Kanarialainen mojo kastike – kurssi Monjen viinikellarilla

Tammikuun 18. suuntasin matkani El Sauzalin ylärinteellä sijaitsevalle Monjen viinitilalle.

Viinikellari ja ravintola olivat ennestään tuttuja usealta viinireitiltä. Tänään ohjelma poikkesi kaikista aikaisimmista käynneistä.

Kuinka päädyin mojokurssille

Joku aika sitten Monjen tiedotuksissa kerrottiin heidän järjestämistään erilaisista kursseista – ja kaikissa oli hinta kahdelle henkilölle tai parille.

Kirjoitin puolipiloillani Felipe Monjelle ja kysyin onnistuisiko hinnan puolittaminen, jos ei ole ketään, jonka mukanaan voisi tuoda. Yllätyksekseni hän tarjoutui seurakseni ja vielä ”ilman eri maksua”. Ilmeisesti hänellä on hyvä huumorintaju.

Pöytä odottamassa

Tänä tammikuun päivänä tapasin Felipe Monjen hänen toimistossaan. Siirryimme ravintolan puolelle.

Sinne oli katettu pöytä ja mojon tekotarvikkeet kahdelle. Olin siis ainoa kurssilainen. Mikä kunnia, ja vielä itse isännän seurassa!.

Punainen ja vihreä esiliina olivat myös odottamassa mojon tekijöitä.

Välillä perunoita ihailemassa

Ennen aloitusta, kokki kutsui minut pikakäynnille keittiöön. Tiesinko miten kanarialaiset ryppyperunat valmistetaan? En. Kuvittelin, että ne pakataan suureen suolamäärän kuten suolassa kypsennetyt kalat. – Ei suinkaan. Vettä juuri niin, että perunat peittyvät ja sitten päälle karkeaa suolaa jonkun verran. Perunat näyttivät olevan kanarialaisia nekin, ”Yema de huevo” (kananmunankeltaisia – erään alkuperäinen kanarialaisen lajikkeen kansanomainen nimi) Felipe Monje totesi…

Mojon valmistus

Palasimme pöydän ääreen. Sain punaisen esiliinan ja punaisen mojon tekotarpeet. Felipe Monje varustautui vihreällä esiliinalla ja vihreän mojen tekotarpeilla.

Aloitimme.

Puisessa huhmareessa taputimme ja hiersimme mojon alkuaineita kunnes niistä tuli melkein nestemäisiä. Seuraavaksi kuorimme muutaman valkosipulin kynnen ja hakkasimme sen huhmareessa.

Haistelimme välillä omien ja toistemme huhmareiden sisältöä.

Valmisteilla olevaan paprika mojooni sekoitettiin muutama palanen paahdettua korppua. Ihmettelin moista ja Felipe Monje kertoi korpun antavan ryhtiä, kiinteyttä ja pehmeyttä mojolle. Vihreään mojoon korppua ei tarvitse laittaa.

Punaiseen paprika mojoon lisättiin suolaa ja aavistuksen verran tuoretta punapippuria. Sekoitettuani massaa, maistoin sitä ja totesin, miten seoksesta alkoi tulla sopivan tulista.

Nyt lisättiin raffinoitua oliiviöljyä ja Monjen omaa Macho punaviinietikkaa. Kun ihmettelin miksi ei käytetty jalostamatonta öljyä, sain selitykseksi, että se antaisi liian voimakkaan maun, ja tarkoituksena oli, että mojon perusaineet maistuisivat.

Hämmensin aikaansaannostani ja näytin opettajalleni Hän totesi että öljyä ja viinietikkaa oli laitettava hieman lisää.

Lopputulos oli hyväntuoksuinen ja nautinnollisen makuinen punainen mojokastike, jota sitten maistelimme leipäpalojen kanssa.

Felipe Monjen vihreä mojo valmistui. Siihen laitettu viinietikka oli valkoista, sekin Monjen omaa valmistusta.

Vihreä mojo tuoksui hyvältä ja maistui nautinnolliselta leivän kanssa.

Olimme kumpikin saaneet aikaan erittäin hyvänmakuisen mojon.

Maistelua

Tällä välin ryppyperunat olivat kypsyneet, joten kokeilimme mojojamme myös niiden kanssa. Hyvää, tosi hyvää.

Maistelimme vielä mojojamme kuivan Gran Kanarialta peräsin olevan juuston keralla. Tämä juusto oli valmistettu vuohen ja lampaan maidon sekoituksesta.

Tässä vaiheessa siemailimme myös hieman talon hiilihappokäytettyä punaviiniä. Se oli yllätyksekseni vuoden 2010 satoa ja vielä aivan erinomaista. Hiilihappokäymisellä valmistetusta viinistä olen oppinut, ettei se yleensä sovi pitkäaikaiseen säilytykseen, ja että se on nautittava ensimmäisen elinvuoden aikana. Siis poikkeus säännöstä

Mojokurssi päättyi lounaaseen, johon kuului perunoiden lisäksi mustan kanarialaisen sian lihaa ja hieman kasvimarmeladia.

Jälkiruokana oli taivaallisen ihana leivos ja sen seuralaisena yhtä taivaallisen ihanaa, makeaa punaviiniä, Vino Padre.

Olin niin kiinnostunut haistelemisesta ja maistelemisesta, että en edes huomannut ottaa valokuvia kaikista työvaiheista.

Kurssin lopuksi sain kolmen mojokastikkeen reseptit, jotka julkaisen omana käännöksenäni Felipe Monjen luvalla.

Mojokursseista yleensä

Kursseja järjestetään silloin, kun on halukkaita oppilaita. Mahdollinen osanottajamäärä on 1-70. Kurssin hinta on 59 euroa parille.

Parin tai kaverin olemassa olo ei siis ole kurssille tulon edellytys, kuten ei minunkaan tapauksessani. Kun on mielenkiintoa, löytyy aikaakin.

Olin utelias tietämään minkä verran opiskelijoita on ollut. Siihen Felipe Monje vastasi naurahtaen, että kursseja on pidetty ja yli 10 vuotta, eikä kenelläkään ole tietoa siitä, kuinka monet ovat survoneet tarveaineita huhmareissa.

Oppilas saa tekemänsä mojon mukaansa.

Lopuksi lupaamani reseptit:

Korianterimojo

6 valkosipulin kynttä

Vihreä paprika

Vihreää tuoretta pippuria

Teelusikallinen karkeaa suolaa

½ kourallista hienonnettua korianteria

Pieni lasillinen valkoviinietikkaa

kaksi lasillista raffinoitua oliiviöljyä

Persiljamojo

6 valkosipulin kynttä

Vihreä paprika

Vihreää tuoretta pippuria

Teelusikallinen karkeaa suolaa

½ kourallista hienonnettua persiljaa

Pieni lasillinen valkoviinietikkaa

kaksi lasillista raffinoitua oliiviöljyä

Punainen mieto mojo

kolme valkosipulin kynttä

Punainen paprika

Punaista tuoretta pippuria

Kuivaa paahtoleipää

Teelusikallinen karkeaa suolaa

Makeaa punapippuria jauheena

½ kourallista hienonnettua persiljaa

pieni lasillinen punaviinietikkaa Macho

kaksi lasillista raffinoitua oliiviöljyä

Bodegas Monje

Tammikuu 2012 ©Gracia Penttinen 
Artikkelin  vapaa jakaminen on sallittu, niin kauan kuin sen teksti säilytetään kokonaisuudessaan ja sisältöä muuttamatta,  ja jos sen kirjoittaja - Gracia Penttinen - ja tämä blogisivu mainitaan

Lisäys lokakuussa 2013
 - on julkaistu pieni kirja nimeltä Mojos Canarios - sitä voi ainakin kysellä turisti-infopisteistä

Huomasin tosin, että kirjassa esitellyt mojot ovat uudempia muunnelmia perinteisestä. Tosin niistä voi varmaan saada ideoita omiin sekoituksiin.

Gracia