Joitain erikoisia gomeralaisia herkkuja

Tåtå ravintolaa ei enää ole kyeiellä rantakadulla La Gomeralla on pitkä gastronominen perinne, jonka alkuperästä ei kukaan enää tiedä mitään. Ruokalajeissa käytetyt perusaineet ovat peräisin saarta ympäröivästä merestä ja saaren viljelmiltä. Lopputuloksena on yksinkertainen ja maukas ateria.

 

Gomeralaiseen perusruokaan kuuluu Vesikrassikeitto. Se on aivan erikoinen makuelämys, joka tarjoillaan joissain paikoin joko katajan tai kanarianorjanlaakeri (aceviñon) puusta tehdyllä lautasella. Turisteilla on mahdollisuus maistaa vesikrassikeittoa mm. Laguna Grandessa olevassa ravintolassa. Sitä tarjotaan luonnollisesti kaikissa perinteistä ruokaa tarjoavissa ravintoloissa. Vesikrassikeitto on ruokalistalla tavallisesti nimellä ”Potaje de berro”.

Varsinaisena gomeralaisen keittiön jalokivenä pidetään levikettä, joka tunnetaan nimellä Almogrote. Vaikka sen syntyhistoriasta ei kukaan muista enää mitään, sitä pidetään ”kotoperäisenä” gomeralaisena tuotteena. Tämän hienomakuisen levikkeen valmistus tapahtuu perinteisesti käsin.

Almogroteen kuuluu kuiva, raastettu vuohenjuusto, rasva, öljy, valkosipuli, paprika, suola ja toisinaan tomaatti, jotka kaikki sotketaan tahnaksi. Tuloksena oleva levike/tahna syödään yhdessä leivän tai perunan kanssa.

Gomeralainen juusto on eräs saaren kaikkein arvostetuimmista gastronomisista tuotteista. Sitä valmistetaan joko esiespanjalaiselta kaudelta peräisin olevien vuohien maidosta tai vuohen ja lampaan maidon sekoituksesta. Juustot tehdään käsin ja jotkut asiantuntijat pitävät niitä maailman parhaina tuorejuustoina. Gomeralainen juusto voi olla tuorejuustoa, puolikuivattua tai kuivattua. (Queso fresco, queso semicurado, queso curado).  Juuston ”luonteenpiirteet” ja sen maku riippuvat tästä juuston kuivuusasteesta.

Tuorejuuston maku on pehmeä ja herkullinen. Kaikkein kuivimman juuston maku ja haju ovat voimakkaita.

Vuohenjuustoa käytetään almogroten ja muutamien leivonnaisten valmistukseen, kuten esim. kakkuun, joka tunnetaan nimellä ”tarta de cuajada” Tämä sisältää tuorejuuston lisäksi munaa, sokeria ja anista. Juustokakkua voi ostaa esim. San Sebastianin kauppahallissa.

Mustat ja värilliset perunat (papas bonitas) tuotiin La Gomeralle Etelä-Amerikasta jo satoja vuosia sitten. Nykyään niitä viljellään perinteisellä tavalla, ja tulos suorastaan kutkuttaa asiantuntijoiden makuhermoja. Nämä perunat ja erikoisen makuinen kala, vieja, (papukaijakala) joka elää saaren rantavesissä, kuuluu kaikkien kanararialaisten tyypillisiin ruokalajeihin.

Gomeralainen mojovalikoima on erittäin runsas, vaikka kaikille on yhteistä sen yksinkertainen tekotapa, ja sen maukas ja erikoinen maku. Gomeralaisessa mojossa käytetään erityisesti chilipippuria ja tulos on punainen mojo, joka voi olla joko mieto tai voimakas, riippuen káytetyn chilipippurin mäárästä. Vihreässä mojossa voidaan käyttää myös esim. persiljaa, kirveliä ja/tai basilikaa. (mojokurssi)

Gofio on jauhoa, joka saadaan paahdetusta viljasta, kuten maissista ja vehnästä, joka toisinaan sekoitetaan ohraan ja muihin viljoihin. Gofio oli Kanarian saarten asukkaiden perusruoka-aine jo paljon ennen ensimmäisten eurooppalaisten asuttajien tuloa saarille. Gofiota syödään edelleen, ja sillä on omat uskolliset kannattajansa.

Luonnollisten tuotteiden kysynnän kasvaessa gofiosta on tullut arvostettu tuote dietetillisten ja ravinnollisten ominaisuuksiensa ansiosta samoin kuin myös gastronomisten arvojensa vuoksi.

Tyypillisiin gomeralaisiin herkkuihin kuuluvat myös erilaiset käsintyönä valmistetut pienet ja hyvänmakuiset leivonnaiset.

Niiden maistelu- ja ostopaikkoja ovat mm. San Sebastianin kauppahalli tai Kansallispuiston tiedotuskeskuksen Juego de Bolas  vieressä oleva pieni leivonnaiskauppa.

Saaren herkkuihin kuuluu myös ehdottomasti erikoinen palmusiirappi – Miel de palma.

Tässä yhteydessä ei myöskään pidä unohtaa gomeralaisia viinejä.

Gomeralaisen viinin historia alkaa 1400-luvun lopulla silloin kun sinne tuotiin ensimmäiset viinintaimet. Viinköynnöksiä kolmella alueella: Hermigua-Agulo, Vallehermoso ja eteläisellä vyöhykkeellä. Viljelykset sijaitsevat yleensä jyrkillä rinteillä, joille on rakennettu pengerryksiä, ja joita reunustavat kuivat kivenlohkareet.

Viljeltyjen rypäleiden ”väri” näkyy myös tuotannossa, eli eniten tuotetaan valkoviiniä, joka nautitaan ”nuorena”. Viime vuosina on myös alettu tuottaa punaviiniä.

Saaren tyypilliset valkoviinit ovat väriltään oljenkeltaisia. Niiden aromi on voimakas ja maku jää jäljelle pitkäksi aikaa. Eniten viljeltyjä ovat Forastera Blanca, Listán Blanco ja Marmajuelo

Punaviiniä viljellään pienemmässä määriin, Punaviinit, joiden väri on rubiininpunainen ja maku hedelmäinen, ovat mietoja ja tasapainoisia. Eniten käytettyjä lajeja ovat Listán Negro ja Negramoll.

La Gomeralla toimii vuodesta 1992 lähtien viinin laatua ja alkoholipitoisuutta valvova, saariston hallinnon alainen elin, La Gomeran viinialue – DO La Gomera – denominación de origen.

Joulukuu 2013 ©Gracia Penttinen
Artikkelin  vapaa jakaminen on sallittu, niin kauan kuin sen teksti säilytetään kokonaisuudessaan ja sisältöä muuttamatta,  ja jos sen kirjoittaja - Gracia Penttinen - ja tämä blogisivu mainitaan.

Vuosien mittaan olen liikkunut paljon La Gomeralla, ja kirjoittanut saaresta ja kokemuksistani siellä useita juttuja:

 1. La Gomera – yleistietoja saaresta

 2. Matka La Gomeralle - 1. päivä: San Sebastian de LaGomera

 3. Matka La Gomeralle: 2. päivä: San Sebastian – El Cedro – Juego de Bolas – Vallehermoso

 4.Matka La Gomeralle, 3. päivä: Vallehermoso –Alojera – Epina- Arure – Valle Gran Rey –  

 Chipude – Alajeró - Playa Santiago

 5. Matka La Gomeralle, 4. Päivä: Playa Santiago

 6. Matka La Gomeralle, 5.Päivä: Playa Santiago -Alajeró - Alto de Garajonay – San Sebastian de La Gomera
 7. Matka La Gomeralla syyskuussa - Playa Santiago
 8 .Matka La Gomeralle syyskuussa - Matka Chipudeen, La Dama ja Playa La Rajita

 9. La Gomera – kurssipäivät Chipudessa

10. Hernan Perazan luola La Gomeralla

11. La Gomera – kävely Garajonayn kansallispuistossa

12. Fortaleza de Chipude La Gomeran saarella

13. Silbo – gomeralainen vihellyskieli

14. La Gomera aktivoituu

Ylläolevien lisäksi olen kirjoittanut pari juttua La Gomeran viinistä ja ruoasta
1. La Gomeran herkku – palmusiirappi   
2. La Gomeran alkuperäismerkintäoikeusalue(viini) 
3. Gomeralaista kotiruokaa ja viiniä
4. Joitain erikoisia La Gomeralaisia herkkuja

Gomeralaista kotiruokaa ja viiniä

Pari päivää sitten olin La Gomeralla paikallisen saarihallinnon järjestämällä tutustumisreitillä. Mikään kohde ei ollut sellainen kuin turisteille tarjotaan tavanomaisilla päivän bussireiteillä saarelle.

Tiesin, että reittiin sisältyisi lounas, mutta paikkaa ei oltu mainittu etukäteen.

Vaelsimme tihkusateessa laakeripuumetsän läpi johtavaa polkua ja katselimme ikivanhaa metsää polun kahtapuolta. Pysähdyimme välillä tarkastelemaan joitain puita tai matalampia kasveja.

Lopulta tulimme Las Hayas nimiseen kylään. Tunsin paikan jo aikaisemmiltä gomerankäynneiltä, vaikka en koskaan ollut pysähtynyt sinne pitemmäksi aikaa. Olin vain todennut, että siellä näytti liikkuvan patikoijia ja pyöräilijöitä, joiden arvelin olevan keski-eurooppalaisia.

Edessämme oli Restaurante La Montaña Casa Efigenia. Tässä paikassa oli tarkoitus syödä.

Ja niin alkoi moniulotteinen seikkailu.

Restaurante La Montaña Casa Efigenia

Ravintola vaikutti olevan peräisin ajattomuudesta. Tajusin, että siellä kävivät monet turistit, mutta silti se ei ollut mitenkään ”turistiravintola”.

Ravintolan emäntä, Efigenia Borges, otti meidät vastaan yhtä sydämellisesti kuin olisimme olleet perheenjäseniä.

Pöytään kannettiin pelkästään yksinkertaista gomeralaista ruokaa.

Aloitimme valitsemalla juoman, mikä on tavallista saaristossa. Vettä, valkoviiniä, punaviiniä tai virvoitusjuomia. Viinit olivat täällä valmistettuja.

Leipä tuotiin pöytään ja sen seuraksi talossa valmistettua “almogrotea”. Tämä levike maistui niin mahtavalta, että sitä tuotiin pöytään monta kierrosta, koska kaikki halusivat nauttia siitä mahdollisimman runsaasti.

Seuraavaksi saimme gofiosta valmistetun ”escaldón” aterian. Kuumaan kasviliemeen sekotettua gofiota, jonka päälle oli siroteltu hieman hakattua sipulia. –Gofion yhteydessä Doña Efigenia suoritti "escaldonin maustamisrituaalin", eli näytti miten escaldón sekoitetaan täällä päin maailmaa. Hän lisäsi gofioon punaista, aika tulisen tuntuista, omatekoista punaista mojoa. Tämä oli varsinaisen aterian alkamisseremonia. Mojoastiat kiersivät pöydässä ja escaldon maistui.

 

Sitten seurasi salaatti. Siihen käytetyt vihannekset olivat peräisin talon omasta puutarhasta.

Pääaterian alkuaineet olivat myös peräisin talon omasta puutarhasta. Luomukasviksia. Itse ateria tunnetaan nimellä ”puchero”, eli useita eri vihanneksia on kypsytetty samassa kattilassa. Pucheron sisältö vaihtuu hieman vuodenaikojen mukaan, riippuen siitä, mitá vihanneksia ja juureksia on tarjolla sillä hetkellä.

 

Pöydässä vastapäätäni istuva saarihallinnon turistikysymyksistä vastaava poliitikko, Fernando M. Mendez Borges kertoi tarjolla olevista viineistä. Valkoviiniin käytetty rypäle oli gomeralainen ”Forastera gomera”. Tämä laji on kasvanut saarella jo satoja vuosia. Siitä saadaan se oljenkeltainen valkoviini, josta puhutaan saaren ruokien esitteissä. Punaisen viinin valmistukseen oli käytetty lajeja Listán Negro ja Negramoll. Molemmat näistä ovat tavallisia saaristossa, mutta jokaisen alueen viinillä on aivan oma, persoonallinen makunsa.

Jälkiruoka oli valmistettu maidosta, paahtovanukas.

Kaikki yksinkertaista ja maistuvaa, ilman mitään lisäaineita tai maunlisääjiä.

 

Efigenia ja hänen naapurinsa tarjosivat aterian lopuksi pienen esityksen saaren perinteisestä musiikista, tambor, rumpu ja chacaras, eli suuret kastanjetit. Molemmat osasivat myös saaren erikoista vihellyskieltä, silboa.

Vierailumme päätteeksi Efigenia lahjoitti meille kaikille pienen purkin aitoa gomeralaista palmusiirappia. Ravintolan yhteydessä oli pieni myymälähylly. Keräsin sieltä Efigenian aikaisemmin tarjoamaa ”almogrotea” matkamuistoksi ja tuliaisiksi.

Hieman taustatietoja

Uteliaisuuteni paikkaa kohtaa oli herännyt. Niinpä jatkoin tutkimista vielä kotiinpäästyäni. Ravintola La Montañan kotisivuilta löytyy runsaasti lisätietoja. Koska ainakin osa kävijöistä on eurooppalaisia, sivut ovat myös usean kieliset.

Sivuilta käy ilmi, että ravintola perustettiin jo 1940-luvulla, heti sen jälkeen kun Efigenia ja hänen miehensä Manuel olivat menneet naimisiin. Paikan maine kiersi suusta toiseen, ja siitä tuli vähitellen erittäin suosittu. Efigeniasta itsestään todetaan, että hän oli hedelmäpuiden, vihannesten ja yrttien kanssa varttunut nainen. Vähitellen tästä ravintolasta tuli todellinen gomeralaisen ruokakulttuuriin esimerkki.

Kotisivun lopussa on kaksi videota. Ensimmäisessä Efigenia Borges kertoo mm. ravintolarakennuksesta, joka on osin yli 300 vuotta vanha. Hän kertoo myös, miten hän alkoi aikoinaan valmistaa ”almogrote” nimistä levikettä metsässä työskenteleville miehille. Efigenia esittelee myös kasvimaan, josta ravintolassa käytetyt kasvikset ovat peräisin. Kaikki on luomuviljelystä.

Toinen sivun lopussa oleva video kertoo miten Efigenia Borges sai vuonna 2010 erityisen kunniamaininan Kanarian turismin puitteissa. Tämä tapahtui Santa Cruzin kunnanvaltuuston istuntosalissa.

Efigenialla on useita pieniä rakennuksia, joita vuokrataan turisteille. Tiedot löytyvät kotisivulta.

 

Joulukuu 2013 ©Gracia Penttinen
Artikkelin  vapaa jakaminen on sallittu, niin kauan kuin sen teksti säilytetään kokonaisuudessaan ja sisältöä muuttamatta,  ja jos sen kirjoittaja - Gracia Penttinen - ja tämä blogisivu mainitaan

Vuosien mittaan olen liikkunut paljon La Gomeralla, ja kirjoittanut saaresta ja kokemuksistani siellä useita juttuja:

 1. La Gomera – yleistietoja saaresta

 2. Matka La Gomeralle - 1. päivä: San Sebastian de LaGomera

 3. Matka La Gomeralle: 2. päivä: San Sebastian – El Cedro – Juego de Bolas – Vallehermoso

 4.Matka La Gomeralle, 3. päivä: Vallehermoso –Alojera – Epina- Arure – Valle Gran Rey –  

 Chipude – Alajeró - Playa Santiago

 5. Matka La Gomeralle, 4. Päivä: Playa Santiago

 6. Matka La Gomeralle, 5.Päivä: Playa Santiago -Alajeró - Alto de Garajonay – San Sebastian de La Gomera
 7. Matka La Gomeralla syyskuussa - Playa Santiago
 8 .Matka La Gomeralle syyskuussa - Matka Chipudeen, La Dama ja Playa La Rajita

 9. La Gomera – kurssipäivät Chipudessa

10. Hernan Perazan luola La Gomeralla

11. La Gomera – kävely Garajonayn kansallispuistossa

12. Fortaleza de Chipude La Gomeran saarella

13. Silbo – gomeralainen vihellyskieli

14. La Gomera aktivoituu

Ylläolevien lisäksi olen kirjoittanut pari juttua La Gomeran viinistä ja ruoasta
1. La Gomeran herkku – palmusiirappi   
2. La Gomeran alkuperäismerkintäoikeusalue(viini) 
3. Gomeralaista kotiruokaa ja viiniä
4. Joitain erikoisia La Gomeralaisia herkkuja

La Gomeran herkku: palmusiirappi

La Gomeralla matkailijat voivat tutustua perinteisiin ruoka aineisiin. Eräs niistä on "Miel de palma", joka käännettynä on lähinnä palmusiirappi, vaikka sana Miel tarkoittaa hunajaa.

Tällä palmusiirapilla on takanaan jo yli 500-vuotinen historia.

Sen jälkeen kun saaret olivat valloitetut, alettiin kerätä tietoja saarelaisten erilaisista tavoista. Tässä yhteydessä huomioitiin Kanarian palmun mahlan, eli ”guarapon” käyttö sekä ravintoaineena että lääkkeenä. Arvellaan, että palmusiirapin alkuperäiset valmistajat olisivat olleet saarella 1400- ja 1500 luvulla eläneet afrikkalaiset orjat. Palmusiirapin nykyinen valmistustapa on sama kuin silloin kauan sitten.

Palmusiirappi valmistetaan pelkästään Kanarian kotoperäisen palmun (Phoenix canariensis) mahlasta – guaraposta.. Aikoinaan tämän guarapon kerääminen oli käytössä kaikilla saarilla, mutta nykyään sitä harjoitetaan ainoastaan La Gomeralla. Saarella on yli 100.000 palmua. Palmusiirapin jatkunut olemassaolo kertoo La Gomeran asukkaiden suhteesta palmuun ja heidän moniin ainutlaatuisiin ja monipuolisiin palmunkäyttötapoihinsa. Palmusiirapin tärkein tuotantoalue on Valle Gran Reyn laakso Vallehermoson kunnassa.

Palmusiirapin valmistamisprosessi alkaa siitä, että valitaan sopiva palmu mahlan juoksuttamista varten. Tässä yhteydessä otetaan huomioon useita eri tekijöitä; palmun korkeus, sen maantieteellinen sijainti ja korkeus, jolla palmu kasvaa ja paikan kosteus. Näin ollen korkeat palmut, vaikka ovatkin jo vanhoja, antavat parempaa mahlaa kuin nuoret. Valinnan jälkeen palmun runko puhdistetaan, jotta latvaan olisi helppo nousta.

Parin seuraavan päivän aikana palmun latva raaputetaan puhtaaksi, jotta sinne saadaan ”pelto” eli ”campo” kuten paikalliset sitä kutsuvat, josta sitten tämä mahlasato korjataan. Sen jälkeen kun kouru on kaiverrettu palmun peltoon, sen alapäähän asetetaan astia, johon mahla saa juosta yön aikana. Tälle mahlan keruulle ovat uhkana rotat, jotka voivat tuhota koko palmun. Siitä syystä rungon ympärille laitetaan yleensä metallirengas.

Päivän ajaksi palmun latva peitetään, jottei se kärsisi liikaa auringonpaisteesta. Tarkoitus on luonnollisesti estää palmua kuolemasta tai kärsimästä tämän mahlan juoksutuksen aikana. Tämä toimenpide toistetaan neljästä viiteen vuoteen. Palmu tuottaa tätä aikana noin 2000 litraa tätä mahlaa. Yhteen litraan hyvälaatuista palmusiirappia tarvitaan kahdeksan litraa mahlaa. Myös mahlaa voidaan nauttia joko tuoreena tai hapatettuna.

Palmun mahlan kerääjän on noustava joka ilta palmun latvaan raaputtamaan se puhtaaksi ja kaivertamaan uusi kouru, jotta mahla juoksisi. Kuluneen päivän aikana entiseen kouruun on muodostunut eräänlainen arpikudos, ja mahlan juokseminen on lakannut. Samalla kun kourun paikkaa vaihdetaan, palmulle annetaan mahdollisuus uudistua entisen kourun kohdalta.

Keräytynyt mahla korjataan talteen aamuisin. Sen jälkeen se siilataan, jottei siihen jäisi roskia. Tämän jälkeen mahla keitetään teräsastiassa paksuhkoksi siirapiksi. Keitosta valmistetaan hiljaisella tulella usean tunnin aikana. Pyrkimyksenä on säilyttää palmun mahlaan sisältyvät aineosat mahdollisimman luonnollisina. Sen jälkeen kun siirappi on valmiiksi keitetty, sen annetaan jäähtyä. Se siivilöidään vielä ennen pullottamista.

Palmusiirappia käytetään edelleen kansanlääkinnässä sairastumista ehkäisevänä ja elimistön kuntoa kohottava ja puhdistavana aineena. Sillä on todettu olevan virkistäviä ominaisuuksia. Palmusiirapilla on hyviä vaikutuksia esim. suolistovaivoissa ja se tunnetaan virtsan eritystä tasoittavana ja virtsaelinten tulehduksia estävänä.

Tehtyjen tutkimusten mukaan palmusiirappi sisältää enemmän kuparia, rautaa, fosforia, magnesiumia, kaliumia ja natriumia kuin tavallinen hunaja.

Gastronomia:

Palmusiirappia pidetään myös gomeralaisen keittiön kuningattarena. Sitä käytetään erityisesti jälkiruokien valmistuksessa, tavallisesti kaikissa gomeralaisissa jälkiruoissa: leche asada – maitovanukas, tarta de cuajada – juustokakku – banaanit ja palmusiirappi jne.

Palmusiirappia nautitaan myös tuoreen vuohenjuuston keralla, kermajälkiruoissa ja jogurtissa

Se on myös eräs gomeralaisen turronin ja siirappivanukkaan perusaineista. Palmusiirappia käytetään myös erilaisissa yhteyksiä gofion kanssa, …

Oma lukunsa on Gomeron, lämmittävä juoma, jossa puolet on palmusiirappia ja puolet paloviinaa.

Tarta de cuajada – juustokakku

Aineet.:

1 kg kuivaa vuohenjuustoa

2 munaa

½ kg jauhoja (tarkka määrä riippuu juuston pehmeydestä)

1 jälkiruokalusikallinen sokeria

1 jälkiruokalusikallinen anista.

Valmistus: Juusto levitetään tarjottimella ja hakataan pieneksi. Lisätään vähitellen munat. Seuraavaksi lisätään anis ja sokeri. Lopuksi lisätään jauhoja, jotta massasta tulee sopivan tuntuinen taikina (ei tartu käsiin). Leipomisen aikana kädet jauhotetaan. Kun taikina on valmis, muodostetaan kakku jotka siirretään jauhotetulle pellille. Paistetaan kauan alhaisessa lämpötilassa, kunnes kakusta tulee kypsä.

Tarjottaessa kakun päälle laitetaan palmusiirappia.


Lyhyt  Video, joka kertoo palmusiirapin tekemisestä 
Puolen tunnin espanjankielinen dokumetti palusiirapin synnystä

Maaliskuu 2011 ©Gracia Penttinen
Artikkelin  vapaa jakaminen on sallittu, niin kauan kuin sen teksti säilytetään kokonaisuudessaan ja sisältöä muuttamatta,  ja jos sen kirjoittaja - Gracia Penttinen - ja tämä blogisivu mainitaan

Vuosien mittaan olen liikkunut paljon La Gomeralla, ja kirjoittanut saaresta ja kokemuksistani siellä useita juttuja:

 1. La Gomera – yleistietoja saaresta

 2. Matka La Gomeralle - 1. päivä: San Sebastian de LaGomera

 3. Matka La Gomeralle: 2. päivä: San Sebastian – El Cedro – Juego de Bolas – Vallehermoso

 4.Matka La Gomeralle, 3. päivä: Vallehermoso –Alojera – Epina- Arure – Valle Gran Rey –  

 Chipude – Alajeró - Playa Santiago

 5. Matka La Gomeralle, 4. Päivä: Playa Santiago

 6. Matka La Gomeralle, 5.Päivä: Playa Santiago -Alajeró - Alto de Garajonay – San Sebastian de La Gomera
 7. Matka La Gomeralla syyskuussa - Playa Santiago
 8 .Matka La Gomeralle syyskuussa - Matka Chipudeen, La Dama ja Playa La Rajita

 9. La Gomera – kurssipäivät Chipudessa

10. Hernan Perazan luola La Gomeralla

11. La Gomera – kävely Garajonayn kansallispuistossa

12. Fortaleza de Chipude La Gomeran saarella

13. Silbo – gomeralainen vihellyskieli

14. La Gomera aktivoituu

Ylläolevien lisäksi olen kirjoittanut pari juttua La Gomeran viinistä ja ruoasta
1. La Gomeran herkku – palmusiirappi   
2. La Gomeran alkuperäismerkintäoikeusalue(viini) 
3. Gomeralaista kotiruokaa ja viiniä
4. Joitain erikoisia La Gomeralaisia herkkuja