Aina siitä saakka kun KanarianSaaret valloitettiin, tänne on
tuotu erilaisia kasveja ja eläimiä, joiden on katsottu pystyvän antamaan taloudellista
hyötyä uusille maanomistajille. Vain harvoja alkuperäisiä on hyödynnetty, tosin
niin raskaasti, että ko. puu/kasvi on paikoin hävinnyt täysin, kuten esim. traakkipuu
(Dracaena draco). Jotkut tänne tuoduista kasveista ovat mukaantuneet ja
sopeutuneet elämään saaristossa ja tuottavat edelleen, kuten esim. viiniköynnös
ja kastanja. Tomaattia ja banaania viljellään edelleen, ja jossain määrin uudestaan elvytettynä
kochinillakaktusta.
Saarten uusi elinkeino, turismi, on tuonut mukanaan sekä
myönteisiä että kielteisiä asioita.
Eräs kielteisistä asioista on väheneville vesivaroille kohdistus kasvava paine. Saarilla ei on ns. pohjavesiä. Viimeisten vuosikymmenien pienenevät
sademäärät ja kuivat jaksot vaikeuttavat tilannetta entisestään.
Banaani vaatii paljon vettä. Sen markkinat ovat viime vuosina pienentyneet.
Tomaatti on alkunut myös mennä huonommin kaupaksi. Nyt on löydettävä uusia
lajeja, jotka pystyvät elämään kuumassa, kuivassa, tarvitsevat vähän vettä, ja tuottavat silti satoa.
1800-luvulla tuotu opuntiakaktus, kochinillakakstus, on ollut erittäin elinvoimainen ja levinnyt kaikkialle joutomaille, sen jälkeen kun sen järjestestäytynyt viljely loppui lähes kokonaan.
Viimeisin kaktus KanarianSaarilla
Nyt
kanarialaiset katseet ovat toivorikkaasti kohdistetut toiseen kaktukseen,
joka tunnetaan täällä pitayan nimellä..
Pitaya
kaktus on peräisin Keski- ja Etelä.-Amerikasta. Sitä viljellään nykyään trooppisilla
alueilla eri puolilla maailmaa. Useat turistit tuntevat sen pitahaya, pitahaija tai lohikäärmehedelmän
nimellä esim. Thaimaasta. Pitayakaktus on ollut itseasiassa jo KanarianSaarilla,
mutta enimmäkseen koristekasvina.
Pitayan tutkimus KanariaSaarilla aloitettiin vuonna 2005. Tutkimuksen
edistymisestä on aina silloin tällöin kirjoitettu päivälehdissä. Tenerifen
saarihallinnon maatalousosasto on julkaissut useita pitayaa ja sen viljelyä
käsitteleviä ohjelehtisiä (Linkit ovat jutun lopussa)
.
.
Saaristossa viljellään eniten punaista pitayaa ja sen eri
muunnelmia. Nämä pitayalajikkeet vaativat hieman enemmän kausiluontoista
työtä, kuin keltainen pitaya. “Yönkuningattaren”
sukulaiskasveina tunnetut pitayat kukkivat nimensä mukaisesti yöllä, ja kukka
on auki suhteellisen vähän aikaa. Se on ehdittävä pölyttämään ennen kukan
sulkeutumista. Pölyttäjähyönteisistä ei juuri ole apua tässä hommassa. Yöllinen
ja aamuvarhainen aikataulu ei oikein sovi niille. Sen lisäksi pitayan
kaksineuvoisen kukan naarasosa, emi, on korkeammalla kuin siitepölyn täyttämät heteet. Kukka on tämän lisäksi pölytettävä muun lajin
siitepölyllä kuin omallaan, jotta saataisiin kunnon hedelmä. Tämä homma täytyy
siis hoitaa ihmistyövoimalla.
Keltainen (Selenicereus megalanthus) pitaya sen
sijaan hoitaa pölytyshommansa itse.
Punaisen pitayan hedelmä on valmis noin 60
päivää kukkimisen jälkeen, edellyttäen, että pölytys on tapahtunut. Pölyttämättömät
kukat kuivavat ja tippuvat noin kahden viikon päästä.
Hedelmä on poimittava kypsänä. Se kypsyy kyllä,
jos se poimitaan raakana, mutta sen maku jää kitkeräksi.
Hedelmä kestää hyvin kuljetusta ja säilytystä. Sen maku on mieto ja muistuttaa hieman kiwin makua.
Wikipedian mukaan kaloreita 100 grammassa hedelmälihaa on 50 kcal tai 210 kJ. Lisäksi hedelmässä on B-,C- ja E-vitamiinia sekä myös runsaasti rautaa, kalsiumia ja fosforia. Hedelmän nestepitoisuus on 90 %.
KanarianSaaristossa viljellään
seuraavia punaisia pitaya lajikkeita:
Vuodelta 2000 ovat peräisin
Guatemalasta tuodut hybridikaktukset
JO1, JO2 ja JO5, jotka kaikki
pölytetään Hylocereuas Purposii lajikkeella.
Vuonna 2002 Saaristoon tuotiin Ranskalle
kuuluvalta, Intian valtameressä sijaitsevalta
Réunion saarelta.
Hylocereus UNDATUS (suomeksi
Tarhametsäkaktus) (Vaaleanpunainen kuori ja vaalea hedelmäliha
Hylocereus Tringalaris
Hylocereus Hybridum
Hyleocereus Purposii
Pitayaa voidaan kasvattaa siemenestä. Kaikkein yksinkertaisinta sen kasvattaminen on kuitenkin varren “pätkistä”.Pitaya viihtyy kuumassa, mutta ei siedä suoraa auringonvaloa. Se ei pidä liiasta vedestä. Sen kastelemiseen riittää noin 7 litraa viikossa. Vettä tarvitaan kesällä enemmän kuin talvella.
Hedelmiä voi tavata kauppahalleissa ja
hedelmämyymälöissä. Hinnat vaihtelevat 4 – 15 € ajankohdasta riippuen.
Pitayaa viljellään
Aricossa Tenerifellä
Vuodesta 2005 Pitayaa on viljelty Aricossa
kasvihuoneessa. Tila on yksityinen, mutta se on osallistunut saarihallinnon
maatalousosaston tutkimukseen. Pitaykasvihuoneiden yhteispinta- ala on runsaat
30 000 m2.
Güímarin laakson maataloustoimisto järjesti syyskuun alkupäivinä 2013 tutustumismatkan tälle Aricon pitayatilalle agronomi Águeda Coello Torresin johdolla. Hän on ollut mukana pitayan tutkimusprojektissa aina sen alkuvaiheista saakka.
Güímarin laakson maataloustoimisto järjesti syyskuun alkupäivinä 2013 tutustumismatkan tälle Aricon pitayatilalle agronomi Águeda Coello Torresin johdolla. Hän on ollut mukana pitayan tutkimusprojektissa aina sen alkuvaiheista saakka.
Mercatenerifen kuva erilaisista punaisista pitayoista |
Agrocabildo on julkaissut useita vihkosia:
Punaisen pitayan istuttamisesta
Punaisen pitayan pölyttämisestä
Esittelyvideo, jossa agronomi Águeda Coello Torres kertoo pitayan viljelystä. Teksti on espanjaksi.
Syyskuussa 2013 ©Gracia Penttinen
Artikkelin vapaa jakaminen on sallittu, niin kauan kuin sen teksti säilytetään kokonaisuudessaan ja sisältöä muuttamatta, ja jos sen kirjoittaja - Gracia Penttinen - ja tämä blogisivu mainitaan
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar