Nautintoihin valmisteleva ilta Güímarissa.

Muutaman viimeisimmän kuukauden aikana sähköpostiini tuli kutsuja Spawellin esittelyihin Tenerifen pohjoisissa kaupungeissa. Lopulta päätin vastata. Kerroin, että asia vaikutti mielenkiintoiselta, mutta voisin ajatella osallistuvani, jos tilaisuus järjestettäisiin Güímarissa. Kului muutama viikko, ja sähköpostilaatikkooni tipahti kutsu Spawell tilaisuuteen Güímarissa!

En tiedä olinko jotenkin vaikuttanut asiaan kirjoittamallani viestillä. Otin asian kuitenkin vakavasti, lupaus on lupaus.

Olin hyvissä ajoin paikalla Fonda Medinassa Güímarissa. Yllätyin, kun tapasin iltaa valmistelevien joukossa myös viinimestarin ja mestarimaistajan Juan Enrique de Luis Bravon. Hän on ollut opettajani monella viininmaistelukurssilla. Muu Spawell väki oli toistaiseksi täysin outoa.

Illasta vastasi Elba Leandro, joka kertoi mikä Spawell on ja mihin tämän illan aikana pyritään.  Kuulosti tosi lupaavalta ja nautinnolliselta.

Spawell on liikeyritys, joka tarjoaa erilaisia terapioita, joiden yhteydessä käytetään mm. viiniä ja suklaata. Yritys on ollut olemassa Tenerifellä jo 15 vuotta, joista 8 vuotta Spawellin nimellä. Eräs toimintapaikoista on puertodelacruzilaisen  Botanico hotellin spa-osasto.

Tämän tyyppisen terapian kehittäjä oli Matilde Cartier. Sitä tehtiin aluksi Ranskan Bourdeauxsisa, Nykyään esim. Italiassa on ns. ”granjas de belleza” eli kauneusfarmeja, missä tarjotaan viiniterapiaa.

Viiniturismin levitessä esim. Espanjassa on viinikellareita ja hotelleja, joiden yhteydessä on Spar-kylpylä.

Elba kertoi, että illan mittaan oli tarkoitus esitellä hierontaa suklaalla ja viinirypäleiden siemenöljyllä. Sen lisäksi viinimestari Juan Enrique vastaa kahden Güímarin laaksossa sijaitsevan viinikellarin malvasia rypäleistä valmistetun viinin, suklaan ja hunajan maistelusta.

Terapioista
Viinirypäleöljyllä hierontaa esitellyt osteopaatti Carmen Blasco kertoi erilaisista terapioista.

Hieronnassa käytetyt rasvat ovat koostumukseltaan terapeuttisia. Viiniterapialla on paljon annettavaa sekä kosmeettisesti että terapeuttisesti.

Tämä terapiamuoto on erittäin nautinnollinen.

Viinirypäleen siemenöljy on nimensä mukaan peräisin Vitis Vinifierasta eli viiniköynnöksen siemenistä.

Tämä öljy imeytyy helposti, eikä tunnu kovin rasvaiselta.

Öljy on erittäin hyvää kehon nesteiden kiertoa vahvistavassa terapiassa. Se edistää myös solujen uudistumista.

Öljy on myös erittäin tehokas antioksidentti, joka sisältää flavonoideja.

Seuraavaksi Carmen ja kaksi kosmetologia esittelivät ihon kuorintaa (peeling) punaviinin avulla. Kuorinta-aineen muodostaa Chardonay rypäleen siemenistä ja kuorista valmistettu tahna, johon on lisätty viinirypäleen siemenöljyä.

Tahnan ominaisuuksiin kuuluu:

ü  valmistaa kudoksia uusiutumaan

ü  kuorii ihon ja kaunistaa sitä.

ü  sisältää aineita, jotka hidastavat ihon ikääntymistä.

ü  On erinomainen nesteiden kiertoa edistävä hoito

Näitä terapioita voidaan antaa myös raskaana oleville naisille. Tosin siinä yhteydessä hierontaöljyyn ei lisätä essentiallisia öljyjä.

Käsittely vaikuttaa syvän rentouttavasti. Hieronnan ja öljyämisen jälkeen asiakas peitetään. Tämä aktivoi osmoosis-systeemin.

Viileänä vuodenaikana peitto lämmitetään. Suihku päättää käsittelyn.

Valmistautuminen suklaaseen

Viinimestari Juan Enrique de Luis Bravo aloitti kysymyksellä: ”Onko täällä joku, joka ei pidä suklaasta?” Naurun lakattua hän kertoi suklaanmaistelutilanteesta. Yleensä se kestää 10 tuntia. Testattavia suklaita on silloin 50. Hän totesi, että suklaan maistelu väsyttää enemmän kuin viinin maistelu

Juan Enrique de Luis Bravo antoi meille  taustatietoja kaakaosta. On olemassa kolme eri kasvia, joista saadaan suklaan valmistukseen käytettävää kaakaota. Kaakaopähkinäpuita kasvaa eri puolilla maailmaa, kaikkiaan 25 eri lajiketta. Kolme tärkeintä lajiketta ovat Theobromia Crillo, josta saadaan aromi ja maku, Theobormia forastero, joka on varsinainen tuotannon perusta, eli 90 % suklaasta on peräisin tästä Keski-Afrikassa kasvavasta puusta. Kolmas puu on Trinidad trinitario. Valmis suklaa on sekoitus eri kaakaoista. Mitä enemmän kaakaota suklaa sisältää, sitä voimakkaampi on sen maku, ja sitä vähemmän siinä on maitoa ja kaakaovoita. Valkoinen suklaa on tehty kaakaovoista ja kondensoidusta maidosta.

Suklaan testauksessa käytetään kaikkia viittä aistia. Ensin katselleen, toiseksi tunnustellaan, kolmanneksi kuunnellaan (pala lohkaistaan), neljänneksi haistellaan ja viidenneksi maistellaan. Suklaapalasen ei tarvitse olla suuri. Sitä purraan seitsemän kertaa, jonka jälkeen maun annetaan tuntua suussa.

Suklaaterapiaa

Maisteluun valmistautumisen jälkeen Elba Leandro kertoi Spawellin suklaaterapioista, joissa perusaineen käytetään kaakaota.

Suklaaterapia

ü  virkistävää ja antaa energiaa

ü  vaikuttaa ja rentouttavasti,

ü  hieroo pois kuolleet ihosolut,

ü  nuorentaa ja kostuttaa ihoa,

ü  poistaa ihossa olevia laikkuja,

ü  toimii antioksidenttina

ü  lisää kehon kosketuden säilyttämiskykyä.

Viinimaisteluun…

Sillä aikaa kun suklaalla sivelty koehenkilö makasi peittojen alla, Juan Enrique de Luis Bravo aloitti malvasiaviinien maisteluhetken.

Tähän tarkoitukseen oli varattu kahta eri malvasia lajikkeesta valmistettua viiniä. Ne olivat peräisin viinikellareista Contiempo ja Vega las Cañas, jotka molemmat sijaitsevat Güímarin laaksossa.

Kanarian saaristossa on kolme malvasia lajiketta; Malvasia rosada, eli malvasia mulata, jonka rypäleet ovat vaaleanpunaisia, punainen malvasia tinto ja valkoinen malvasia blanca. Näistä kutakin viljellään tietyllä alueella La Palmalla, Tenerifellä ja Lanzarotella.

Malvasia viinin valmistuksessa voidaan erottaa kaksi eri valmistustapaa, ns. perinteinen, jolloin viini kypsytetään tammitynnyrissä, tai nykyinen ns. ”leikattu” viini, jolle ei anneta tynnyrikypsytystä.

Vega las Cañasen viini on kuiva viini, joka sisältää malvasia ja moscatel rypäleitä. Sitä on säilytetty jonkun aikaa tynnyrissä. Tämä viini sopii erittäin hyvin 45 % maitosuklaan seuraksi

Contiempon viiniv on makea malvasiaviini. Tällä viinillä  on ns. ”Corte moderna", eli sitä ei ole kypsytetty tynnyrissä. – viinin sokeripitoisuus ja happoisuus ovat erittäin hyvin tasapainotettuja keskenään. Tämä makea malvasia, Malvasia dulce, sopii erittäin hyvin esim. manteleista ja hunajasta valmistetun Bienmesabe jälkiruoan kanssa. Se sopii myös turskasta ja sipulista valmistetun aterian ”Bacalao encebolladon” kanssa.

Viininmaku suussamme valmistauduimme suklaan maisteluun.

Ensimmäinen oli maitosuklaa, jossa kaakaon määrä oli 45 %.. Tuoksu oli voimakas, mutta ei säilyvä. Toinen suklaa sisälsi 66 % kaakaota. Kolmas suklaa sisälsi 70 % kaakaota. Sen maku oli kuiva ja ”kitkerä”. Tällainen makuu säilyy kauan suussa. Neljännessä suklaassa oli 85 % kaakota, Tämän suklaan kaakao on peräisin Venezuelasta. Siinä on voimakas maku, joka muistuttaa maapähkinöistä. Viides suklaa sisälsi 99 %. Kaakaota. Sen maku oli hyvin voimakas. Tämänkin suklaan peruskaakao oli Venezuelasta.

Katselimme, kuulostelimme, tunnustelimme, haistelimme ja maistelimme vuoron perään jokaista palasta. Makuerot olivat huomattavat.

Maistelimme jokaista suklaapalasta kummankin viinin kanssa.

Lopuksi olivat vuorossa hunajat.

Juan Enrique de Luis Bravo kertoi lyhyesti Tenerifen hunajatilanteesta. Saarella on ollut vuoden erityinen hunajan alkuperäismerkintäoikeusalue. Koska Tenerifella on monia eri ilmastovyöhykkeitä ja kukkia, täällä valmistetaan 30 erilaista hunajaa. Erikoisia ja ainutlaatuisia koko maailmassa ovat tajinaste- neidonkieli ja retama hunajat. Nämä kukat kasvavat Las Cañadas del Teiden kansallispuiston alueella. Kanarialaisissa hunajakilpailuissa on tavallisesti 100 erilaista hunajaa.

Kiteytynyt hunaja on hyvälaatuista. Juokseva pehmeä hunaja on yleensä kuumennettua, ja laadultaan huonompaa.

Hunajapurkit kiersivät salissa. Niihin kahteen muovilusikkaan, jotka olimme saaneet lautasellemme, otimme vaaleaa ohdakehunajaa ja tummaa kastanjahunajaa.

Maistelimme hunajaa sellaisenaan, yhdessä suklaan kanssa, pelkän viinin kanssa ja lopuksi suklaan ja viinin kanssa.

Näin päättyi tämä nautinnollinen ilta. Viini- ja suklaahieronnat ovat vielä käytännössä kokeilematta. Kenties jonain kauniina päivänä….

Kuvia tilaisuudesta

Toukokuu 2012©Gracia Penttinen
Artikkelin  vapaa jakaminen on sallittu, niin kauan kuin sen teksti säilytetään kokonaisuudessaan ja sisältöä muuttamatta,  ja jos sen kirjoittaja - Gracia Penttinen - ja tämä blogisivu mainitaan

Vihannesten viljelijä Güímarin laaksossa

Gerd Schlicht on ollut eräs niistä viljelijöistä, joita olen tavannut Güimarin torilla tuotteitaan myymässä. Muutama viikko sitten hän oli kertomassa toiminnastaan Güimarin laakson naisten järjestön A.MU.VA.n (Asociación de Mujeres del Valle) järjestämällä lääkekasvikurssilla. Esitelmäillan jälkeen vierailimme vielä hänen tilallaan. Totesin, että hänestä ja hänen työstään kannattaa kertoa muillekin…

Gerd Schlicht sai siirron Tenerifelle noin 17 vuotta sitten. Hän oli siihen aikaan töissä saksalaisessa yrityksessä, joka toi saarelaisia ruusuja Keski-Eurooppan.

Gerd Schlichtille kävi niin kuin monelle muullekin - hän ihastui saareen, ja päätti jäädä sinne. Hän hankki Güimarin laaksosta kahden hehtaarin suuruisen tilan, jossa ostamisen aikaan viljeltiin mm. avokadoja. Aluksi Gerd jatkoi aikansa ruusujen kasvattamisen ja oman tilan viljelemisen välillä. Vähitellen hänestä tuli kokopäivätyöllistetty, itsenäinen vihannesten viljelijä.

Avokadopuista ei ole jäljellä kuin muutamia. Sen lisäksi alueen keskustassa kasvaa joitain cuayaba ja chirimoya puita. – En ole puiden kasvattaja, vaan tavallinen maanviljelijä, totesi agronomikoulutuksen saanut Gerd.

Aluksi Gerd Schlicht hoiti tilansa yksin, mutta kun viljelyspinta-ala laajeni hän huomasi tarvitsevansa lisää käsiä. Nyt hänellä on apunaan viisi vakinaista työntekijää. Hän viljelee ns. perinteisimpiä paikallisia lajikkeita, kuten salaatteja, kaaleja, papuja, sipuleita. Hän on lisännyt salaatti- ja kaalitarjontaansa usealla eri lajikkeelle. Salaatit ja pavut ovat luomutuotteita, kaalien viljelyksessä hän käyttää jonkin verran väkilannoitteita.

Viljelyksiltä löytyy salaatin kaunistukseksi erilaisia syötäviä kukkia, kuten kehäkukkaa, balsamikukkaa, leukoijaa, orvokkia, koska ”salaatin on oltava myös kaunista ja iloista”,  Gerd sanoo.

Tilalla, joka on oikeastaan suuri puutarha, on oma osastonsa, jossa viljellään erilaisia yrttejä ja mustekasveja kuten rosmariinia, erilaisia minttuja, sitruunaheinää, iisoppia, laventelia…Hän myy tuotteensa Güimarin torilla. Niitä toimitetaan nykyään useaan Tenerifen etelärannikolla sijaitsevaan hotelliin.




Gerd Schlicht Güímarin vihannestorilla

Gerd Schlicht, jonka laaksolaiset tuntevat nimellä Gerardo, on ollut monta vuotta Güímarin laakson maanviljelijöiden järjestön puheenjohtaja.

Syksyllä 2004 hän sai viljelijät innostumaan vihannestoriajatuksesta. Lokakuussa Güímarin kunnantalon edessä pidettiin ensimmäinen vihannestoripäivä. Tarkoitus oli, että tämä olisi ollut ainutkertainen tapahtuma, mutta güimarilaiset halusivat torin jäävän pysyväksi.

Nykyään torilla on 50 myyjää. Nämä myyjät ovat Güimarin, laakson kunnista, Güimarista, Arafosta ja Candelariasta.

Torilta voi löytää yli 100 erilaista artikkelia. Valikoima on suurempi kuin esim. Tacorontessa, joka on saaren suurin ja vanhin vihannestori.

Gerd Schlicht on Güimarin vihannestoriryhmän puheenjohtaja.
Kuvia vihannestilalta 

Maaliskuu 2012  © Gracia Penttinen

Maissipellolla Güímarin laaksossa

Kanarialaisen ruoan alkulähteitä tutkiessani jouduin maissipellolle Güímarissa, tai oikeastaan tilavaan kasvihuoneeseen, jossa viljeltiin maissia, valkokaalia, papuja ja kaktuksia. Päivän pääpaino oli maissilla.

Tenerifen saarihallinnon maatalousosasto järjestää pitkin vuotta erilaisten viljelyskasvien vuotuiseen ylläpitokiertoon liittyviä tilaisuuksia. Suurin osa näihin tilaisuuksien osallistuvista on viljelijöitä, mutta se ei ole mikään välttämättömyys, ja niin minulla on mahdollisuus olla mukana ja kerätä tietoja.

Kasvihuone

Ajoimme tilalle ja olin todella hämmästynyt todetessani, että maissikasvihuone sijaitsi vain vajaan kilometrin päässä meren rannasta ja vain muutamia kymmeniä metrejä merenpinnan yläpuolella.

Tämä alue on luonnontilassa kuivavyöhykettä. Viljely alueella toimii keinokastelun varassa. Tarvittava viljelysmaa oli tuotu tänne toiselta puolen saarta. Se oli punaruskeaa ja savipitoista.

Kasvihuoneen omistaja oli yksityisen maanviljelijä, Don Franciscon omistama. Hän oli aikaisemmin toiminut maataloustarkastajana, mutta siirtynyt sitten päätoimiseksi viljelijäksi jo vuosia sitten.

Tällä ns. seuranta-alueella viljeltiin 10 eri maissilajiketta. Viisi niistä oli tenerifeläisiä, kaksi Fuerteventuralta ja kolme Gran Canarialta.

Jokaiseen viljelysriviin oli merkitty sille kylvetyn maissilajikkeen koodinumero. Kaikki esiteltävät lajikkeet olivat kylvetyt lokakuussa 2011.

Viljelysohjeita

Don Franscisco esitteli maissin taimien ja taimirivien tarvittavat etäisyydet toisistaan, ja kuinka monta taimea voidaan kylvää neliömetriä kohti. Hän kertoi kastelusta. Joka kastelukierrokseen lisätään tietty rikkaruohomyrkky. Hän pyrkii pitämään sen määrän mahdollisimman pienenä. Ennen myrkytystä maissintaimien on oltava tietyn korkuiset.

Kun maissin siemenet kylvetään, tehdään maahan vain matala kuoppa, johon siemen kylvetään. Se peitetään ja kastellaan vasta sitten. – Tässä vaiheessa tajusin miksi kaikki maissikokeiluni olivat epäonnistuneet. Olin nimittäin liottanut seimet ennen kylvöä. – Maissin siemenet kerätään kypsän tähkän puolesta välistä. Don Francisco näytti myös miten maissin juuret eivät ole kovin syvällä.

Olimme pellolla täydenkuun aikaan, joten oli hyvä aika ottaa esille kylvämisen ajankohta kuun kierron mukaan. Don Francisco totesi, ettei suurilla tiloilla tähän varmaan ehditä kiinnittämään huomiota, mutta pienellä tilalla sen voi tehdä. Saarihallinnon viljelyskonsultti ja Don Francisco olivat tehneet muutamia kokeita. He olivat kylväneet maissia laskevan kuun aikana. Siemenet itivät, mutta lakkasivat kasvamasta ja kuolivat, ollessaan noin 20 sm korkuiset.

Sen jälkeen he kylvivät uudet siemenet nousevan kuun aikaan, ja ne maissit saavuttivat täyden korkeuden ja tuottivat hyvän sadon.

Maissin historiaa Kanariansaaristossa

Maissi(t) tuotiin Kanariansaarille Väli-Amerikasta 1500-luvun alussa, jolloin valloittajat ja uudisasukkaat muuttivat saaristoon. Perunat olivat toinen laji, joka tuotiin samanaikaisesti. Nämä kaksi ovat sen jälkeen olleet kanarialaisen ravinnon perustekijät.

Kun kaupallisemmat viljelyskasvit tulivat tärkeimmiksi, maissin viljely jäi taka-alalle. 1900-luvun alussa sitä piti jo tuoda saaristoon.

Maissin viljely on vähitellen lisääntynyt. Nykyään Tenerifen maissinviljelyn pinta-ala on noin 292 ha. Joista 123,5 ha sijaitsee saaren pohjoispuolella, missä viljelyksiä ei tarvitse kastella. Muilla alueilla kastelu on välttämätöntä. 5% kasteltavista viljelyksistä on kasvihuoneissa.

Vuodesta 2009 lähtien on tutkittu saariston 50 erilaista maissilajiketta, niiden ominaisuuksia ja ravintopitoisuutta. Nämä kanarialaiset perinteiset maissilajikkeet ovat satojen vuosien aikana sopeutuneet paikallisiin olosuhteisiin, joissa uudemmat kaupalliset lajikkeet eivät tulisi toimeen.

Mitä maissia ja mistä

Maissit (Zea Mais, L) kuuluvat sukuun: Poacceae. Maissi, oikeastaan ”maiz”, tunnetaan Kanarian saarilla nimellä Millo. Maissin tähkä on puolestaan Piña. Kanarialaista maissia voi ostaa ainakin vihannestoreilta ja kauppahalleista Tavallisesti myytävät maissintähkät ovat lehtienhylsyjen peitossa. Tämä hylsy heitetään pois – ainakin jos tähkiä ostaa toreilta.

Kanarialaista maissia on esim. perinteisessä Pucherossa ja vesikrassikeitossa (Potaje de Berros).

Kuvia tilalta

Helmikuu 2012 ©Gracia Penttinen
Artikkelin  vapaa jakaminen on sallittu, niin kauan kuin sen teksti säilytetään kokonaisuudessaan ja sisältöä muuttamatta,  ja jos sen kirjoittaja - Gracia Penttinen - ja tämä blogisivu mainitaan

Bataatille omistettu kuukausi Güímarissa

Joulukuu ja ”talvi” ovat jo hyvässä alussa Tenerifellä. Muistelen silti vielä syksyn satoa. Güímarissa omistettiin kokonainen kuukausi erilaisille bataattiin eli makeaan perunaan liittyville tapahtumille.

Osallistuin kaikki mahdollisiin tilaisuuksiaan, koska olin utelias tutustumaan tähän juurimukulaan ja sen käyttöön.

30 Güímarin alueen baareista ja ravintoloista kilpaili samanaikaisesti keskenään siitä, kuka saisi aikaan suosituimman pikkuaterian, tai makupalan, joka tunnetaan nimellä ”tapa”, ja jonka perusta oli tämä juurimukula.

Tietoa makeasta perunasta Tenerifellä

Bataatin kuukausi alkoi bataattiesitelmällä, josta vastasi Cristo Elias Medina Gabrera . Hänen työnantajansa on Tenerifen saarihallinnon maanviljelys- ja kalastusasioista vastaavan osaston alainen Centro de Conservación de biodiversidad – eli lajien säilytyskeskus.

Tenerifellä on kolme saarihallituksen omistamaa maatilaa, Güimarin laaksossa Arayassa, Icod del Los Vinoksessa ja Valle Guerrassa. Näillä viljellään mm. eri bataattilajeja ja tutkitaan niiden sopivaisuutta eri korkeus- ja ilmastovyöhykkeisiin.

Pyrkimyksenä on myös säilyttää saarella esiintyviä vanhoja lajikkeita.

Águeda Coello Torres

Cristo kertoi bataatista ja sen viljelystä. Suurin yllätykseni oli se, että bataattia ei kylvetä mukuloina kuten perunaa, vaan se istutetaan taimista. Bataatti kuuluu aivan toiseen kasvisukuun kuin peruna, eikä ”synny” samalla tavalla kuin peruna, vaan se on osa kasvin juurta, johon on kerääntynyt eräänlainen ”säilytysmukula”. Nimi bataatti on kaikkein vanhin käytetty. Sen alkuperä on Etelä-Amerikassa.

Bataatti säilyy suhteellisen hyvin. Sitä ei pidä laittaa jääkaapiin, vaan viileään ja valottomaan tilaan.

Bataatille omistettu toripäivä ja ”show cooking”

Seuraavassa viikonvaihteessa tärkeimmät bataattilajikkeet olivat esillä Güímarin kunnantalon patiolla. Pation ympäri oli asetettu tauluja, joissa lajikkeet ja niiden tärkeimmät ominaisuudet esiteltiin. Cristo Elias Medina Gabrera seisoi bataatiesittelypöydän takana valmiina vastaamaan kysymyksiin.

Show Cooking toiminnasta vastasi Candelariassa sijaitsevan ravintola Archeten omistaja ja kokki Ángel Rodríguez Machín. Pation reunalle rakennetussa ”kenttäkeittiössä” hän loi apulaisineen erilaisia ruokia, joissa bataatti oli perusaineena.

Maistiaisia tarjottiin show’ta seuraaville. Halukkaat saivat mukaansa pienen monisteen, jossa oli usean bataattiruoan valmistusohje.

Kaikista yllättävin bataattiluomus oli mielestäni erittäin herkullinen bataattijäätelö. Ángel Rodríguez Machín, oli luonut sen juuri tätä tilaisuutta varten.

Toinen yllätys olivat melkein läpinäkyvän ohuet bataattilastut, jotka maistuivat huomattavasti paremmilta kuin kaupalliset perunalastut.

Bataattia voidaan käyttää sekä pääaterian että jälkiruoan valmistamisessa.

Bataattipellolla

Pari päivää myöhemmin joukko laaksolaisia herroja, ja minä, kokoonnuimme Güímarin kunnan maatalousosaston eteen. Valmistauduimme käynnille bataattiviljelyksillä.

Tila, jossa kävimme, oli yksityishenkilön omistama. Se viljelysnurkkaus, missä bataatit kasvoivat, oli osa saarihallinnon kokeilualuetta. Palstalle oli kaikkiaan 30 kpl. 1m x 1,6 m suuruista ”tilkkua”, joilla viljeltiin erityyppisiä bataatteja.

Cristo Elias Medina Gabrera oli paikalla. Katselimme lajikkeita ja katselimme viljelyksiä. Jotkut paikalla olevista herroista olivat bataatinviljelijöitä. He saivat täällä uutta tietoa ja kertoivat omista kokemuksistaan.

Tilalla vietettyjen iltapäivätuntien aikana käsiteltiin mm. maaperän laatuvaatimuksia, lajien kierrätystä, ts. kauanko samalla tilkulla voitiin viljellä bataattia yhtäjaksoisesti, loisia, kastelua ja eri lajikkeiden valmistumisaikaa. Tämä aika vaihtelee lajikkeesta riippuen kolmesta kahteentoista kuukauteen.

Pisimmän ajan vaativat bataatit ovat parhaan makuisia ja luonnollisesti kaikkein kalleimpia. Tavallisimmin myyty bataatti tarvitsee kolme kuukautta valmistuakseen.

Jotkut viljelevät bataattia pelkästään sen maanpäällisten versojen vuoksi, ts. rehuksi.

Tässä tilaisuudessa on tehty video, jossa Cristo kertoo miten bataatti istutetaan ja miksi juuri näin.

Bataattiaterioiden valmistamisen pikakurssi

Kuukausi päättyi muutaman tunnin mittaiseen keittokurssiin. Sen sisällöstä vastasi santacruzilaisen ravintolan La Buena Vida kokki Jesús Argüello  Paitsi kokki Jesús on myös güimarilainen viljelijä, jonka voi tavata sunnuntaiaamuisin vihannestorilla myymässä tuotteitaan.

Tämän tilaisuuden osallistujat olivat pääasiassa hieman varttuneempia naisia. Totesin, että he olivat luultavasti keittäneet perheelleen jo kauan, ja nyt he tulivat kuuntelemaan nuorta ”vanguardista” kokkiherraa, saadakseen uusia virikkeitä. Jesús  antoi todella impulsseja luovasta keittämisestä.

Aikaisemmissa yhteyksissä oli tullut esille bataatin menestys Kiinassa ja Japanissa.

Jesús  valmisti aluksi pienen japanilaistyylisen alkupalan. Bataattiverson latvalehtiä pyöritettiin tempuraseoksessa ja keitettiin kuumassa öljyssä. Tosi herkullinen yllätys.

Muuhun ruokavalikoimaan kuului mm. Sopa de Batata, Chocolate Blanco y Parchita – eli keitto, jossa oli bataatin lisäksi valkeaa suklaata ja aavistus passionhedelmää.

Tai mitä mielikuvia houkuttelee Chupetas de Batata y Camarones con Salsa de Eneldo – eli (eräänlainen) bataatista ja katkaravuiste tehty imeskeltävä namu tillikastikkeessa.

Todellisia makuelämyksiä kaikki. Saimme lopuksi mukaamme reseptinipun, jotta pystymme valmistamaan samat ihanuudet kotilieden ääressä

Pikkuateriat bataatista – kilpailu

Bataattitapas kilpailuun osallistui kaikkiaan 30 osanottajaa. Tässä yhteydessä osuuteni oli kovin epäaktiivinen, maistoin vain kahta, keskenään aivan erilaista tapasta. Toinen näistä oli valmistettu Guimarin pyramidien Kon-Tiki-kahvilassa, ja toinen Guimarin pääkadun varrella sijaitsevassa hampurilaisbaarissa ”bar Hamburgeuseria X”.

Kon-Tiki kahvilan tapa oli nimeltään Tapa Kon-Tiki: Sen valmistamiseen oli käytetty vuohenjuustoa, manteleilta, verimakkaraa ja bataattia. Tumma kastike on tummaa suklaata ja vaalea kolasta valmistettu. Mielenkiintoinen yhdistelmä, jossa kaikki paitsi juusto oli omalla tavallaan makeaa.

X baarin tapassa oli tehty pullia, joissa oli bataatin lisäksi turskaa, saframia ja murskattua maissia kahden erilaisen mojokastikkeen keralla. Tämä yhdistelmä oli suolainen, enemmän ”ateria” kuin edellinen tapa. Kummatkin tapakset mainittiin kiitoksella, mutta jäivät ilman palkintoja.

Palkitut tapakset valmistajat olivat : Bar Cafetería Chinguaro ja Restaurante Tasca El Rincón de Tara.

Kaikkien bataattiviikkojen ja kilpailujen ulkopuolella bataattia voi ostaa valintamyymälöistä ja vihannestoreilta. Jos haluaa kanarialaisia bataatteja, voi kysyä myytävien bataattien alkuperää, mikäli se ei ole esillä.

Bataattia sisältävät lempeän makeat ja hieman joulutorttua ulkonaisesti muistuttavat Truchat löytyvät puolestaan leivonnaisten tiskiltä. 

Tavallisesti vihannestorien yhteydessä on leivonnaisten myyjiä, jotka tarjoavat tuoreita truchoja ja munkkirinkilän näköisiä bataatilla täytettyjä leivonnaisia.

Joulukuu 2011 ©Gracia Penttinen
Artikkelin  vapaa jakaminen on sallittu, niin kauan kuin sen teksti säilytetään kokonaisuudessaan ja sisältöä muuttamatta,  ja jos sen kirjoittaja - Gracia Penttinen - ja tämä blogisivu mainitaan

Punaviinin maistelukurssi Bodegas Contiempolla, Güímarin laaksossa

Päivitys 2016. Contimepon viinikellari on suljettu. Paikalla sijaitsee nykyään MoringaPark

Elokuun viimeisin lauantai sopi hyvin viinille pyhitetyksi.

Kotilaaksossani sijaitseva Contiempo kuuluu niihin viinitiloihin, joilla poikkean seuraamassa viininvalmistuksen eri vaiheita.

Rypäleitä maistellen

Contiempolla on viinikellarin vieressä alue, jolle on istutettu 42 erilaista perinteistä kanarialaista lajiketta. Läheskään kaikkia näitä lajikkeita, ei käytetä viinin tuotantoon, Istutukset ovat eräänlainen vanhojen lajikkeiden muistipankki. Tilan omistaja Jorge Zerolo Hernández on osallistunut näiden kanarialaisten lajikkeiden kartoitukseen eri saarilla.

Aloitimme maistelukurssin suoraan viinin lähteeltä, eli rypäleistä. Kurssin pitäjä, enologian maisteri ja Contiempon kaupallinen johtaja Patricia Perez antoi maistaa saaren yleisintä punaista lajiketta Listán Negroa. Tätä lajiketta voidaan pitää saaristolle kotoperäisenä, se on kasvanut täällä jo niin kauan. Listán Negro tuottaa runsaan sadon, ja sitä käytetään joko ainoana lajikkeena tai muiden lajikkeiden kanssa, jotka tekevät viinistä mm. tummempaa.

Patricia piti pikakurssiin viinirypäleen maistamisessa. Rypäle on osattava murskata suussa, ikään kuin se olisi koneessa. Mehua ei niellä, vaan se valutetaan kämmenelle. Nyt voidaan tarkkailla sen tulevaa väriä, katsella hedelmälihaa ja siemeniä. Tästä maistelusta kellarimestari tietää miten kypsä rypäle on, ja minkä tyyppisen viinin valmistukseen se soveltuu.

Toinen lajike, jota maistelimme, oli vanha lajike, Baboso Negro. Tämän rypäleet ovat pieniä ja sato on vähäisempää. Sitä käytetään vähemmässä määrin viinin valmistukseen kuin Listán Negroa.

Baboson rypäle ei ollut vielä aivan kypsä, koska sen hedelmäliha oli edelleen kiinni siemenessä. Patrician kämmenellä Baboson mehu näytti tummemmalta kuin Listán Negron.

Maistamisen ”tarve-esineet”

Varsinainen viinikurssi tapahtui Contiempon myymälän yläpuolella olevassa kokoustilassa. Pöydällä olivat valmiina maistelutapahtumaan liittyvät ”tarve-esineet”.

Kolme maistelulasia, korppuja, vettä, ja lähinnä haistelua varten suklaata, pähkinöitä, manteleita, laventelia ja mausteita.. Saimme myös pienen kupin, jossa oli jäädytettyinä erilaisia metsämarjoja. Kaikkein suurin muovimuki oli sitä varten, että siihen syljettiin suu tyhjäksi jokaisen maistelukierroksen jälkeen

Maistelulaseista Patricia totesi, että niiden muoto on suunniteltu sellaiseksi, että niissä tulevat esiin viinin heikot kohdat. Ne eivät sovellu viinin nauttimiseen.

Ensin vettä ja sitten viiniä

Aloitimme tunnustelemalla erilaisia makuja, joita kielellä voidaan paikoittaa, eli vesiä, joihin oli sekoitettu sokeria, suolaa tai sitruunahappoa.

Viinipullot olivat peitetyt alumiinipaperilla, joten emme missään vaiheessa tienneet etukäteen minkä viinikellarin tuote oli kysymyksessä. Maistelimme kaikkiaan 15 viiniä.

Aloitimme niillä viineillä, jotka jo olivat menettäneet makunsa ja ryhtinsä, ja joissain tapauksissa maistuivat suorastaan vastenmielisiltä.

Välillä suuta puhdistettiin nakertamalla hiukan korppua ja juomalla vettä. Maistelulasit puhdistettiin myös.

Loppuvaiheessa viinit paranivat. Joistain viineistä saimme kokeilla useita vuosikertoja todetaksemme, miten joku viini voi olla nautittava, vaikka se on vanhempi kuin esim. vuotta nuorempi sama tyyppi. Tässä yhteydessä maistelimme myös Mannar-Espanjan viinejä.

Kurssin pituudeksi tuli useita tunteja suunniteltua enemmän. Kurssi päättyi Contiempon viinikellarissa, jossa oli tulossa valkoviinejä. Täällä maisteltiin viinimehua.

Syyskuu 2011 ©Gracia Penttinen
Artikkelin  vapaa jakaminen on sallittu, niin kauan kuin sen teksti säilytetään kokonaisuudessaan ja sisältöä muuttamatta,  ja jos sen kirjoittaja - Gracia Penttinen - ja tämä blogisivu mainitaan