Viiniköynnösten talvista ylläpitoa oppimassa

Viinin tuottaminen on vaativaa ja monipuolista tietotaitoa kysyvää hommaa. Olen seurannut sitä uteliaana lähes neljän vuoden ajan, muistilehtiö kädessä ja kamera kuvausvalmiina

Tämä seuraamisprosessi on muistuttanut palapelin palasten sijoittamista kuvaan, joka valmiina esittää viinipulloa.

Enpä joskus Tampereen Tillikassa osannut hahmottaa punkkua nauttiessa yhtään ainoaa osaa tämän palapelin palasista, koska en koskaan nähnyt muuta kuin lopputuloksen – viinilasin pöydällä edessäni.

Palojen kasaamiseni ei ole seurannut kronologista järjestystä. Pikemminkin se on tapahtunut silloin, kun on ollut mahdollista hypätä seuraamaan jotain työvaihetta.

Fasniaan oppimaan ymppäämistä ja versojen lyhentämistä
Niinpä sitten tuulisena torstaiaamuna, ajelin ystäväni Efremin kanssa Fasnian kunnan maaviljelysasioista vastaavaan toimistoon. Sinne kerääntyi suuri määri eri-ikäistä ja kokoista miesväkeä ja pari naista.

Pakkauduimme muutamaan maastoautoon. Matkan päämäärään, kukkuloilla sijaitsevalle viinitilalle, oli kuusi kilometriä. Ajoimme mutkittelevia teitä, aina vain ylöspäin.

Lopulta pysähdyimme. Pysäköintipaikan vieressä rinteessä oli pienen talon tasainen katto. Laskeuduimme ja löysimme tilan isännän ja hänen kaiverrettuun maaluolaan tehdyn viinikellarinsa.

Odotellessa

Täällä ei ollut kysymys alkuperäismerkintäoikeusviinistä, vaan tavallisesta ”kotituotteesta”.

Kaikki osallistujat eivät vielä olleet ehtineet paikalle, joten käytin tilaisuutta hyväkseni maistaakseni isännän tarjoamaa ja saaren yleisimmästä valkoisesta lajikkeesta Listán Blanco valmistamaa valkoviiniä. Hyvää. Kesän 2011 satoa. Vielä hieman makeaa, hedelmäistä, raikasta ja tuoksuvaa. Pöydällä oli purtavaa; isännän poimimia ja auringossa kypsyttämiä viikunoita. Mantelit ja rusinat olivat ostettuja.

Ympäröivillä rinteillä näytti olevan muitakin pieniä viinitiloja. Missään rakennuksessa ei asuttu muuta kuin viikonloppuisin. Aikoinaan täällä oli ollut vakinaista asutusta. Ihmettelin, miten he olivat pystyneet elämään siinä kylmyydessä, korkeudessa ja viimassa, mitä näillä rinteillä voi olla talviaikaan.

Tilan viljelykset olivat pienet. Pellon pää näytti rajoittuvan jonnekin meren ylle ja taivaan ääriin, maata ei näkynyt. Viiniköynnökset olivat asetetut metallitelineille espaderalle. Tosin ainakin osa niistä näytti olevan jo vanhoja, jotka olivat saaneet sopeutua uuteen muottiin.

Kaikki paikalla ja päivän asiaan

Osanottajia oli paljon ja ryhmä jaettiin kahteen osaan.

Aluksi katsoimme miten perinteinen ymppäys tapahtuu. Opettajalla oli mukanaan punaisen lajikkeen Baboso Negron versoja. Ne oli tarkoitus ympätä tähän valkoisen Listán Blancon varteen.

Ensin puhdistettiin köynnöksen pintaa ja katsottiin, ettei suunnitellussa ymppäyskohdassa ollut tuhoötököitä tai vammoja.

Seuraavaksi Listán Blancon varsi katkaistiin ja jäljelle jäävää kantaa halkaistiin hieman. Valittiin kaksi ympättävää pätkää, jotka katkaistiin sopivan mittaisiksi. Niiden alapää vuoltiin ohueksi. Nämä valmistellut tikut sijoitettiin kannon rakoihin niin, että ne tulivat sille kohdalle, missä oli vastaavan tyyppisiä kuituja.

Kannon ja uusien alkujen ympärille sidottiin tiukasti muovinen ”kääre”. Leikkauskohdat peitettiin massalla, joka estää ilman ja mahdollisten virusten pääsemisen leikkauspinnoille.

Seurasimme toisen opettajan kanssa ymppäysprosessin, mikä ei ollut yhtä raju kuin edellinen.

Nyt sopivaan kohtaan runkoa vuoltiin pieni kolo, johon laitettiin pätkä silmua ympättävästä lajikkeesta. Se sidottiin tiukasti ja peitettiin kääreellä.

Itse tapahtumat olivat suhteellisen yksinkertaiset. Siihen tarvittiin puutarhasakset, tarkoitukseen valmistettu erittäin terävä veitsi, muovikäärettä ja massaa peittämään leikkausarpia.

Mutta - vaikka prosessi näytti yksinkertaiselta, sen suorittajalta vaadittiin tietotaitoa. Ympättävät köynnöksenpätkät oli osattava valita jo siinä vaiheessa, kun niissä oli rypäleitä, jotta niiden tuottavuus pystyttiin arvioimaan. Oli osattava valita oikeat silmut, tiedettävä mitkä silmut tuottavat rypäleitä ja mitkä lehtiä. Ympättäviksi tarkoitetut varret säilytettiin sanomalehteen käärittyinä jääkaapin alaosassa odottamassa oikeaa ymppäysajankohtaa. Ymppäyshetkellä oli lisäksi tarkistettava miltä korkeudelta ymppäyskohdasta laskettuna. silmut alkaisivat kasvaa, ja mitä niistä tulisi. Näiden ymppäysten oli oltava täysin terveitä, ts. ilman ötököitä ja viruksia.

 

Hieman esimakua köynnösten leikkauksesta

Vaikka ajankohta tammikuun puolessa välissä ei ollut oikea varsinaiselle viiniköynnösten leikkaamiselle, saimme käydä läpi myös sen prosessin. Varsinainen leikkausaika on muutaman viikon päästä.

Miten valitaan paikka mistä poistetaan, mikä ”pätkä” jää tueksi ja minkä lasketaan tuottavan seuraavaa satoa. Tässä yhteydessä piti ajatella tulossa olevaa satovuotta ja myös sitä seuraavaa.

Tärkeää oli myös ottaa huomioon auringonpaisteen suunta, niin, että rypäleet saisivat mahdollisimman tasaisesti osansa valosta. Leikattuja varsia ei saanut asettaa suoraan maan pinnalle, eikä jättää paikoilleen, niissä mahdollisesti olevien virusten ja tuhohyönteisten leviämisen estämiseksi.

video: viiniköynnoksen leikkaaminen

Tässä yhteydessä tajusin, mitä tarkoitetaan, kun puhutaan hyvistä ja taitavista viinikäsistä ja niiden merkityksestä viinisadolle. Noah Gordonin kirjoittamassa, katalonialaisen viininviljelijän elämää kuvaavassa kirjassa The Bodega nämä viinikädet mainitaan usein. Nyt näin käytännössä mitä sillä tarkoitetaan.

Summa summarum – päivän kokemus

Päivästä tällä pienellä viinitilalla Fasnian kukkuloilla jäi palapeliini paitsi leikkaus- ja ymppäyskuvia, myös entisestään vahvistunut kunnioitus ja arvostus kaikkia niitä kohtaan, jotka omistautuvat viininteon jalolle taidolle tässä saaristossa.

Kaiken viinin jalanjäljissä vaeltamiseni jälkeen voin vain todeta, ettei ole syytä valittaa, kun joutuu maksamaan paikallisesta viinistä pari euroa enemmän kuin manner-Espanjan suurilla ja koneistetuilla viinitiloilla tuotetuista viinipulloista.

Nyt tiedän miltä viinipullon kokoamiseen tarvittavan palapelin palaset näyttävät ja miten ne asetellaan paikoilleen.

Tammikuu 2012 ©Gracia Penttinen
Artikkelin  vapaa jakaminen on sallittu, niin kauan kuin sen teksti säilytetään kokonaisuudessaan ja sisältöä muuttamatta,  ja jos sen kirjoittaja - Gracia Penttinen - ja tämä blogisivu mainitaan