyvänmakuinen, huolellisesti ja silmää ilahduttavasti aseteltu.

Katselimme vielä Mercadelan ravintolaosaa ja kävimme jopa keittiössä. Siellä minua ilahduttivat teräskattilat. Monessa ravintolassa olen todennut käytettävän alumiinisia. Mercadela on perheyritys, joka on ollut olemassa jo noin 40 vuotta. Nykyinen omistaja David Hernández Cabrera edustaa nuorempaa sukupolvea. Mercadela järjestää aterioita mm. sen mukaan mitä asiakas on halukas maksamaan. Ts. sieltä voi esim. ryhmille pyytää ehdotuksen menusta, sen mukaan mitä siihen halutaan sijoittaa.

Agua Garcia on talvella viileä paikka, joten sinne on hyvä varta vaatetta mukaansa.

Viinitila Monjen ravintola
Agua Garciasta laskeuduimme kohti El Sauzalia. Tie oli jyrkkääkin jyrkempi. Muistan, että eksyin sinne joskus, ja toivoin silloin, että olisin voinut sulkea silmäni alas mennessä. Huh Vieläkin värisyttää…
Päädyimme kuitenkin ehjinä Bodegas Monjelle johtavalle tielle. Autonkuljettaja oli Cristo, joka on taitanut ja taittanut nämä tiet ennenkin.

Monejella menimme suoraan ravintolaan. Tilava ravintola on suhteellisen uusi. Näkymä alas merelle, Teidelle ja La Orotavan laaksoon on päätä huimaavan kaunis.

Felipe Monje on tullut tunnetuksi uudistusmielisenä ja erilaisiin asioihin paneutuva yrittäjänä. Viinitila on perheellä jo viidennessä sukupolvessa. Rakennukset ovat uusitut.

Monjen teema viimeisten kuukausien aikana on ollut ”Wine & Sex”.. Saamamme tapas kuului tähän kategoriaan. Kaunis katsella. Vaaleanpunainen perus oli bataatista, eli makeasta perunasta valmistettu. Bataatin oli ennen tahnauttamista annettu liota kahdeksan tuntia liemessä, joka sisälsi mm. kirveliä. Muista aineosista selvimmin tuntuva oli passionhedelmä, maracaya. Jokaisella ”pilkulla” lautasella oli oma hieno makunsa. Suklaapilkku oli valmistettu tummasta 85 % suklaasta. Punaisessa pilkussa taas maistui Monjen omat viinituotteet. Balsamikastike oli myös Monjen omaa valmistetta. Tiedän, että kuvaukseni on ontuva, mutta voin edelleen sanoa, että makuelämys oli hieno. Viini oli tällä kertaa valkoista, Monjen viinikellarin omaa valmistetta. Kuivaa valkoviiniä, joka tuoksui taivaallisen hedelmäiseltä ja jokainen pisara, jonka otin maistui suussa aivan yhtä ihanalta. Jätin silti viinin lasiin, koska en halunnut ”sekoittaa”.kehoani.

Aterian jälkeen kävimme pienellä kierroksella viinivalmistustiloissa ja myymälässä. Aikaisemmista käynneistä Monjella

Viinimuseon ravintola

Viimeisin pysähtymispaikkamme oli El Sauzalin viinimuseon ravintola. Täällä päivän hyvä vastaanottoketju vähän katkesi. Liekö ollut stressiä ja liikaa asiakkaita. Pöytä oli katettu terassille. Sinänsä aivan ihana paikka ja hienot näköalat merelle ja laaksoon, mutta tapas oli syötävä seisoen, mikä ei ollut aivan helppoa, koska sitä oli leikeltävä ja pöytä oli normaalin korkuinen. Jotkut jättivät tapan kokonaan maistamatta tästä syystä. Itse kannoin lautaseni vähän kauempana olevaan pöytää ja istuin kaikessa rauhassa nauttimaan siitä. Tapas oli valmistettu mangosta, avokadosta ja katkaravuista. Jostain syystä se oli värikkyydestään huolimatta laimean makuinen. Tarjottu viini oli peräisin Carabajal nimisestä viinikellarista. Valitsin taas punaviiniä. Tämä viinin maussa tuntui selvästi tammitynnyrin maku. Kokonaistunne tästä ravintolasta ei ollut aivan mieltä ylentävä tällä kertaa.

Kiersimme hetken katselemassa ympärillemme. Don Simonin kappeli oli auki ja mahtava kirjailu katto ihailtava. Kävin vielä myymälässä tarkistamassa muutamien kirjojen olemassaolon, mutta en ostanut yhtään.

En ostanut viiniäkään tällä reissulle, mutta se johtuu  siitä, että voitin arpajaisista pullon, Viña Norten, hiilihappokäytetyn punaviinin vuodelta 2009. Ajattelin hiljaisessa mielessäni, että nyt olikin korkea aika saada vuoden 2009 viinit ulos, koska vuoden 2010 ovat jo tulossa markkinoille. Sen jälkeen ei hiilihappokäytetty, vuoden 2009 punaviini enää ole kannattava sijoitus. Näin kotioloissa sitä voi varmaan nautiskella vielä joulunakin.

Tällä kertaa emme laulaneet. Palasimme takaisin lähtöpaikkaamme torille La Lagunassa. Reitin ajallinen pituus oli noin seitsemän tuntia.

Marraskuu 2010 ©Gracia Penttinen
Artikkelin  vapaa jakaminen on sallittu, niin kauan kuin sen teksti säilytetään kokonaisuudessaan ja sisältöä muuttamatta,  ja jos sen kirjoittaja - Gracia Penttinen - ja tämä blogisivu mainitaan

Viinireitti 3 – kulttuuria ja viiniä - 26.06.2010



Tenerifen viinireitin tunnus

Katsellessani tämän vuoden 2010 viinireittejä olin hieman ihmetellyt minne muutamat edellisen vuoden, 2009, viinikellareista olivat hävinnet. Opas, Iñaki kertoi, että kuntien poliittiset päättäjät ratkaisevat haluavatko he osallistua viinireittien järjestämiseen vai eivät. Ja jos poliitikot päättävät kielteisesti, mikään kunnan viinikellareista ei voi osallistua. Tänä vuonna jäävät puuttumaan La Matanzan, La Victorian ja Santa Úrsulan viinikellarit, ravintolat, kulttuuri- ja luontokohteet.

Ajaessamme kohti El Sauzalia Iñaki (opas) kertoi Tacoronte-Acentejon viinireitin laajennuksesta käsittämään myös La Orotavam alkuperäismerkintäalueen. Hän kertoi myös alueen historiasta ja luonnollisesti viinin- maissin- ja viljan viljelyksen alkamisesta tällä alueella. Hän kuvasi miten aikoinaan mereen saakka ulottuneet ikivihreät metsät hakattiin polttopuiksi ja miten nykyinen luonto sai ulkoasunsa ja lajikokoelmansa. Hän kertoi uudisasukkaista, jotka tulivat saarelle valloituksen jälkeen, ja miten viiniköynnökset kertyivät monelta eri alueelta Euroopassa.

Ajoimme moottoritietä El Sauzaliin. Ihailimme oikealle rinteelle jääviä Monjen viiniviljelyksiä.

Pysähdyimme näköalapaikalla ennen Viinimuseota. Katselimme alhaalla laaksossa sijaitsevaa Nuestra Señora de Los Angeles (eli Enkelien Neitsyen) vanhaa kappelia suuren, Kuubasta aikoinaan tuodun, Intian laakeripuun katveessa.

Meren rannalla huomio kiinnittyi laavakielekkeeseen, jonka kainalossa sijaitsi aikoinaan pieni satama ”Puertito”. Täältä oli yhteys La Palma saarelle. Täältä lähtivät aikoinaan monet kanarialaiset varattomat kohti uutta maailmaa meren toisella puolella. Rinteellä näkyivät edelleen jo kauan sitten hyljätyt pengerrykset, joilla viljeltiin banaania silloin kun se vielä oli tuore näillä saarilla.

El Sauzal oli tunnettu jo ennen valloitusta. Kunnan perustajat olivat portugalilainen pariskunta. Alue ulottui aikoinaan meren rannalta ylös vuorille ja aina Igueste de Candelariaan saakka vuoren harjanteen toisella puolen. Alarinteitä käytettiin viiniköynnöksen viljelyyn, ylempiä viljan ja maissin viljelyyn.

Nykyisessä El Sauzalissa oli vuonna 2009 8.996 asukasta. Se tunnetaan Tenerifen pohjoisrinteen puutarhana (El Jardin del Norte). Alue on vihreä ja hyvin hoidettu aina ylös Raveloon saakka.

Ajoimme keskustaan. Siellä valmisteltiin juhlaa. Kunnan neokanarialaista tyyliä edustavan virastotalon eteen oli rakennettu suuri esiintymislava. Naisryhmä harjoitteli kansantanssin askelia. Jatkoimme kohti rantaan päin johtavia jyrkkiä portaita. Ohitimme mahtavan kaktuspuiston. Kohteemme oli vanhat pesualtaat – Los Lavaderos.

Laskeutuessamme Iñaki esitteli muutamia portaiden vieressä kasvavia kotoperäisiä kasveja: Torvisca – jolle en ole onnistunut löytämään suomenkielistä nimeä. Tämä kasvi liittyy viiniin siten, että sitä käytettiin ennen köynnöksien sitomiseen. Vinagrera – kuuhierakka (Rumex lunar) oli hieman ylikukkinut, samoin kuin viherneidonkieli (Echium virecens). Kaksi toisiaan muistattavaa tyräkkiä, myrkyllinen tylppötyräkki (Euphorbia obtusifolia) ja balsamityräkki (Euphorbia balsamifera), joka on lajinsa ainoa ei-myrkyllinen. Alempana vesialtaiden läheisyydessä kasvoi suurilehtisiä ja tuuheita jamseja , oli kukkivia hortensioita, erilaisia katajia, makaronesian avocado (Persea Indica) ja monta muuta.

Tämä Lavaderos – pesupaikka El Sauzalin keskustan alaosassa sijaitsee siellä missä oli aikoinaan lähteitä. Vettä tuli jopa 25–30 m3 tunnissa. Vesi tulee sinne nykyäänkin, ja se pumpataan ylös Viinimuseolla, missä se käytetään kasteluvetenä.
Aikoinaan pyykkärit kävivät täällä pesemässä hienoston pyykit. Hienot naiset olivat valkohipiäisiä eivätkä kestäneet aurinkoa. Köyhät naiset olivat auringonpaahtamia.
Alue on erittäin kaunis ja kasvillisuus rehevää. Siellä on myös kahvila, joka on yleensä auki arkipäivisin. Kahvilan terassilta on mahtava näköala Puerto de la Cruziin ja pohjoiselle rannalle. Lavaderos alue uusittiin ja korjattiin vuonna 2005. Osa rahoituksesta tuli EU:lta nuorisoprojektina.

Seuraavaksi menimme aamukahville, jotta emme olisi tyhjällä vatsalla maistelemassa viinejä.

Läheisen San Pedron kirkon papin kanssa oli sovittu tapaaminen, mutta siihen oli vielä hieman aikaa. Kahvilat olivat juuri avatut ja pikaisen ”aamiaisen” jälkeen palasimme kirkolle. Pappi oli jo odottamassa.
Tämä erikoinen kirkko rakennettiin vuonna 1515 Kastilian nuoren kuningattaren Juanan käskystä. Se oli väliaikaisesti myös Tenerifen saarihallinnon virastorakennus. Kirkon erikoisuuksiin kuuluu sen arkkitehtuuri, kanarialaista barokkia. Kellotapuli on nelikerroksinen, jokaisessa kerroksessa on neljä ikkunaa. Tapulin katto on kahdeksan sivuinen ja ulkoa kuparilla päällystetty.

Sisällä keskikäytävän päällä katto on puuta. Kirkon etuosa on bysanttilaistyylinen kupoli. Kirkossa oli tällä hetkellä kantotelineissään San Pedro Apostol – eli Apostoli Pietari ja Nuestra Senora de Los Angeles, (Enkeleiden neitsyt.. Nämä patsaat kuljetetaan vähitellen aina ylös Raveloon saakka.

Pääalttarilla on ristiinnaulittu. Hänen oikealla puolellaan on arkkienkeli Mikaelin esittävä maalaus ja vasemmalla puolella arkkienkeli Gabrielin esittävä maalaus.
Ristiinnaulitun edessä on tarbernaakkeli – kaappi. Se on valmistettu puusta arabeilta opitulla tyylillä ja päällystetty Meksikosta tuodulla hopealla. Tämän hopean sanotaan tulleen vaihtokauppana viiniin. Hopeasepät olivat lagunalaisia. Nuestra Senora de Los Angelesin kantotuolissa oli myös hopeakoristeita, mutta ne ovat kokonaan hopeasta.
Muita taideaarteita ovat San Sebastian marttyyriä esittävä sevillalaisen koulukunnan valmistama veistos. Vasemmalla siivellä olevalla alttarikaapilla keskellä Inmaculada (”koskematon”) neitsyt ja pieni Jeesus lapsi. Tämän Jeesus lapsen sanotaan olleet tärkeä Sor Maria de Jesukselle. Kirkossa on myös italialaisesta marmorista tehty suuri kastemalja.

Kirkossa on myös kahdeksan maalauksen sarja, jotka edustavat Maria-kulttia. Nämä ovat andalusialaisia, suhteellisen ilmeettömiä. Ainoastaan ajatteleva San Pedro – Pyhä Pietari vaikuttaa olevan ”elävä”. Taulu on José de Riveran maalaama.

Oikealla sivuseinällä oli suuri maalaus, jossa esitellään eri uskonnolliset hierarkiat. Kaikkein alimpana oli kiirastuli, jossa sielut kärsivät kuolemansa jälkeen, kunnes ovat puhdistuneet (katolisen uskonnon mukaan) Tämä taulu on kuuluisan kanarialaisen taidemaalarin Caspar Quevedon oppilaiden tekemä. Taulussa käy ilmi sen rahoittajalle tärkeät henkilö- ja pyhimyshahmot. Taulu on peräisin 1600-luvulta. Vieressä olevalla seinällä on Sor Maria de Jesusta esittävä maalaus.

San Pedron kirkon rakentamisen jälkeen, vuonna 1517, El Sauzal sai ensimmäinen ”beneficiadorin”- henkilön, jolla oli oikeus ottaa vastaan kirkollisveroja. Tämä henkilö oli kunnan lusitanialaisen perustajan veli. Tälle henkilölle maksettiin kaikesta saadusta 1/3. Hänestä tuli ajan mittaan erittäin varakas.

El Sauzal oli näihin aikoihin laaja pinta-alaltaan. Sen alueet ulottuivat La Lagunasta Los Realejokseen ja Igueste de Candelariaan. Sen jälkeen kun aluetta ruvettiin jakamaan pienempiin seurakuntiin, kirkon kootut rikkaudet jaettiin myös näiden uusien seurakuntien kesken.

Kirkossa käydessämme Iñaki puhui Sor Maria de Jesus nimisesta nunnasta joka on syntynyt El Sauzalissa. Näimme kirkon seinällä häntä esittävän muotokuvan

Tämän nunnan kuolemasta on tänä vuonna kulunut lähes 290 vuotta, mutta hänen ruumiinsa on säilynyt sellaisena kuin se oli hänen kuollessaan. Nunna makaa La Lagunassa Santa Catalinan kirkossa, ja häntä on mahdollista käydä katsomassa kerran vuodessa, helmikuun 15. päivä. Hartaiden palvojien muodostama jono on pitkä, ja kertomuksia tapahtuneista ihmeistä, esim. paranemisista on paljon. Talo, missä Sor Maria eli osan elämäänsä, on nyt museo.

Juttuni: Kohtaaminen: Siervita – Jumalan palvelijatar La Lagunassa

Seuraava kertomus hänestä on museon esittelyssä:”El Sauzalissa syntyi 23 maaliskuuta vuonna 1643 Sor Maria de Jesus de León Bello y Delgado. Ihmiset tuntevat hänet nimellä “Siervita de Dios”. Hänen on todettu olleet erittäin uskonnollinen henkilö. Hän on rakastettu ja palvottu kaikkialla Kanariansaarilla, ja kerrotaan, että häneen liittyy monia erilaisia ihmeitä. Hän toimi aikanaan myös kauppiaiden ja arvohenkilöiden uskottuna ja neuvonantajana. Hän eli luostarissa, Santa Catalina de Sienna (Siennan Pyhä Katariina) La Lagunassa. Siellä hän kuoli 15 helmikuuta 1731 ollessaan 87 vuotias. Parhaillaan odotetaan, että Vatikaani julistaa hänet pyhimykseksi”

Sor Maria jäi orvoksi suhteellisen varhain, ja muuan varakas henkilö, joka oli nähnyt tytön suuren uskonnollisuuden ja harrasmielisyyden, toi hänet tähän rakennukseen asumaan. Myöhemmin tytön täti vei hänet luostariin La Lagunaan. Sor Maria eli erittäin askeettisesti ja Santa Catalinan kirkossa näytetään mm. kiveä. mitä hän käytti tyynynään.

Sor Maria liittyy hieman viiniinkin. Hänellä oli ystävä Amargo Rodriquz niminen mieshenkilö. Tästä herrasta kerrotaan, että hän olisi ollut merirosvo. Mutta tosiasiassa hän oli erittäin varakas kauppamies ja kaappari. Viini oli eräs hänen myyntiartikkeleistaan. Sor Maria oli kuollut tämän herran ollessa matkoilla. Palatessaan Amargo halusi lahjoittaa nunnaystävälleen kunnon arkun. Kun ruumista siirrettiin tähän uuteen ja hienoon arkkuun, se todettiin olevan siinä säilyneessä tilassa missä se on vieläkin.

Museossa on esillä Sor Marian kastetodistus, erilaisia hänelle omistettuja esineitä ja kiitoslahjoja. Vanhan rakennukset huoneet ovat vieläkin elävän tuntuisia huonekaluineen, käsitöineen, keittiön kalusteineen, viinikellareineen. Puutarha on täynnä valoa ja linnunlaulua.

Rakennus kertoo samalla myös 1600-luvun tavasta elää ja asua.
Museo El Sauzalissa on avoinna keskiviikkoisin klo 15 – 18
Torstaisin, perjantaisin ja lauantaisin klo 11 – 14 ja 14.30 – 18
Sunnuntaisin ja juhlapäivinä klo 10 - 13.

Bodegas Monje: Kävimme tällä tilalla viikkoa aikaisemmin. Ryhmän koostumus tällä kertaa oli hieman erilainen kuin edellisellä kerralla, mutta sisältö suurin piirtein samanlainen. Joten en kirjoita siitä nyt, vaan pyydän katsomaan aikaisempaa kertomusta Monjen tilalla käynnistä.

Kuuntelin Felipe Monjea samalla kun otin valokuvia.

Bodega Agryenca Tacorontessa: Suhteellisen pieni ja suhteellisen uusi viinitila. Pinta-ala 5 ha. Alueellisesti yhtenäinen, tosin se on jaettu eri sektoreihin, joissa kussakin viljellään yhtä köynnöslajiketta. Tila perustettiin 7 vuotta sitten. Tilan isäntä,  José Manuel González Pérez on tenerifeläinen ja viininperinteiden keskellä jo lapsesta saakka kasvanut. Emäntä, África Valles on kotoisin mantereelta.

Ylimmillä sektoreilla viljellään lajikkeita Listan Negro ja Castellano.
Kokeilun alaisena ovat lajit Merloy ja Tempranillo, Ruvy Cabernet, Sirah
Kellarin omistajat ovat todenneet, että Listan Negro on hyvä laji nuorille viineille.
Puhuttaessa valkoisista lajeista he kertoivat todenneensa. että jokaisella jokaisen saaren jokaisella vyöhykkeellä on juuri sille sopivat lajinsa.

Aloittaessaan he olisivat kaivanneet enemmän tietoja näistä viiniköynnösten kasvamis- ja tuottamistavoista paikalliselta viinineuvojalta. Nämä voivat kertoa mitkä lajit ovat hyväksyttyjä, ja mitä suositellaan, mutta mitään yhteistyötä ei vaikuta olevan muiden tietojen suhteen.

Agryencan omistajat ovat mm. kokeilleet muilta saarilta tuotuja köynnöksiä ja todenneet, että vaikka esim. Baboso Negro tuottaa El Hierrolla erinomaisia satoja, se on Tenerifelle täysin sopimaton. La Palman Malvasia ei menesty heidän tilallaan, sen sijaan Lanzaroten Malvasia. La Gomeralta kotoisin olevan Forastera vaikuttaa sopeutuneen hyvin.

Saarten ulkopuolelta tuoduista lajikkeista he ovat todenneet, että Cabernet on sopeutunut hyvin, sen on vain annettava kypsyä rauhassa.

Merlot lajikkeella taas on vaikeuksia kukkimisen kanssa, ja sato jää vähäiseksi.

Koska tila on vielä suhteellisen uusi, on sen suunnittelussa otettu huomioon mekanisoinnin esittämät vaatimukset esim. köynnöksiä istutettaessa.

Tilalla on sään tarkkailuasema. Sen avulla he tietävät milloin on ryhdyttävä toimenpiteisiin homesienien torjumiseksi. Nyrkkisääntö on, että jos on liian viileää, sateista tai kosteaa, ”mildio” pyrkii vaivaamaan, ja jos taas on liian kuumaa ja ilman kosteus liian korkea, niin silloin pyrkii ”oidio” vaivaamaan. Myös veden happamuusastetta – pH –arvoa tarkkaillaan. Kun kävelimme katselemassa eri rypälelaatuja ja istutuksia, isäntä näytti ”mildion” runtelemaa lehteä.

Puutarhassa kasvaa monia eri lajeja hedelmäpuita.

Isäntä näytti viinivalmistustilansa. Verrattuna Monjen tiloihin, ne olivat luonnollisesti huomattavasti pienemmät. Emme käyneet toista kertaa läpi viinin valmistusvaiheita tälle päivälle, vaan siirryimme suhteellisen pian maistelupöytiin. Tilalla tuotetaan tällä hetkellä yhtä punaista viiniä ja yhtä valkoista. Maistoimme molempia ja totesimme niiden olevan erinomaisia. Yleensä heidän viininsä myydään ympäristön kauppoihin, ravintoloihin ja baareihin.

Paluumatkalla bussissa mietin näitä viiniretkiä ja niiden sisältä noin yleensä. Olen nauttinut joka kerta, paitsi tietysti viinistä, myös siitä tiedosta ja pienistä saaren kehitykseen ja historiaan liittyvistä yksityiskohdista, jotka tulevat päivän mittaan esille. Kirjoitan yleensä ahkerasti muistiin, jotta tajuaisin viininvalmistuksen hienoudet kerta kerralta paremmin.


Mieleeni tuli eräs lause, joka oli jäänyt erityisesti mieleen toukokuun viiniturismikurssilla:

Esitelmöitsijän mukaan viinin yhteydessä on syntymässä uusi tapa nähdä viini aivan uudesta näkökulmasta. Viini on paljon enemmän kuin ravintotuote. Se on verrattavissa kanavaan, jota kautta on mahdollisuus löytää ja kokea uusia tuntemis- tietämis- ja nautintokokemuksia.

Paluumatkalla kotiin Güimarin laaksoon ajoin tapani mukaan pieniä teitä kohti El Rosariota ja Esperanzan metsää. Olin nälkäinen ja päätin poiketa matkan varrella La Mercadela nimiseen ravintolaan, jossa olin käynyt jo aikaisemmin. Totesin, että ravintolan seinällä oli viinireitin tunnus. Juttelin omistajan David Hernández Cabreran kanssa ja kuulin, että elokuussa täällä on tarkoitus syödä erään viinireitin yhteydessä. Söin nyt, koska olin nälkäinen ja koska elokuussa toivon olevani ”ulkomailla”. Tilasin lammasta ja vihreää salaattia. Viiniä en halunnut, koska olin autolla. Totesin, että pöydillä oli jo valmiina paikallisten kellareiden viinipulloja. David kertoi, että heillä on pääasiallisesti saaren viinejä, mutta luonnollisesti myös manner-Espanjan ”jos joku haluaa esim. tilata Ribeira Douron alueen viiniä…”

Kuvia:
El Sauzalista – Lavaderosta (pesupaikka) – ja San Pedron kirkosta
Nunnan Sor Maria de Jesus museosta
Monjen viinitilalta
Agryencan viinitilalta ja rypäleistä

Kesäkuu 2010 ©Gracia Penttinen
Kaikki oikeudet pidätetään. Osittainenkin lainaaminen ilman tekijän kirjallista lupaa kielletty tekijänoikeuslainsäädännön mukaisesti.