Uuden viinin aikaa

Uuden viinin aikaa
Kastanjien paahtopannu
Visar inlägg med etikett Bodegas Monje. Visa alla inlägg
Visar inlägg med etikett Bodegas Monje. Visa alla inlägg

21.1.12

Kanarialainen mojo kastike – kurssi Monjen viinikellarilla

Tammikuun 18. suuntasin matkani El Sauzalin ylärinteellä sijaitsevalle Monjen viinitilalle.
Viinikellari ja ravintola olivat ennestään tuttuja usealta viinireitiltä. Tänään ohjelma poikkesi kaikista aikaisimmista käynneistä.

Kuinka päädyin mojokurssille
Joku aika sitten Monjen tiedotuksissa kerrottiin heidän järjestämistään erilaisista kursseista – ja kaikissa oli hinta kahdelle henkilölle tai parille.
Kirjoitin puolipiloillani Felipe Monjelle ja kysyin onnistuisiko hinnan puolittaminen, jos ei ole ketään, jonka mukanaan voisi tuoda. Yllätyksekseni hän tarjoutui seurakseni ja vielä ”ilman eri maksua”. Ilmeisesti hänellä on hyvä huumorintaju.

Pöytä odottamassa
Tänä tammikuun päivänä tapasin Felipe Monjen hänen toimistossaan. Siirryimme ravintolan puolelle.
Sinne oli katettu pöytä ja mojon tekotarvikkeet kahdelle. Olin siis ainoa kurssilainen. Mikä kunnia, ja vielä itse isännän seurassa!.
Punainen ja vihreä esiliina olivat myös odottamassa mojon tekijöitä.

Välillä perunoita ihailemassa
Ennen aloitusta, kokki kutsui minut pikakäynnille keittiöön. Tiesinko miten kanarialaiset ryppyperunat valmistetaan? En. Kuvittelin, että ne pakataan suureen suolamäärän kuten suolassa kypsennetyt kalat. – Ei suinkaan. Vettä juuri niin, että perunat peittyvät ja sitten päälle karkeaa suolaa jonkun verran. Perunat näyttivät olevan kanarialaisia nekin, ”Yema de huevo” (kananmunankeltaisia – erään alkuperäinen kanarialaisen lajikkeen kansanomainen nimi) Felipe Monje totesi…

Mojon valmistus
Palasimme pöydän ääreen. Sain punaisen esiliinan ja punaisen mojon tekotarpeet. Felipe Monje varustautui vihreällä esiliinalla ja vihreän mojen tekotarpeilla.
Aloitimme.
Puisessa huhmareessa taputimme ja hiersimme mojon alkuaineita kunnes niistä tuli melkein nestemäisiä. Seuraavaksi kuorimme muutaman valkosipulin kynnen ja hakkasimme sen huhmareessa.
Haistelimme välillä omien ja toistemme huhmareiden sisältöä.

Valmisteilla olevaan paprika mojooni sekoitettiin muutama palanen paahdettua korppua. Ihmettelin moista ja Felipe Monje kertoi korpun antavan ryhtiä, kiinteyttä ja pehmeyttä mojolle. Vihreään mojoon korppua ei tarvitse laittaa.
Punaiseen paprika mojoon lisättiin suolaa ja aavistuksen verran tuoretta punapippuria. Sekoitettuani massaa, maistoin sitä ja totesin, miten seoksesta alkoi tulla sopivan tulista.
Nyt lisättiin raffinoitua oliiviöljyä ja Monjen omaa Macho punaviinietikkaa. Kun ihmettelin miksi ei käytetty jalostamatonta öljyä, sain selitykseksi, että se antaisi liian voimakkaan maun, ja tarkoituksena oli, että mojon perusaineet maistuisivat.
Hämmensin aikaansaannostani ja näytin opettajalleni Hän totesi että öljyä ja viinietikkaa oli laitettava hieman lisää.
Lopputulos oli hyväntuoksuinen ja nautinnollisen makuinen punainen mojokastike, jota sitten maistelimme leipäpalojen kanssa.
Felipe Monjen vihreä mojo valmistui. Siihen laitettu viinietikka oli valkoista, sekin Monjen omaa valmistusta.
Vihreä mojo tuoksui hyvältä ja maistui nautinnolliselta leivän kanssa.
Olimme kumpikin saaneet aikaan erittäin hyvänmakuisen mojon.

Maistelua
Tällä välin ryppyperunat olivat kypsyneet, joten kokeilimme mojojamme myös niiden kanssa. Hyvää, tosi hyvää.
Maistelimme vielä mojojamme kuivan Gran Kanarialta peräsin olevan juuston keralla. Tämä juusto oli valmistettu vuohen ja lampaan maidon sekoituksesta.

Tässä vaiheessa siemailimme myös hieman talon hiilihappokäytettyä punaviiniä. Se oli yllätyksekseni vuoden 2010 satoa ja vielä aivan erinomaista. Hiilihappokäymisellä valmistetusta viinistä olen oppinut, ettei se yleensä sovi pitkäaikaiseen säilytykseen, ja että se on nautittava ensimmäisen elinvuoden aikana. Siis poikkeus säännöstä

Mojokurssi päättyi lounaaseen, johon kuului perunoiden lisäksi mustan kanarialaisen sian lihaa ja hieman kasvimarmeladia.

Jälkiruokana oli taivaallisen ihana leivos ja sen seuralaisena yhtä taivaallisen ihanaa, makeaa punaviiniä, Vino Padre.

Olin niin kiinnostunut haistelemisesta ja maistelemisesta, että en edes huomannut ottaa valokuvia kaikista työvaiheista.

Kurssin lopuksi sain kolmen mojokastikkeen reseptit, jotka julkaisen omana käännöksenäni Felipe Monjen luvalla.

Mojokursseista yleensä
Kursseja järjestetään silloin, kun on halukkaita oppilaita. Mahdollinen osanottajamäärä on 1-70. Kurssin hinta on 59 euroa parille.
Parin tai kaverin olemassa olo ei siis ole kurssille tulon edellytys, kuten ei minunkaan tapauksessani. Kun on mielenkiintoa, löytyy aikaakin.

Olin utelias tietämään minkä verran opiskelijoita on ollut. Siihen Felipe Monje vastasi naurahtaen, että kursseja on pidetty ja yli 10 vuotta, eikä kenelläkään ole tietoa siitä, kuinka monet ovat survoneet tarveaineita huhmareissa.
Oppilas saa tekemänsä mojon mukaansa.

Lopuksi lupaamani reseptit:

Korianterimojo
6 valkosipulin kynttä
Vihreä paprika
Vihreää tuoretta pippuria
Teelusikallinen karkeaa suolaa
½ kourallista hienonnettua korianteria
Pieni lasillinen valkoviinietikkaa
kaksi lasillista raffinoitua oliiviöljyä


Persiljamojo
6 valkosipulin kynttä
Vihreä paprika
Vihreää tuoretta pippuria
Teelusikallinen karkeaa suolaa
½ kourallista hienonnettua persiljaa
Pieni lasillinen valkoviinietikkaa
kaksi lasillista raffinoitua oliiviöljyä

Punainen mieto mojo
kolme valkosipulin kynttä
Punainen paprika
Punaista tuoretta pippuria
Kuivaa paahtoleipää
Teelusikallinen karkeaa suolaa
Makeaa punapippuria jauheena
½ kourallista hienonnettua persiljaa
pieni lasillinen punaviinietikkaa Macho
kaksi lasillista raffinoitua oliiviöljyä

Tammikuu 2012 ©Gracia Penttinen 
Artikkelin  vapaa jakaminen on sallittu, niin kauan kuin sen teksti säilytetään kokonaisuudessaan ja sisältöä muuttamatta,  ja jos sen kirjoittaja - Gracia Penttinen - ja tämä blogisivu mainitaan

Lisäys lokakuussa 2013
 - on julkaistu pieni kirja nimeltä Mojos Canarios - sitä voi ainakin kysellä turisti-infopisteistä


Huomasin tosin, että kirjassa esitellyt mojot ovat uudempia muunnelmia perinteisestä. Tosin niistä voi varmaan saada ideoita omiin sekoituksiin.

Gracia



29.7.11

Viini-ruoka-turismia Adejessa heinäkuussa 2011

Kesällä opiskellaan jopa etelän lämmössä. Tenerifellä Adejen kesäyliopisto kerää suuren määrän osanottajia, joiden joukossa on ilahduttavan paljon myös ns. varttunutta väkeä.
Kesän 2011 ohjelmassa oli huomioitu turismin muuttuva kuva ja tarjonnan uudistamisen tarpeellisuus.

Valitsemani kurssi oli ”El enogastroturismo: riqueza diferenciadora y dinamizadora del turismo”. Sanahirviö ”ENOGASTROTURISMO” kätkee useita teemoja. ”Eno” viittaa viiniin, ”gastro” on ruokaa, nautinnollista ja alueelle ominaista syötävää, vaikka inspiraatiota haettiin kurssin puitteissa saaren ulkopuolelta. Ja ”turismo” on sitä, mitä Kanarialla on tarjottu jo vuosikymmeniä. Loput kurssin nimestä kertovat, että sen tarkoitus on auttaa löytämään ”rikastuttavia ja elähdyttäviä aspekteja turismiin”…

Kurssin vastaavat, tri José Antonio Lastres Segret ja ”Enoturismonline”n johtaja Gabriel Santos ovat tuttuja jo useammasta eri koulutusyhteydestä muutaman viimeisen vuoden aikana.

Nykyaikaa ja perinteitä
Kurssin avasi tri Lastres Segret kertomalla lähinnä siitä mitä ”maailmalla tapahtuu”. Tässä yhteydessä enogastroturismi on tärkeä osa alueellisesta tarjonnasta, kuten esim. baskimaan San Sebastianissa. Tri Lastres Segret kertoi kansainvälisesti tunnetuista kokeista, heidän ravintoloistaan ja niiden erikoispiirteistä. Hän kertoi myös kanarialaisista perinteistä: Miten ja mistä viiniköynnös tuli saaristoon. Miten useat saariston köynnöslajit ovat sellaisia, joita ei tavata muualla maailmassa, sillä 1800-luvun loppupuolella 

Euroopassa riehunut viinikirva ei koskaan ehtinyt Kanarialle saakka. Miten joskus viiniä annettiin niin lapsille kuin vanhuksille, koska se oli puhtaampaa kuin vesi. Miten punaviini oli työväen juomaa. Punaviini ja gofio (perinteinen paahdettu vilja, vähän kuin hämäläinen talkkuna) olivat työläisten kehoa käyttävät  moottorit. Hienosto puolestaan nautti valkoviiniä.

Yli 300 vuotta viini oli kanarialaista politiikkaa, talouselämää ja ulkomaankauppaa ylläpitävä voima. Viini ei koskaan ole ollut ”alkoholijuoma”, vaan osa ravintoa.

Nykyään tämä on Espanjassa virallisesti vahvistettu – viini on elintarvike.
Kurssi jatkui. Kuulimme miten viini/ruoka käsite saaristossa on liitettävissä tarjontaan turismin yhteydessä. Saaristossa on saatavissa korkealuokkaisia ja tuoreita raaka-aineita. Vaikeutena on ollut se, että kaiken tarjonnan keskinäinen koordinointi on ollut miltei olematonta. Nyt sitä opetellaan.

Mistä turistit tulevat ja keitä he ovat
Katselimme myös tilastotietoja turisteista, ketkä tänne tulevat ja mistä. Turistien ikä oli myös mukana. Euroopan taloudellinen kriisi näkyi Kanarialla jo aivan alkuvaiheissa, silloin kun se alkoi suurissa Kanarian kävijämaissa Saksassa ja Englannissa. Kävijäluvut laskivat, mutta ovat kääntyneet nousuun viimeisten vuosien aikana. Turismi työllistää välillisesti tai välittömästi n. 80 % väestöstä. Joten nämä uusiutumispohdinnat ovat todella tärkeitä. Sen lisäksi nykypäivän turistit ovat kiinnostuneet toisenlaisista asioista kuin aikaisemmat sukupolvet. ”Kokemus” on käsite, joka toistuu kaikissa yhteyksissä ja kaikkialla.


Felipe Monje
Kokemuksia ja nautintoja
Viikon puolessa välissä vietimme ”kokemus- ja nautinto päivän”. El Sauzalissa (Tacoronte-Acentejon alkuperäismerkinoikeusalue) sijaitsevan Bodegas Monjen viinikellarin (jo viides sukupolvi) erittäin kekseliäs ja innovatiivinen omistaja ja enologi (viinimestari) Felipe Monje oli paikalla. Hän kertoi kaikista eri asioista mitä hänen kellarillaan on tarjottavana. Viinikellarin lisäksi Monjella on ravintola. Näissä puitteissa tarjotaan kursseja kaikenikäisille. Monjella järjestetään erilaisia kulttuuritapahtumia, konsertteja, taidenäyttelyitä, tango-iltoja. Monjen nykyinen profiili ”Wine & Sex” on rekisteröity tavaramerkki, joka on leviämässä mm. Madridiin.
Felipe Monjella oli mukanaan hiilihappokäytettyä (Maceración carbonica), 425–600 metrin korkeudella kasvaneista Listán Negro rypäleistä valmistettua punaviiniä, Hollera. Maistelimme viiniä samalla kun Monje kertoi sen ominaisuuksista. Puhuttaessa kanarialaisten viinien suhteellisen korkeista hinnoin esim. Manner—Espanjan viineihin verrattuna, hän muistutti, että mantereella kilo rypäleitä maksaa 0,25€ ja täällä 1,50€ kilo. Sen lisäksi Kanarian saarilla on muista kustannuksia, joita mantereella ei ole.

Pedro Alvarez Acosta
Toinen viinikellari, jonka tuotteisiin saimme tutustua, oli Tierras de Aponte. Tämä on pieni viinikellari verrattuna Monjeen. Tierras de Aponte (Alkuperäismerkintäoikeusalue = DO. Abona) sijaitsee Adejen turistikunnassa (Playa de las Americas kuuluu Adejeen). Maistoimme Aponten punaviiniä. Se oli mielestäni jännittävä jo pelkästään sen vuoksi, että siinä oli käytetty 40 % Vijariego rypäleitä, joita en koskaan aikaisemmin ollut tavannut missään maistamassani viinissä. Nämä rypäleet kasvat noin 1050 metrin korkeudessa. Aponten punaviini ”Vendimia Selecionada” oli vuoden 2009 satoa ja se oli saanut kypsyä kolme kuukautta ranskalaisesta tammesta valmistetussa tynnyrissä. Tätä viinilajia oli tuotettu vain 1200 pullollista. Tuotteiden esittelijänä oli tilan kellarimestari Pedro Alvarez Acosta.

Nämä kaksi maistamaamme punaviiniä olivat keskenään täysin erilaisia. Monjen viini oli kevyttä ja soveltuu erinomaisesti nautittavaksi erilaisten pikkulämpimien keralla. Aponten viini taas voimakkaan makuista sopii hyvin esim. naudanlihan kanssa.

Ehdimme maistamaan myös Aponten valkoista vuoden 2006 satoa olevaa Moscatel rypäleistä valmistettua valkoisilta kukkasilta tuoksuvaa viiniä. Tätä voisi nauttia esim suklaan kanssa.

Monjen valkoviinille ei valitettavasti jäänyt aikaa.

Sekä Monjen että Aponten viinitilat ovat avoimia kävijöille.

Adejen kävijät voivat ostaa Aponten viinejä esim Hipertrebolista.

Kummankin tilan viinejä viedään ulkomaille, Monjen esim USAn ja Aponten Puerto Ricoon.

Saimme lyhyen katsauksen Espanjan gastronomiaa esittelevän  "Saborear España - Tastng Spain"  toiminnasta Tenerifellä ennen uutta maistelukokemusta.

Nyt mestarimaistaja ja viinimestari Juan Enríque de Luis Bravo tutustutti yhdistelmään makea viini- hunaja ja suklaa. Valkoinen makea viini oli Listan Blancosta valmistettu makea Humbold vuodelta 1997 (Gracian mielestä taivaallinen juoma, joka voisi olla jotain sellaista mitä kuvataan käsitteellä ”linnunmaito”). Punainen makea viini oli Monjen Vino del Padre. Hunajat olivat vaalea ja mieto Las Cañadaksen alueelta kerätty Tajinaste (Neidonkieli) ja La Orotavan rinteiltä kerätty tumma ja voimakas kastanja. Suklaat olivat 85 % ja 99 % kaakaota sisältäviä. Maistelimme kaikkea yhdessä ja erikseen todetaksemme mitkä yhdistelmät tuntuivat parhaimmilta.

Hunajoista sen verran, että Tenerifellä on yli 30 erilaista pienilmastoaluetta ja 20 erilaista yhdestä ainoasta kotoperäisestä kukasta peräisin olevaa hunajaa.

Perunatietoutta
Viineistä siirryimme paikallisiin perunoihin tri Gonzalo Brito Mirallesin opastamana.  Kanarian saarten perunalajikkeet ovat 1500-luvun tuontitavaraa Etelä-Amerikasta. ”Villejä” perunalajikkeita on kaikkiaan 200. Viljeltyjä lajikkeita on seitsemän, joista on olemassa 5500 erilaista muunnelmaa.
Kanarian saaret ovat ainoa paikka maailmassa, missä viljellään Andien alueen lisäksi ”andilaisia” lajikkeita. Kanarialta löytyy vielä 29 erilaista vanhaa lajiketta. Tosin tännekin on alettu tuomaan suurempia satoja tuottavia eurooppalaisia lajikkeita, kuten esim. King Edward (joka Kanarialla on Chinegua). Vanhoissa kanarialaisissa lajikkeissa on C-vitamiineja lukuun ottamatta enemmän vitamiineja ja mineraaleja kuin ”moderneissa” perunoissa. Ne säilyvät myös paremmin kuin nuoremmat tulokkaat.
Vuodesta 2011 lähtien kanarialaisilla perunoissa on oma DO – alkuperäismerkintäalue ”Papas antiguas Canarias” – Kanarian vanhat perunalajit. Saarilla järjestetään perunapäiviä ja – tapahtumia sekä perunanviljelykseen liittyviä kursseja.

Kartoitusta ja markkinointia
Teoriaosassa jatkoimme perehtymällä syvemmin ”Saborear España- Tasting Spain” toimintaan ja pyrkimyksiin järjestön toimitusjohtajan Lluis Pujol Marcon opastamana. Myös tässä yhteydessä korostui asiakkaan-turistin ”kokemuksen” tärkeys. Gastronomi on ”uusi Rock & Roll”. Ihmisillä on vähemmän aikaa ja enemmän rahaa kuin ennen. Siksi laadun ja kokemuksen merkityksen tärkeys kasvaa. Yleinen tendenssi on panostaa aitoihin paikallisiin tuotteisiin. Samalla pyritään nostamaan ihmisten tietoutta ympäristönsuojelun tärkeydestä. Baskimaassa toimiva Pujo Marco muistutti viini- ja gastronomiakulttuurin keskeisestä asemasta tällä alueella. Euroopan ainoa gastronominen yliopisto ”Basque Culinary Center” on tärkeä osa tämän kulttuurin vahvistamista.

tri. Carlos Henrique Figueiredo e Melo de Brito
Toinen Iberian niemimaan pohjoisosasta peräisin oleva luennoitsija oli pohjoisportugalilaisen Oporton yliopiston markkinointiosaston professori, tri. Carlos Henrique Figueiredo e Melo de Brito. Porton kaupungin ympäristön viinireitti ”Ruta do Porto” on Portugalin kaikkein tärkein ja tunnetuin viinireitti.

Marketing asiantuntijana tri Figueiredo e Melo de Brito keskittyi luonnollisesti alueeseensa, eli mainostamiseen ja myyntiin. Hän totesi mm., ettei viiniin ja gastronomiaan keskittyneiden yritysten tarvitse olla viini/ruoka asiantuntijoita, vaan turismiin liittyviin kysymyksiin hyvin perehtyneitä. On osattava luoda vahvoja lajimerkkejä, yhteistyöryhmiä, ja on tiedettävä miten ja millä hinnalla tuotteita markkinoidaan.

Hänen esimerkkinsä olivat peräisin Portugalista, Oporton ja Vinha Verden alueilta. Näillä alueilla on tehty valtavasti työtä erilaisen tarjonnan kartoittamiseen ja yhteistyöketjujen luomiseen. Nykyään nämä reitit ovat käsite ja viinigastronomiasta kiinnostuneita turisteja ja runsaasti.

Yhteenveto
Kurssin päättäneessä ”pyöreän pöydän keskustelussa” todettiin yleisesti, että oppimista on, hyviä esimerkkejä on myös. Tenerifeltä löytyvät kaikki tarvittavat ainekset viini- ja ruoka turismille ja sen lisäksi vielä aurinko ja hiekkarannat, mitkä tavallisesti puuttuvat viini/gastronomia alueilta.
Kun tarjontapaketti on valmis ja paikalliset turismin palveluksessa olevat on koulutettu, vähitellen saarella kävijät tulevat myös tietoisiksi siitä monipuolisesta tarjonnasta mitä jo on heidän ulottuvillaan.

Heinäkuu 2011, ©Gracia Penttinen
Artikkelin  vapaa jakaminen on sallittu, niin kauan kuin sen teksti säilytetään kokonaisuudessaan ja sisältöä muuttamatta,  ja jos sen kirjoittaja - Gracia Penttinen - ja tämä blogisivu mainitaan

4.3.11

Viinireitti 3 – kulttuuria ja viiniä - 26.06.2010


Tenerifen viinireitin tunnus
Katsellessani tämän vuoden 2010 viinireittejä olin hieman ihmetellyt minne muutamat edellisen vuoden, 2009, viinikellareista olivat hävinnet. Opas, Iñaki kertoi, että kuntien poliittiset päättäjät ratkaisevat haluavatko he osallistua viinireittien järjestämiseen vai eivät. Ja jos poliitikot päättävät kielteisesti, mikään kunnan viinikellareista ei voi osallistua. Tänä vuonna jäävät puuttumaan La Matanzan, La Victorian ja Santa Úrsulan viinikellarit, ravintolat, kulttuuri- ja luontokohteet.

Ajaessamme kohti El Sauzalia Iñaki (opas) kertoi Tacoronte-Acentejon viinireitin laajennuksesta käsittämään myös La Orotavam alkuperäismerkintäalueen. Hän kertoi myös alueen historiasta ja luonnollisesti viinin- maissin- ja viljan viljelyksen alkamisesta tällä alueella. Hän kuvasi miten aikoinaan mereen saakka ulottuneet ikivihreät metsät hakattiin polttopuiksi ja miten nykyinen luonto sai ulkoasunsa ja lajikokoelmansa. Hän kertoi uudisasukkaista, jotka tulivat saarelle valloituksen jälkeen, ja miten viiniköynnökset kertyivät monelta eri alueelta Euroopassa.
Ajoimme moottoritietä El Sauzaliin. Ihailimme oikealle rinteelle jääviä Monjen viiniviljelyksiä.

Pysähdyimme näköalapaikalla ennen Viinimuseota. Katselimme alhaalla laaksossa sijaitsevaa Nuestra Señora de Los Angeles (eli Enkelien Neitsyen) vanhaa kappelia suuren, Kuubasta aikoinaan tuodun, Intian laakeripuun katveessa.

Meren rannalla huomio kiinnittyi laavakielekkeeseen, jonka kainalossa sijaitsi aikoinaan pieni satama ”Puertito”. Täältä oli yhteys La Palma saarelle. Täältä lähtivät aikoinaan monet kanarialaiset varattomat kohti uutta maailmaa meren toisella puolella. Rinteellä näkyivät edelleen jo kauan sitten hyljätyt pengerrykset, joilla viljeltiin banaania silloin kun se vielä oli tuore näillä saarilla.

El Sauzal oli tunnettu jo ennen valloitusta. Kunnan perustajat olivat portugalilainen pariskunta. Alue ulottui aikoinaan meren rannalta ylös vuorille ja aina Igueste de Candelariaan saakka vuoren harjanteen toisella puolen. Alarinteitä käytettiin viiniköynnöksen viljelyyn, ylempiä viljan ja maissin viljelyyn.

Nykyisessä El Sauzalissa oli vuonna 2009 8.996 asukasta. Se tunnetaan Tenerifen pohjoisrinteen puutarhana (El Jardin del Norte). Alue on vihreä ja hyvin hoidettu aina ylös Raveloon saakka.

Ajoimme keskustaan. Siellä valmisteltiin juhlaa. Kunnan neokanarialaista tyyliä edustavan virastotalon eteen oli rakennettu suuri esiintymislava. Naisryhmä harjoitteli kansantanssin askelia. Jatkoimme kohti rantaan päin johtavia jyrkkiä portaita. Ohitimme mahtavan kaktuspuiston. Kohteemme oli vanhat pesualtaat – Los Lavaderos.

Laskeutuessamme Iñaki esitteli muutamia portaiden vieressä kasvavia kotoperäisiä kasveja: Torvisca – jolle en ole onnistunut löytämään suomenkielistä nimeä. Tämä kasvi liittyy viiniin siten, että sitä käytettiin ennen köynnöksien sitomiseen. Vinagrera – kuuhierakka (Rumex lunar) oli hieman ylikukkinut, samoin kuin viherneidonkieli (Echium virecens). Kaksi toisiaan muistattavaa tyräkkiä, myrkyllinen tylppötyräkki (Euphorbia obtusifolia) ja balsamityräkki (Euphorbia balsamifera), joka on lajinsa ainoa ei-myrkyllinen. Alempana vesialtaiden läheisyydessä kasvoi suurilehtisiä ja tuuheita jamseja , oli kukkivia hortensioita, erilaisia katajia, makaronesian avocado (Persea Indica) ja monta muuta.

Tämä Lavaderos – pesupaikka El Sauzalin keskustan alaosassa sijaitsee siellä missä oli aikoinaan lähteitä. Vettä tuli jopa 25–30 m3 tunnissa. Vesi tulee sinne nykyäänkin, ja se pumpataan ylös Viinimuseolla, missä se käytetään kasteluvetenä.
Aikoinaan pyykkärit kävivät täällä pesemässä hienoston pyykit. Hienot naiset olivat valkohipiäisiä eivätkä kestäneet aurinkoa. Köyhät naiset olivat auringonpaahtamia.
Alue on erittäin kaunis ja kasvillisuus rehevää. Siellä on myös kahvila, joka on yleensä auki arkipäivisin. Kahvilan terassilta on mahtava näköala Puerto de la Cruziin ja pohjoiselle rannalle. Lavaderos alue uusittiin ja korjattiin vuonna 2005. Osa rahoituksesta tuli EU:lta nuorisoprojektina.

Seuraavaksi menimme aamukahville, jotta emme olisi tyhjällä vatsalla maistelemassa viinejä.

Läheisen San Pedron kirkon papin kanssa oli sovittu tapaaminen, mutta siihen oli vielä hieman aikaa. Kahvilat olivat juuri avatut ja pikaisen ”aamiaisen” jälkeen palasimme kirkolle. Pappi oli jo odottamassa.
Tämä erikoinen kirkko rakennettiin vuonna 1515 Kastilian nuoren kuningattaren Juanan käskystä. Se oli väliaikaisesti myös Tenerifen saarihallinnon virastorakennus. Kirkon erikoisuuksiin kuuluu sen arkkitehtuuri, kanarialaista barokkia. Kellotapuli on nelikerroksinen, jokaisessa kerroksessa on neljä ikkunaa. Tapulin katto on kahdeksan sivuinen ja ulkoa kuparilla päällystetty.

Sisällä keskikäytävän päällä katto on puuta. Kirkon etuosa on bysanttilaistyylinen kupoli. Kirkossa oli tällä hetkellä kantotelineissään San Pedro Apostol – eli Apostoli Pietari ja Nuestra Senora de Los Angeles, (Enkeleiden neitsyt.. Nämä patsaat kuljetetaan vähitellen aina ylös Raveloon saakka.

Pääalttarilla on ristiinnaulittu. Hänen oikealla puolellaan on arkkienkeli Mikaelin esittävä maalaus ja vasemmalla puolella arkkienkeli Gabrielin esittävä maalaus.
Ristiinnaulitun edessä on tarbernaakkeli – kaappi. Se on valmistettu puusta arabeilta opitulla tyylillä ja päällystetty Meksikosta tuodulla hopealla. Tämän hopean sanotaan tulleen vaihtokauppana viiniin. Hopeasepät olivat lagunalaisia. Nuestra Senora de Los Angelesin kantotuolissa oli myös hopeakoristeita, mutta ne ovat kokonaan hopeasta.
Muita taideaarteita ovat San Sebastian marttyyriä esittävä sevillalaisen koulukunnan valmistama veistos. Vasemmalla siivellä olevalla alttarikaapilla keskellä Inmaculada (”koskematon”) neitsyt ja pieni Jeesus lapsi. Tämän Jeesus lapsen sanotaan olleet tärkeä Sor Maria de Jesukselle. Kirkossa on myös italialaisesta marmorista tehty suuri kastemalja.

Kirkossa on myös kahdeksan maalauksen sarja, jotka edustavat Maria-kulttia. Nämä ovat andalusialaisia, suhteellisen ilmeettömiä. Ainoastaan ajatteleva San Pedro – Pyhä Pietari vaikuttaa olevan ”elävä”. Taulu on José de Riveran maalaama.
Oikealla sivuseinällä oli suuri maalaus, jossa esitellään eri uskonnolliset hierarkiat. Kaikkein alimpana oli kiirastuli, jossa sielut kärsivät kuolemansa jälkeen, kunnes ovat puhdistuneet (katolisen uskonnon mukaan) Tämä taulu on kuuluisan kanarialaisen taidemaalarin Caspar Quevedon oppilaiden tekemä. Taulussa käy ilmi sen rahoittajalle tärkeät henkilö- ja pyhimyshahmot. Taulu on peräisin 1600-luvulta. Vieressä olevalla seinällä on Sor Maria de Jesusta esittävä maalaus.

San Pedron kirkon rakentamisen jälkeen, vuonna 1517, El Sauzal sai ensimmäinen ”beneficiadorin”- henkilön, jolla oli oikeus ottaa vastaan kirkollisveroja. Tämä henkilö oli kunnan lusitanialaisen perustajan veli. Tälle henkilölle maksettiin kaikesta saadusta 1/3. Hänestä tuli ajan mittaan erittäin varakas.

El Sauzal oli näihin aikoihin laaja pinta-alaltaan. Sen alueet ulottuivat La Lagunasta Los Realejokseen ja Igueste de Candelariaan. Sen jälkeen kun aluetta ruvettiin jakamaan pienempiin seurakuntiin, kirkon kootut rikkaudet jaettiin myös näiden uusien seurakuntien kesken.

Kirkossa käydessämme Iñaki puhui Sor Maria de Jesus nimisesta nunnasta joka on syntynyt El Sauzalissa. Näimme kirkon seinällä häntä esittävän muotokuvan

Tämän nunnan kuolemasta on tänä vuonna kulunut lähes 290 vuotta, mutta hänen ruumiinsa on säilynyt sellaisena kuin se oli hänen kuollessaan. Nunna makaa La Lagunassa Santa Catalinan kirkossa, ja häntä on mahdollista käydä katsomassa kerran vuodessa, helmikuun 15. päivä. Hartaiden palvojien muodostama jono on pitkä, ja kertomuksia tapahtuneista ihmeistä, esim. paranemisista on paljon. Talo, missä Sor Maria eli osan elämäänsä, on nyt museo.

Juttuni: Kohtaaminen: Siervita – Jumalan palvelijatar La Lagunassa

Seuraava kertomus hänestä on museon esittelyssä:”El Sauzalissa syntyi 23 maaliskuuta vuonna 1643 Sor Maria de Jesus de León Bello y Delgado. Ihmiset tuntevat hänet nimellä “Siervita de Dios”. Hänen on todettu olleet erittäin uskonnollinen henkilö. Hän on rakastettu ja palvottu kaikkialla Kanariansaarilla, ja kerrotaan, että häneen liittyy monia erilaisia ihmeitä. Hän toimi aikanaan myös kauppiaiden ja arvohenkilöiden uskottuna ja neuvonantajana. Hän eli luostarissa, Santa Catalina de Sienna (Siennan Pyhä Katariina) La Lagunassa. Siellä hän kuoli 15 helmikuuta 1731 ollessaan 87 vuotias. Parhaillaan odotetaan, että Vatikaani julistaa hänet pyhimykseksi”

Sor Maria jäi orvoksi suhteellisen varhain, ja muuan varakas henkilö, joka oli nähnyt tytön suuren uskonnollisuuden ja harrasmielisyyden, toi hänet tähän rakennukseen asumaan. Myöhemmin tytön täti vei hänet luostariin La Lagunaan. Sor Maria eli erittäin askeettisesti ja Santa Catalinan kirkossa näytetään mm. kiveä. mitä hän käytti tyynynään.

Sor Maria liittyy hieman viiniinkin. Hänellä oli ystävä Amargo Rodriquz niminen mieshenkilö. Tästä herrasta kerrotaan, että hän olisi ollut merirosvo. Mutta tosiasiassa hän oli erittäin varakas kauppamies ja kaappari. Viini oli eräs hänen myyntiartikkeleistaan. Sor Maria oli kuollut tämän herran ollessa matkoilla. Palatessaan Amargo halusi lahjoittaa nunnaystävälleen kunnon arkun. Kun ruumista siirrettiin tähän uuteen ja hienoon arkkuun, se todettiin olevan siinä säilyneessä tilassa missä se on vieläkin.

Museossa on esillä Sor Marian kastetodistus, erilaisia hänelle omistettuja esineitä ja kiitoslahjoja. Vanhan rakennukset huoneet ovat vieläkin elävän tuntuisia huonekaluineen, käsitöineen, keittiön kalusteineen, viinikellareineen. Puutarha on täynnä valoa ja linnunlaulua.

Rakennus kertoo samalla myös 1600-luvun tavasta elää ja asua.
Museo El Sauzalissa on avoinna keskiviikkoisin klo 15 – 18
Torstaisin, perjantaisin ja lauantaisin klo 11 – 14 ja 14.30 – 18
Sunnuntaisin ja juhlapäivinä klo 10 - 13.

Bodegas Monje: Kävimme tällä tilalla viikkoa aikaisemmin. Ryhmän koostumus tällä kertaa oli hieman erilainen kuin edellisellä kerralla, mutta sisältö suurin piirtein samanlainen. Joten en kirjoita siitä nyt, vaan pyydän katsomaan aikaisempaa kertomusta Monjen tilalla käynnistä.

Kuuntelin Felipe Monjea samalla kun otin valokuvia.




Bodega Agryenca Tacorontessa: Suhteellisen pieni ja suhteellisen uusi viinitila. Pinta-ala 5 ha. Alueellisesti yhtenäinen, tosin se on jaettu eri sektoreihin, joissa kussakin viljellään yhtä köynnöslajiketta. Tila perustettiin 7 vuotta sitten. Tilan isäntä,  José Manuel González Pérez on tenerifeläinen ja viininperinteiden keskellä jo lapsesta saakka kasvanut. Emäntä, África Valles on kotoisin mantereelta.

Ylimmillä sektoreilla viljellään lajikkeita Listan Negro ja Castellano.
Kokeilun alaisena ovat lajit Merloy ja Tempranillo, Ruvy Cabernet, Sirah
Kellarin omistajat ovat todenneet, että Listan Negro on hyvä laji nuorille viineille.
Puhuttaessa valkoisista lajeista he kertoivat todenneensa. että jokaisella jokaisen saaren jokaisella vyöhykkeellä on juuri sille sopivat lajinsa.

Aloittaessaan he olisivat kaivanneet enemmän tietoja näistä viiniköynnösten kasvamis- ja tuottamistavoista paikalliselta viinineuvojalta. Nämä voivat kertoa mitkä lajit ovat hyväksyttyjä, ja mitä suositellaan, mutta mitään yhteistyötä ei vaikuta olevan muiden tietojen suhteen.

Agryencan omistajat ovat mm. kokeilleet muilta saarilta tuotuja köynnöksiä ja todenneet, että vaikka esim. Baboso Negro tuottaa El Hierrolla erinomaisia satoja, se on Tenerifelle täysin sopimaton. La Palman Malvasia ei menesty heidän tilallaan, sen sijaan Lanzaroten Malvasia. La Gomeralta kotoisin olevan Forastera vaikuttaa sopeutuneen hyvin.

Saarten ulkopuolelta tuoduista lajikkeista he ovat todenneet, että Cabernet on sopeutunut hyvin, sen on vain annettava kypsyä rauhassa.

Merlot lajikkeella taas on vaikeuksia kukkimisen kanssa, ja sato jää vähäiseksi.

Koska tila on vielä suhteellisen uusi, on sen suunnittelussa otettu huomioon mekanisoinnin esittämät vaatimukset esim. köynnöksiä istutettaessa.

Tilalla on sään tarkkailuasema. Sen avulla he tietävät milloin on ryhdyttävä toimenpiteisiin homesienien torjumiseksi. Nyrkkisääntö on, että jos on liian viileää, sateista tai kosteaa, ”mildio” pyrkii vaivaamaan, ja jos taas on liian kuumaa ja ilman kosteus liian korkea, niin silloin pyrkii ”oidio” vaivaamaan. Myös veden happamuusastetta – pH –arvoa tarkkaillaan. Kun kävelimme katselemassa eri rypälelaatuja ja istutuksia, isäntä näytti ”mildion” runtelemaa lehteä.

Puutarhassa kasvaa monia eri lajeja hedelmäpuita.

Isäntä näytti viinivalmistustilansa. Verrattuna Monjen tiloihin, ne olivat luonnollisesti huomattavasti pienemmät. Emme käyneet toista kertaa läpi viinin valmistusvaiheita tälle päivälle, vaan siirryimme suhteellisen pian maistelupöytiin. Tilalla tuotetaan tällä hetkellä yhtä punaista viiniä ja yhtä valkoista. Maistoimme molempia ja totesimme niiden olevan erinomaisia. Yleensä heidän viininsä myydään ympäristön kauppoihin, ravintoloihin ja baareihin.

Paluumatkalla bussissa mietin näitä viiniretkiä ja niiden sisältä noin yleensä. Olen nauttinut joka kerta, paitsi tietysti viinistä, myös siitä tiedosta ja pienistä saaren kehitykseen ja historiaan liittyvistä yksityiskohdista, jotka tulevat päivän mittaan esille. Kirjoitan yleensä ahkerasti muistiin, jotta tajuaisin viininvalmistuksen hienoudet kerta kerralta paremmin.


Mieleeni tuli eräs lause, joka oli jäänyt erityisesti mieleen toukokuun viiniturismikurssilla:

Esitelmöitsijän mukaan viinin yhteydessä on syntymässä uusi tapa nähdä viini aivan uudesta näkökulmasta. Viini on paljon enemmän kuin ravintotuote. Se on verrattavissa kanavaan, jota kautta on mahdollisuus löytää ja kokea uusia tuntemis- tietämis- ja nautintokokemuksia.

Paluumatkalla kotiin Güimarin laaksoon ajoin tapani mukaan pieniä teitä kohti El Rosariota ja Esperanzan metsää. Olin nälkäinen ja päätin poiketa matkan varrella La Mercadela nimiseen ravintolaan, jossa olin käynyt jo aikaisemmin. Totesin, että ravintolan seinällä oli viinireitin tunnus. Juttelin omistajan David Hernández Cabreran kanssa ja kuulin, että elokuussa täällä on tarkoitus syödä erään viinireitin yhteydessä. Söin nyt, koska olin nälkäinen ja koska elokuussa toivon olevani ”ulkomailla”. Tilasin lammasta ja vihreää salaattia. Viiniä en halunnut, koska olin autolla. Totesin, että pöydillä oli jo valmiina paikallisten kellareiden viinipulloja. David kertoi, että heillä on pääasiallisesti saaren viinejä, mutta luonnollisesti myös manner-Espanjan ”jos joku haluaa esim. tilata Ribeira Douron alueen viiniä…”

Kuvia:
El Sauzalista – Lavaderosta (pesupaikka) – ja San Pedron kirkosta
Nunnan Sor Maria de Jesus museosta
Monjen viinitilalta
Agryencan viinitilalta ja rypäleistä

Kesäkuu 2010 ©Gracia Penttinen
Kaikki oikeudet pidätetään. Osittainenkin lainaaminen ilman tekijän kirjallista lupaa kielletty tekijänoikeuslainsäädännön mukaisesti. 

Tenerifen viinireitit - Viinireitti 5/2009: Patrimonio y Vinos - Kansallisomaisuutta ja viiniä

Tenerifen viinireitin tunnus
Aamupäivän polttopiste oli La Lagunan kaupunki. Tämä saaren entinen pääkaupunki on myös Ihmiskunnan historiallinen muistomerkki. Se hyväksyttiin UNESCOn listalle Marrakechissä Marokossa 2.12.1999.Vietimme siellä kolme tuntia. Oppaanamme oli Guasimara, jonka kielitaitoihin kuuluu myös suomi, hänen Suomessa viettämänsä vuoden jälkeen.

La Lagunan esittelyn olen siirtänyt erikseen
La Lagunan kaunpunkikierrokseen liittyi kaksi "viinikohdetta". Ensimmäinen niistä oli 1600-luvulta peräisin oleva Casa Francisco Montanse. Sen rakennuttaja oli paitsi sotilas myös viinintuottaja. Hänen viinejään vietiin mm. Ranskaan Talon yläkerrassa on asuintilat, välikerroksessa toimistotilat ja alakerrassa ”bodega” – eli viinikellari. Toinen viiniin liittyvä asia kaupungissa oli käynti Concepción kirkon läheisyydessä sijaitseva paikallisten viinien ja käsitöiden myyntiin ja esittelyyn erikoistunut myymälä ATLÁNTIDA ARTESANÍA. Poikkesimme maistelemaan.

Matka jatkui kaupunkikierroksen jälkeen kohti El Sauzalia.

Monjen viinitila
Päivän varsinainen ”viinikohde” oli Monjen viinitila El Sauzalin ylärinteellä.
Tämä Monjen perheen viinitila sijaitsee El Sauzalissa noin 500 m meren pinnan yläpuolella. Tämä alue tunnetaan nimellä La Hollera (Hollera = viinirypäleen lehti)

Vastaanottajamme vei meidät suoraan viinin maailmaan – suurien tynnyreiden täyttämään maanalaiseen holviin. Tosin näitä vanhoja tynnyreitä ei enää käytetä viinin valmistamiseen tai säilyttämiseen. Ne ovat enemmänkin muistona Monjen perheen jo 1750-luvulta peräisin olevasta ja jo viiden sukupolven ajan jatkuneesta viininviljelyperinteestä.

Kaikkien sukupolvien yhteinen sointu on viinin kiehtova maailma”
Olen poiminut tiedot Monjen viinitilan toiminnasta tilan nettisivuilta:  ”Viljelykseen käytetty maa on kivistä, mutta ravintorikasta, koska sen alkuperältään vulkaanista maata.
Näillä viettävillä rinteillä on ollut vaikeaa mekanisoida viljelystä, mistä syystä työt tilalla tehdään ihmiskäsin. Alueella vallitsee erityinen viininviljelyä suosiva mikroilmasto. Aurinko valaisee rinteet jo aikaisesta aamusta, ja siellä puhaltaa lempeä merituuli.
Viiniköynnösten keski- ikä on 50 vuotta. Jokaista hehtaaria kohden on istutettu 1500 viiniköynnöstä. Monjen tilalla käytetään tämän alueen perinteistä tapaa antaa viiniköynnösten levätä maanpinnalla kahdeksan kuukautta vuodessa. Siinä vaiheessa kun rypäleet alkavat olla valmiit, ne nostetaan erityisille puutelineille, joilla niitä pidetään aina sadonkorjuun loppuun saakka.

Tilalla viljellään seuraavia lajeja: Listán Negro, Listán Blanco ja Negramoll. Nämä ovat vanhoja perinteisiä kanarialaisia lajeja, joita Monjen tilalla käytetään. He kokeilevat myös muita köynnöslajeja, jotka kaikki ovat vanhoja, ennen filoxerabakteerin esiintymistä olemassa olevia lajeja, jotka saarten asuttajat aikoinaan toivat mukanaan omilta viljelyksiltään.
Monjen viinitilalta avautuu todella mahtava näkymä kuin lisälahjana tilalle. Sitä ympäröivät viinitarhat, vuoret, meri, aurinko. Paikka on mitä ihanteellisin elämiselle ja viininviljelylle. Rakennus on peräisin Isä Monjen ajalta, vuodelta 1956. Se läpikävi uudistuksen vuonna 1983.
Viinikellarissa säilytetään edelleen vanhoja tammitynnyreitä, joissa valmistetaan entiseen tapaan Monjen Tinto Tradicional – perinteinen punaviini. Näin yhdistetään vanhat perinteet nykyiseen teknologiaan.
Viinitilan kapasiteetti on 160.000 litraa. Rypäleet ovat omilta viljelyksiltä. Viininvalmistuksessa ja muissa tehtävissä työskentelee 10 henkilöä. Näin pystytään säilyttämään perheen filosofia ja rakkaus viininviljelyä kohtaan.
Viininmaistosali on erityinen tila, jonka yhteydessä on ruokasali, keittiö ja viinimyymälä. Terassilta voi ihailla avautuvaa laajaa maisemaa, jota on vaikea unohtaa, merta, viiniviljelyksiä, vuoria. Sieltä voi ihailla myös mahtavia auringonlaskuja.”

Ollessamme valmistustilassa oppaamme “kertoi” viinitilasta näyttämällä erityisen “Viinin ääniä” (Sonidos del vino)  kuvaavan ja niistä kertovan videon. Tämä video kertoo viininviljelyyn liittyvistä vuosittaisista työvaiheista, jotka johtavat valmiin viinin syntyyn. Video on samalla audiovisualinen dokumentti, jonka tarkoituksena on toimia ylistyslauluna kanarialaiselle viininviljelijälle. Dokumentin tarkoitus on myös lähentää katsojaansa Monjen perheen vuodesta 1750 lähtien jatkuneeseen viininviljelyperinteeseen.

Monjen viinitilalla tynnörisali on samalla myös taidenäyttelyjen sali. Tällä kertaa siellä oli esilla saaristoa kuvaava valkokuvanäyttely. Tilassa voidaan pitää myös konsertteja.

Sen jälkeen kun olimme ihailleet terassilta avautuvaa taivaallisen ihanaa näkymää siirryimme myymälään, jossa meille tarjottiin sekä juotavaa että purtavaa.

Useat Monjen tuottamista viineistä ovat saanet palkintoja. Tunnettuja ovat myös tilan tuottamat erityiset kanarialaisille taitelijoille omistetut laatuviinit. Useat näistä ”omistautumisviineistä” ovat erittäin arvokkaita ja ainoastaan keräilijöiden saatavissa olevia. .

Monjen viinikellarissa vietetty aika aika jäi valitettavan lyhyeksi. Sinne voi kuitenkin palata uudestaan. Paikka on auki yleisölle tiettyinä tunteina, tai osallistumaan tilalla järjestettyiin erilaisiin tapahtumiin.

Ravintola mi Merced Agua Garciassa
Tähän reittiin kuului myös ruoka. Sen nautimme Tacoronteen kuuluvassa Agua Garciassa, ravintolassa nimeltä Mi Merced. Söimme ja joimme hyvin, nauttien ja kaikkien paikallisten taiteen sääntöjen mukaan usean tunnin ajan. Ruokalistalla oli mm. gofiota, vuohenjuustoa, erilaisia makkaroita, joiden joukossa perinteistä verimakkaraa, vihannessalaattia, kyljyksiä....

Pulleaa vatsaa pidellen palasimme autolle. Montse opas oli jakanut tekstejä lauluun ”Amor al Vino” – rakkaus viiniin. Sitä laulellen palasimme La Lagunan pysäkille. Osa jäi nenäliinaa vilkuttaen kadun varteen ja me loput matkasimme laulaen Santa Cruziin.

Laulumme; Vapaamuotoinen käännös laulun sisällön selvittämiseksi
Viini on yksi asia  ja rakkaus toinen.
Mutta jos yhdistät nämä kaksi, syntyy tuloksena rakkaus viiniin.
Mahtava intohimo vie kulkua eteenpäin
ja antaa vaeltajan elämään lämpöä ja toivoa
Synnyt kivuttomasti auringosta ja maasta
Viininvalmistajan rakkaus luo sinut kuin kukkasen
ja parhaat aineosat ovat yhtyneinä rypäleissä.
Näistä ihmiset ovat luoneet kokonaisen kulttuurin
Ystäväni viini, ylistän sinua, siksi, että pysyt yhdistämään
ihmissukua, joka muuten on niin helppo erottaa.
Juuresi ovat syvällä hyvässä ystävyydessä
Ystäväni, tottahan tiedät, että suot minulle aina laatua”.


Amor al vino; Celtas Cortos

Syyskuu 2009 ©Gracia Penttinen

Artikkelin  vapaa jakaminen on sallittu, niin kauan kuin sen teksti säilytetään kokonaisuudessaan ja sisältöä muuttamatta,  ja jos sen kirjoittaja - Gracia Penttinen - ja tämä blogisivu mainitaan