Uuden viinin aikaa

Uuden viinin aikaa
Kastanjien paahtopannu
Visar inlägg med etikett Kanariansaaret. Visa alla inlägg
Visar inlägg med etikett Kanariansaaret. Visa alla inlägg

19.12.13

Joitain erikoisia gomeralaisia herkkuja

Tåtå ravintolaa ei enää ole kyeiellä rantakadulla La Gomeralla on pitkä gastronominen perinne, jonka alkuperästä ei kukaan enää tiedä mitään. Ruokalajeissa käytetyt perusaineet ovat peräisin saarta ympäröivästä merestä ja saaren viljelmiltä. Lopputuloksena on yksinkertainen ja maukas ateria.
 
Gomeralaiseen perusruokaan kuuluu Vesikrassikeitto. Se on aivan erikoinen makuelämys, joka tarjoillaan joissain paikoin joko katajan tai kanarianorjanlaakeri (aceviñon) puusta tehdyllä lautasella. Turisteilla on mahdollisuus maistaa vesikrassikeittoa mm. Laguna Grandessa olevassa ravintolassa. Sitä tarjotaan luonnollisesti kaikissa perinteistä ruokaa tarjoavissa ravintoloissa. Vesikrassikeitto on ruokalistalla tavallisesti nimellä ”Potaje de berro”.

Varsinaisena gomeralaisen keittiön jalokivenä pidetään levikettä, joka tunnetaan nimellä Almogrote. Vaikka sen syntyhistoriasta ei kukaan muista enää mitään, sitä pidetään ”kotoperäisenä” gomeralaisena tuotteena. Tämän hienomakuisen levikkeen valmistus tapahtuu perinteisesti käsin.

Almogroteen kuuluu kuiva, raastettu vuohenjuusto, rasva, öljy, valkosipuli, paprika, suola ja toisinaan tomaatti, jotka kaikki sotketaan tahnaksi. Tuloksena oleva levike/tahna syödään yhdessä leivän tai perunan kanssa.

Gomeralainen juusto on eräs saaren kaikkein arvostetuimmista gastronomisista tuotteista. Sitä valmistetaan joko esiespanjalaiselta kaudelta peräisin olevien vuohien maidosta tai vuohen ja lampaan maidon sekoituksesta. Juustot tehdään käsin ja jotkut asiantuntijat pitävät niitä maailman parhaina tuorejuustoina. Gomeralainen juusto voi olla tuorejuustoa, puolikuivattua tai kuivattua. (Queso fresco, queso semicurado, queso curado).  Juuston ”luonteenpiirteet” ja sen maku riippuvat tästä juuston kuivuusasteesta.

Tuorejuuston maku on pehmeä ja herkullinen. Kaikkein kuivimman juuston maku ja haju ovat voimakkaita.

Vuohenjuustoa käytetään almogroten ja muutamien leivonnaisten valmistukseen, kuten esim. kakkuun, joka tunnetaan nimellä ”tarta de cuajada” Tämä sisältää tuorejuuston lisäksi munaa, sokeria ja anista. Juustokakkua voi ostaa esim. San Sebastianin kauppahallissa.

Mustat ja värilliset perunat (papas bonitas) tuotiin La Gomeralle Etelä-Amerikasta jo satoja vuosia sitten. Nykyään niitä viljellään perinteisellä tavalla, ja tulos suorastaan kutkuttaa asiantuntijoiden makuhermoja. Nämä perunat ja erikoisen makuinen kala, vieja, (papukaijakala) joka elää saaren rantavesissä, kuuluu kaikkien kanararialaisten tyypillisiin ruokalajeihin.

Gomeralainen mojovalikoima on erittäin runsas, vaikka kaikille on yhteistä sen yksinkertainen tekotapa, ja sen maukas ja erikoinen maku. Gomeralaisessa mojossa käytetään erityisesti chilipippuria ja tulos on punainen mojo, joka voi olla joko mieto tai voimakas, riippuen káytetyn chilipippurin mäárästä. Vihreässä mojossa voidaan käyttää myös esim. persiljaa, kirveliä ja/tai basilikaa. (mojokurssi)

Gofio on jauhoa, joka saadaan paahdetusta viljasta, kuten maissista ja vehnästä, joka toisinaan sekoitetaan ohraan ja muihin viljoihin. Gofio oli Kanarian saarten asukkaiden perusruoka-aine jo paljon ennen ensimmäisten eurooppalaisten asuttajien tuloa saarille. Gofiota syödään edelleen, ja sillä on omat uskolliset kannattajansa.

Luonnollisten tuotteiden kysynnän kasvaessa gofiosta on tullut arvostettu tuote dietetillisten ja ravinnollisten ominaisuuksiensa ansiosta samoin kuin myös gastronomisten arvojensa vuoksi.

Tyypillisiin gomeralaisiin herkkuihin kuuluvat myös erilaiset käsintyönä valmistetut pienet ja hyvänmakuiset leivonnaiset.

Niiden maistelu- ja ostopaikkoja ovat mm. San Sebastianin kauppahalli tai Kansallispuiston tiedotuskeskuksen Juego de Bolas  vieressä oleva pieni leivonnaiskauppa.

Saaren herkkuihin kuuluu myös ehdottomasti erikoinen palmusiirappi – Miel de palma.

Tässä yhteydessä ei myöskään pidä unohtaa gomeralaisia viinejä.

Gomeralaisen viinin historia alkaa 1400-luvun lopulla silloin kun sinne tuotiin ensimmäiset viinintaimet. Viinköynnöksiä kolmella alueella: Hermigua-Agulo, Vallehermoso ja eteläisellä vyöhykkeellä. Viljelykset sijaitsevat yleensä jyrkillä rinteillä, joille on rakennettu pengerryksiä, ja joita reunustavat kuivat kivenlohkareet.

Viljeltyjen rypäleiden ”väri” näkyy myös tuotannossa, eli eniten tuotetaan valkoviiniä, joka nautitaan ”nuorena”. Viime vuosina on myös alettu tuottaa punaviiniä.
Saaren tyypilliset valkoviinit ovat väriltään oljenkeltaisia. Niiden aromi on voimakas ja maku jää jäljelle pitkäksi aikaa. Eniten viljeltyjä ovat Forastera Blanca, Listán Blanco ja Marmajuelo

Punaviiniä viljellään pienemmässä määriin, Punaviinit, joiden väri on rubiininpunainen ja maku hedelmäinen, ovat mietoja ja tasapainoisia. Eniten käytettyjä lajeja ovat Listán Negro ja Negramoll.

La Gomeralla toimii vuodesta 1992 lähtien viinin laatua ja alkoholipitoisuutta valvova, saariston hallinnon alainen elin, La Gomeran viinialue – DO La Gomera – denominación de origen.

Joulukuu 2013 ©Gracia Penttinen
Artikkelin  vapaa jakaminen on sallittu, niin kauan kuin sen teksti säilytetään kokonaisuudessaan ja sisältöä muuttamatta,  ja jos sen kirjoittaja - Gracia Penttinen - ja tämä blogisivu mainitaan.

Vuosien mittaan olen liikkunut paljon La Gomeralla, ja kirjoittanut saaresta ja kokemuksistani siellä useita juttuja:




18.12.13

Gomeralaista kotiruokaa ja viiniä


Pari päivää sitten olin La Gomeralla paikallisen saarihallinnon järjestämällä tutustumisreitillä. Mikään kohde ei ollut sellainen kuin turisteille tarjotaan tavanomaisilla päivän bussireiteillä saarelle.

Tiesin, että reittiin sisältyisi lounas, mutta paikkaa ei oltu mainittu etukäteen.

Vaelsimme tihkusateessa laakeripuumetsän läpi johtavaa polkua ja katselimme ikivanhaa metsää polun kahtapuolta. Pysähdyimme välillä tarkastelemaan joitain puita tai matalampia kasveja.

Lopulta tulimme Las Hayas nimiseen kylään. Tunsin paikan jo aikaisemmiltä gomerankäynneiltä, vaikka en koskaan ollut pysähtynyt sinne pitemmäksi aikaa. Olin vain todennut, että siellä näytti liikkuvan patikoijia ja pyöräilijöitä, joiden arvelin olevan keski-eurooppalaisia.

Edessämme oli Restaurante La Montaña Casa Efigenia. Tässä paikassa oli tarkoitus syödä.

Ja niin alkoi moniulotteinen seikkailu.

Restaurante La Montaña Casa Efigenia
Ravintola vaikutti olevan peräisin ajattomuudesta. Tajusin, että siellä kävivät monet turistit, mutta silti se ei ollut mitenkään ”turistiravintola”.

Ravintolan emäntä, Efigenia Borges, otti meidät vastaan yhtä sydämellisesti kuin olisimme olleet perheenjäseniä.

Pöytään kannettiin pelkästään yksinkertaista gomeralaista ruokaa.
Aloitimme valitsemalla juoman, mikä on tavallista saaristossa. Vettä, valkoviiniä, punaviiniä tai virvoitusjuomia. Viinit olivat täällä valmistettuja.

Leipä tuotiin pöytään ja sen seuraksi talossa valmistettua almogrotea”. Tämä levike maistui niin mahtavalta, että sitä tuotiin pöytään monta kierrosta, koska kaikki halusivat nauttia siitä mahdollisimman runsaasti.

Seuraavaksi saimme gofiosta valmistetun ”escaldón” aterian. Kuumaan kasviliemeen sekotettua gofiota, jonka päälle oli siroteltu hieman hakattua sipulia. –Gofion yhteydessä Doña Efigenia suoritti "escaldonin maustamisrituaalin", eli näytti miten escaldón sekoitetaan täällä päin maailmaa. Hän lisäsi gofioon punaista, aika tulisen tuntuista, omatekoista punaista mojoa. Tämä oli varsinaisen aterian alkamisseremonia. Mojoastiat kiersivät pöydässä ja escaldon maistui.

 
Sitten seurasi salaatti. Siihen käytetyt vihannekset olivat peräisin talon omasta puutarhasta.







Pääaterian alkuaineet olivat myös peräisin talon omasta puutarhasta. Luomukasviksia. Itse ateria tunnetaan nimellä ”puchero”, eli useita eri vihanneksia on kypsytetty samassa kattilassa. Pucheron sisältö vaihtuu hieman vuodenaikojen mukaan, riippuen siitä, mitá vihanneksia ja juureksia on tarjolla sillä hetkellä.

 



Pöydässä vastapäätäni istuva saarihallinnon turistikysymyksistä vastaava poliitikko, Fernando M. Mendez Borges kertoi tarjolla olevista viineistä. Valkoviiniin käytetty rypäle oli gomeralainen ”Forastera gomera”. Tämä laji on kasvanut saarella jo satoja vuosia. Siitä saadaan se oljenkeltainen valkoviini, josta puhutaan saaren ruokien esitteissä. Punaisen viinin valmistukseen oli käytetty lajeja Listán Negro ja Negramoll. Molemmat näistä ovat tavallisia saaristossa, mutta jokaisen alueen viinillä on aivan oma, persoonallinen makunsa.

Jälkiruoka oli valmistettu maidosta, paahtovanukas.

Kaikki yksinkertaista ja maistuvaa, ilman mitään lisäaineita tai maunlisääjiä.

 





Efigenia ja hänen naapurinsa tarjosivat aterian lopuksi pienen esityksen saaren perinteisestä musiikista, tambor, rumpu ja chacaras, eli suuret kastanjetit. Molemmat osasivat myös saaren erikoista vihellyskieltä, silboa.

Vierailumme päätteeksi Efigenia lahjoitti meille kaikille pienen purkin aitoa gomeralaista palmusiirappia. Ravintolan yhteydessä oli pieni myymälähylly. Keräsin sieltä Efigenian aikaisemmin tarjoamaa ”almogrotea” matkamuistoksi ja tuliaisiksi.
Hieman taustatietoja
Uteliaisuuteni paikkaa kohtaa oli herännyt. Niinpä jatkoin tutkimista vielä kotiinpäästyäni. Ravintola La Montañan kotisivuilta löytyy runsaasti lisätietoja. Koska ainakin osa kävijöistä on eurooppalaisia, sivut ovat myös usean kieliset.

Sivuilta käy ilmi, että ravintola perustettiin jo 1940-luvulla, heti sen jälkeen kun Efigenia ja hänen miehensä Manuel olivat menneet naimisiin. Paikan maine kiersi suusta toiseen, ja siitä tuli vähitellen erittäin suosittu. Efigeniasta itsestään todetaan, että hän oli hedelmäpuiden, vihannesten ja yrttien kanssa varttunut nainen. Vähitellen tästä ravintolasta tuli todellinen gomeralaisen ruokakulttuuriin esimerkki.

Kotisivun lopussa on kaksi videota. Ensimmäisessä Efigenia Borges kertoo mm. ravintolarakennuksesta, joka on osin yli 300 vuotta vanha. Hän kertoo myös, miten hän alkoi aikoinaan valmistaa ”almogrote” nimistä levikettä metsässä työskenteleville miehille. Efigenia esittelee myös kasvimaan, josta ravintolassa käytetyt kasvikset ovat peräisin. Kaikki on luomuviljelystä.

Toinen sivun lopussa oleva video kertoo miten Efigenia Borges sai vuonna 2010 erityisen kunniamaininan Kanarian turismin puitteissa. Tämä tapahtui Santa Cruzin kunnanvaltuuston istuntosalissa.

Efigenialla on useita pieniä rakennuksia, joita vuokrataan turisteille. Tiedot löytyvät kotisivulta.



 

Joulukuu 2013 ©Gracia Penttinen
Artikkelin  vapaa jakaminen on sallittu, niin kauan kuin sen teksti säilytetään kokonaisuudessaan ja sisältöä muuttamatta,  ja jos sen kirjoittaja - Gracia Penttinen - ja tämä blogisivu mainitaan

Vuosien mittaan olen liikkunut paljon La Gomeralla, ja kirjoittanut saaresta ja kokemuksistani siellä useita juttuja:


18.10.13

Mitä viiniä KanarianSaarilla ja mistä?

PÄIVITETTY 22.10.2014

Kanarian vuosinani olen seurannut, tahtoen ja tahtomattani, turistielämää. Sen jälkeen kun aloin itse kiinnostua paikallisesta viinitarjonnasta ja viininvalmistuksen eri vaiheiden salaisuuksista, huomioni kiinnittyi luonnollisesti siihen, mitä viinejä turistit ostivat ja tilasivat ravintoloissa. Seurasin myös paikallisten viininjuojien valintoja ja kuuntelin heidän kommenttejaan.

En ole varsinaisesti järjestellyt tieto- ja kokemuspankkiani, mutta monia asioita siellä on jo varastoituna.
Viimeisimmän vuoden aikana olen myös juossut enemmän pelloilla ja viljelyksillä kuin viinikursseilla tai ravintoloissa.

Pari päivää sitten pidetty, kokeilumuotoinen viinimaistelukurssi, Puerto de la Cruzissa herätteli muistoja pankissani. Olin tilaisuudessa tulkkina, joten sanavarastokin siinä aktivoitui.

Ja koska syksyn ja talven pohjoismaisten turistien sesonki on alussaan, ehkä joku haluaa hankkia paikallista viiniä, ainakin toivon niin.

Olen todennut monien ostavan sitä samaa tarjontaa, mitä jo saa kotona Alkosta tai joissain tapauksissa Systembolagetista. Tietysti se on myös hintakysymys. Tavalliset KanarianSaarten viinit maksavat saman verran kuin ne tavalliset Riojat tms espanjalaiset viinit “kotona”. Täällä ne maksavat vain murto-osan siitä – ajatella – miten halpaa!!!  Siinä sivussa KanarianSaarten viinit tuntuvat kalliilta. Tosin joskus näyttää siltä, että sitä halpaa viiniä menee sitten runsaasti, koska se on niin halpaa. Arvelen, ettei siinä sivussa jää aikaa tai tilaa maistelulle tai juuri siitä juotavasta halvasta viinistä johtuville maku ja tuoksuelämyksille.

Mutta – jos haluaa tutustua ja kokeilla, niin on maksettava muutamia euroja enemmän.

Blogissani on paljon taustatietoja saariston viineistä, jo haluaa tutustua. Siksi kirjoitain vain lyhyesti huomioistani, kokemuksistani ja jaan joitan viinien löytämistä helpottavia tietoja.

KanarianSaarten viinialueista – Denominación de origen.
Ulkomaailmasta tulleen viininostajan voi olla hieman vaikea valita sikä voisi olla parasta juuri hänen makuunsa.

Yhteinen toteamus voi mielestäni olla se, että huolimatta siitä, minkä saaren  tai alueen viinejä ostaa, niissä on mukana saariston vulkaaninen alkuperä, ts. viinin maku voi olla alussa voimakkaan tuntuinen. Saaristossa vallitsevat useat pienilmastot vaikuttavat omalla tavallaan eri alueiden tuotteiden makuun.

Näitä viinialueita Tenerifellä on viisi. Kaikilla muilla saarilla on vain yksi kullakin, eli saaristossa on yhteensä 10 viinialuetta. Lokakuusta 2013 lähtien saaristossa on myös ns. 11 viinialue, DOP (Denominación protegida), johon kuuluu viiniviljelijöitä ja tuottajia koko saaristosta. Tämän viimeisimmän viinialueen valmistajilla on mahdollisuus sekoittaa tarvittaessa muilla saarilla viljeltyjä viinirypäleitä viineihinsä. Muiden viinilalueiden puitteissa se ei ole sallittua. Tämä voi vaikuttaa tietysti viinin makuun, Laatu pidetään edelleen erittäin valvottuna jo korkeana, mutta mausta voi puuttua jollekin alueelle ominainen “sävy”, jonka viinintuntija tunnistaa ja ehkä kaipaa. Tavalliselle turistille tämä järjestely lienee kuitenkin helpottava. Ei tarvitse tietää muuta kuin, että viini on kanarialaista. Tosin etiketissä kerrotaan yksityiskohtia, sille, joka haluaa tietää enemmän

Mitä viiniä?
Viinimaistelukurssin yhteydessä kurssinpitäjä Rúben Gonzaléz totesi, että jos ostaa viininsä tavallisesta kaupasta – supermercado – niin on aina valittava viimeisin vuosikerta. Paikalliset viinit ovat enimmäkseen ns. Nuoria viinejä (vinos jovenes), ja niiden nautittava maku on vain muisto parin – kolmen vuoden päästä. Asianmukainen säilytys viileässä, pimeässä ja makuuasennossa pidentää pullon sisällön ikää. Useimmissa kaupoissa viinipullo seisoo lämpimässä ja valaistussa paikassa, ja sisällön laatu heikkenee.  Tässä yhteydessä on hyvä muistaa erityisesti, että “Maceración carbonica”- hiilihappokäytetty nuori viini, menettää kevyen ja hedelmäisen luonteensa jo alle vuodessa

Saaristossa tuotetaan luonnollisesti muitakin viinejä.

Mistä ostaa laatuviiniä?
Saarilla on viime vuosina avattu ns. Vinotecas – eli viinimyymälöitä. Näissä myymälöissä on tavallisesti mahdollisuus saada henkilökunnalta apua viinin valinnassa. Joidenkin yhteydessä on mahdollista tehdä pieni maistelukierros ennen kuin päättää ostostaan.

Tenerifen viinimyymälät löyvät laittamalla hakukoneeseen sanat: vinotecas de Tenerife. Aukeavalla sivulla on myymälöiden nimet ja myös kartta, mistä näkee niiden sijainnin.
Kaikken varmin ostopaikka, missä ovat tarjolla kaikki Tenerifellä pullotetut viinit, on El Sauzalissa sijaitseva viinimuseo, Casa del Vino

HUOM! Tässä myymälässä sen enempää kuin museon ravintolassakaan ei ole mahdollisuutta ostaa, tilata, tai maistaa Kanarian saariston uusimman, koko saariston käsittävän viinialueen viinejä (DOP Islas Canarias). Syynä on se, että ne eivät ole "Tenerifen viinejä", olkoonkin, että osa on tuotettu saarella.

Näitä viinejä voi sen sijaan ostaa useita viinimyymälöistä ja joistan tavarataloista, joilla on viiniosasto. 

Santa Cruzissa on suuri viinimyymälä Vinoteca el Gusto por el Buen Vino lähellä Nuestra Señora de África Kauppahallia,.  Tämän myymälän valikoimassa on viinejä kaikkialta maailmasta. Heiltä voi saada ammattitaitoista apua valinnoissa.

Santa Cruzin kauppahallissa on pieni viinimyymälä Canary Wine, mistä löytyy lähinnä saarelaisia viinejä.

Keskellä Santa Cruzia on pieni viehättävä viinibaari, (Teopaldo Power 26) missä voi ensin maistaa ja sitten ostaa.

La Lagunan keskustassa on pari viinimyymälää.

Olen nähnyt viiniteekin Adejessa, pääkadulla Calle Grande.

Joissain saarten tuotteita myyvissä paikoissa on myös viinejä, kuten esim Casa del Turista La Orotavassa.

La Orotavassa myös Tasca & Restaurante El Descorche Tutustuin paikan omistajiin heidän pitäessään viiniteekkiä Puerto de la Cruzissa. La Orotavassa lokakuun alussa 2014 avatussa paikassa en toistaiseksi ole käynyt.

Heillä oli Puertossa mahdollisuus valita saarelaisia ja myös manterelaisia viinejä. Otaksun, että tämä hyvä käytäntö jatkuu edelleen. Viinin valintaa voi saada apua. 






Candelerian basilikaan johtavalla kävelykadulla on viiniteekki Maresia y Volcán.










Güimarissa on hiljattain avattu Viini- ja herkkumyymälä Entreanas









Viinejä löytyy joskus suurimmista turisti-infopisteistä. Valikoimat ovat rajoitetut, ja arvelen, ettei opastavaa henkilökuntaa ole.

Olen ilokseni huomannut myös, että ihan tavallisissa ruokatavaramyymälöissä näyttää olevan ainakin pieni valikoima lähikellareiden viiniä

Joidenkin turisteille järjestettyjen reittien yhteydessä poiketaan paikallisissa viinikellareissa.



La Gomera:
La Gomeralta löysin vain vain yhden viiniteekin, ja sekin on Vallehermoson keskustassa. Saarikierroksella sinne ei ehdi ostoksille. Sen sijaan olen ostanut gomeralaisia viinejä San Sebastianin kauppahallista. On vain syytä katsoa, ettei osta Vino de Mesa (pöytäviiniä), joka on tavallisesti huonompilaatuista, viinin toisesta puristuksesta syntynyttä.. Joskus olen jättänyt jopa juomatta sellaisen viinin.

Viimeisin viininostopaikka, jonka löysin La Gomeralla, on aivan San Sebastianin sataman vieressä oleva liike Laurisilva










La Palma
La Palmalla (vinotecas de La Palma hakusanana) löysin neljä viiniteekkiä. Saarella on myös viinimuseo, CasaMuseo del Vino, joka sijaitsee Los Llanos de Aridane nimisessä kaupungissa. 

Tällä pienellä saarella ei ole yhtään viiniteekkiä. Mielestäni saaren viinejä myytiin paikallisissa kaupoissa ja niitä voi tilata ravintoloissa. Saaren pääkellari on La Fronterassa. Kellarin tuotteita saa ostaa viljelyskoperatiivin myymälästä.  Myymäläketju Supermercado Terencio myy puolestaan joidenkin pienempien tuottajien viinejä.

Hakusana “Vinotecas de Gran Canaria” ei tuottanut montakaan vastausta. Ihmeekseni ei edes rannikon turistikaupungeissa ollut yhtään, ainakaan luetteloon merkittynä. Sen sijaan kun joskus kävelin Trianassa (Calle Cano 35)  Las Palmasissa löysin viinimyymälän nimeltä La Despensa del Sur. Ostin sieltä paikallista viiniä.

Toinen paikka mistä löysin läheisen Monte Lentiscalin alueella tuotettua paikallista viiniä, oli pieni elintarvikemyymälä Terorissa lähellä basilikaa. Olin vain pyydettävä “vino del país”…

Gran Canarialla on oma viinimuseo, jonka myymälästä voi ostaa saaren viinejä. Museo on Santa Brigidassa.

Fuerteventura
Fuerteventuralla viljellään viiniä tuskin nimeksikään, eikä ainakaan pullotukseen ja myyntiin. Hakusanalla “Vinotecas de Fuerteventura” löytyy neljä viiniteekkiä. Valitettavasti en voi sanoa mitään niiden tarjonnasta.
Fuerteventuraa esittelevästä kirjasta "Fuerteventura y sus pueblos" löysyin sen sijaan parin viinikellarin infon. Ensimmäinen  niistä on saaren pääkaupungin alueella. Toinen on La Alcogidassa, ilmeisesti lähellä Fuerteventura Ecomuseota..

Lanzarote on viinisaari, malvasian tuottaja jo satoja vuosia. Hakusanalla “vinotecas de Lanzarote” löytyi joitain. En tunne näistä yhtään. Sen sijaan olen todennut saarella liikkuessani, että siellä on joitain paikkoja, joiden kyltti on tienvarressa: Näin löysin eräänlaisen maatalous- ja viinimuseon El Aljibe, paikassa Los Valles, kadulla /C san Isidro Labrador 12. Muita helposti löydettäviä ostopaikkoja ovat Viinikellari El Grifo  San Bartoloméssa LZ-30, Km 11. Paikassa on viinimyymälä ja museo, missä voi katsella viinivalmistuksen kehitystä saarella. 

Ja hyväksi lopuksi haluan muistuttaa, että on turha sijoittaa aikaa ja rahaa huonon viinin juomiseen.

Suomessa suomalaista, Ranskassa ranskalaista, Italiassa italialaista, Saksassa saksalaista jne. Ja KanarianSaarilla kanarialaista…Noin turismin kannalta katsottuna, näköalojen ja kokemusten lisäämiseksi  Vakinaiset asukkaat tehkööt minkä hyväksi ja parhaaksi havaitsevat.
Nauttikaa

22.9.13

KanarianSaarten uusin viinialue – DOP – (Denominacíon protegida) ”Las Islas Canarias”

Torstai 19 syyskuuta 2013 oli monille KanariaSaarten viinintuottajille tärkeä päivä. Monivuotisen työn tulos oli nyt valmis – KanarianSaarten yhteinen viinialue DOP- Islas Canarias on nyt virallisesti vahvistettu ja esitelty. Tämä tapahtui Saaristohallituksen istuntosalissa.

Avaijaistilaisuudesta:
Keskellä vasemmalla Alfonso Juan López Torres ja oikealla Hugo Luengo Barreto
Saariston viiniviljelijöiden ja viininvalmistajien järjestön AVIBOn (La Asociación de Viticultores y Bodegueros de Canarias) puheenjohtaja Hugo Luengo Barreto ja Saariston elintarvikkeiden laadusta vastaavan instituutin  ICCAn (Instituto Canario de Calidad Agroalimentaria) johtaja Alfonso Juan López Torres esittelivät uuden viinialueen yleisölle. Nämä kaksi järjestöä vastaavat siitä, että viini täyttää laatuvaatimukset.

DOP- Islas Canarias logo
He korostivat sitä, miten tämän uuden järjestelmän avulla voidaan tuoda kanariansaarelaiset viinit helpommin maailmanmarkkinoille. Kanarian viineillä on jo kauan sitten ollut kansainvälistä menekkiä ja ne ovat olleet tunnettuja. Nyt pyrkimyksenä on ”palata” markkinoille.

Yhden ainoan kanarialaisen viinialueen olemassaolo helpottaa tuotteiden esittelyä myös saaristossa lomaansa viettäville turisteille.

Varsinainen DOPn valmisteluvaihe aloitetiin jo vuoden 2011 sadosta.

Saariston sijainti, oikealla näkyy Afrikan manner.
Olen poiminut kuvan netistä
Yleistä KanarianSaarista ja saariston viineistä
Huolimatta siitä, että saaret sijaitsevat aavikkoalueella lähellä Afrikan koillisnurkkaa, ne ovat todellisia pienoismantereita. Saarilla on useita erilaisia pienilmastoalueita, jotka poikkeavat Afrikan mantereesta. riippuen saarten sijainnista ja korkeudesta

Tähän saariston poikkeavuuteen vaikuttavat mm. seuraavat tekijät:
Kosteutta tuovat pasaatituulet, jotka puhaltavat lähes koko vuoden. Nämä pohjoisesta ja koillisesta puhaltavat tuulet puhdistavat ja raikastavat ilmaa. Ne vaikuttavat myös lämpötilaa lieventävästi..
Toinen ilmastoa lauhduttava ja kosteutta tuova tekijä on Atlantin valtameri ja Kanarian kylmä merivirta. Tämä pohjoisesta tuleva merivirta viilentää lämpöasteita rannikkoalueilla ja nostaa ilmankosteutta.
Sadetta saadaan vuosittain keskimäärin noin 350 l/m2 kohti. Tosin tämä sademäärä vaihtelee paljonkin eri alueilla, alle 100 l/m2 aina 1000 l/m2.

Saarille on yhteistä tuliperäinen ja kokonaisuutena hedelmällinen maaperä. Tosin siinäkin voi olla paikallisia vaihteluita, riippuen siitä, missä geologisessa kehitysvaiheessa saari on. Maaperän laava-alkuperä tekee viiniviljelysmaista vettäläpäiseviä, mineraalirikkaita ja hieman happamia. Kaikissa saariston viineissä on voimakas mineraalin/vulkaanisuuden maku, mikä antaa niille oman erikoisleimansa.

KanarianSaaristossa ei koskaan ole esiintynyt viinikirvaa (filoxera), kuten esim eurooppalaisilla viljelyksillä. Tästä syystä saariston viiniköynnökset voidaan istuttaa rönsyistä suoraan maahan, ja ne saavat kasvaa omista juuristaan. Tämä puolestaan saa aikaan sen, että viiniköynnösten laatu paranee, köynnökset ovat pitkäikäisiä ja ”puhtaampia”, kuin jos ne olisivat ympätty. Saariston viiniköynnösten ikä on usein 80 vuotta tai sitä enemmän

KanarianSaaristossa tavataankin köynnöksiä, joita ei enää esiinny missään muualla koko maailmassa. Alueella on 100 erilaista luetteloitua köynnöslajia.

Noin 10 % saariston pinta-alasta on viiniviljelyksiä. Osa näistä on  ns. kuivaviljelystä Varsinkin läntisillä saarilla viljelykset sijaitsevat yleensä etelään viettävillä ja vähäsateisilla rinteillä  Toisen viljelysalueen muodostavat ns. ”välirinteet – mediania”. Saarilla on runsaasti viljelyksiä jyrkillä ylärinteillä. Näissä olosuhteissa tarvitaan paljon ihmistyövoimaa, koska mitään työvaihetta ei voida koneellistaa.

Saarilla on olosuhteista riippuen hyvin paljon erilaisia viljelymenetelmiä. Joitain näistä ei tavata missään muualla koko maailmassa: (Cordón, Emparrado, Hoyo, Parral bajo, Vaso, Rastras)

Ei liittymispakkoa
Kanarialaisten viinituottajien ei ole pakko liittyä uuteen viinialueeseen. He voivat halutessaan olla mukana tässä uudessa viinialueessa, tai siinä, mihin he maantieteellisesti kuuluvat. Heidän on toiminnassaan noudatettava DOP:n sääntöjä, jotka luovat toiminnalle erittäin tarkat rajat. Jos viljelijä tai tuottaja rikkoo nämä rajat, hänet poistetaan.
Tällä hetkellä (2013) DOP:ssa on 28 viinikellaria, 200 viininviljelijää ja 300 ha viiniviljeyksiä. Tässä yhteydessä viininvalmistajat voivat ostaa rypäleitä DOP:n kuuluvilta viljelijöiltä miltä saarelta tahansa. Toistaiseksi mukana on viljelijöitä ja viinikellareita Tenerifeltä. La Palmalta, Gran Canarialta ja El Hierrolta. Muiden saarten odotetaan tulevan vähitellen mukaan.

Ulkopuolelta tullutta ostajaa kiinnostanee tietää:

Käytetyt viinirypälelajit:  (V = valkoinen, P = punainen)
Suositellut rypälelajit:
Bermejuela.  Marmajuelo (v)
Castellana Negra P
Doradilla V
Forastera Blanca V
Gual V
Listá Negro, Almuñeco P
Malvasia Aromática V
Malvasia Rosada P
Malvasia Volcánica P
Moscatel de Alejandría V
Negramoll P
Sabro V
Tintilla P
Verdello V
Vijariego Blanco, Diego V   

Hyväksytyt viinirypälelajit
Bastardo Blanco, Baboso Blanco V
Bastardo Negro, Baboso Negro P
Breval V
Burrablanca V
Cabernet Savignon P
Listán Blanco de Canarias V
Listán Prieto P
Merlot P
Moscatel Negro P
Pedro Ximénez V
Pinot Noir P
Ryby Cabernet P
Syrah P
Tempranillo P
Torrontés V
Vijariego Negro P

Viinityypit, joita saaristossa tuotetaan DOP:n puitteissa:
Valkoviinit (vinos blancos)
roséviinit (vinos rosados)
punaviinit (vinos tintos) ja hiihappokäytetyt punaviinit (tintos maceración carbonica),
vahvat viinit (Vinos de licor),
ylikypsistä rypäleistä valmistetut viinit (vinos de uva sobremadurada),
Valikoiduista rypäleistä valmistetut viinit (vinos nobles),
laatukuohuviinit (vinos espumosos de calidad)

Säännöissä on määritelty hyvin tarkkaan mm. viinityyppien alkoholipitoisuus, happamuus ja sallittu rikin määrä. Kuohuviinien kohdalta määritellään niiden sisältämän hiilihapon määrä, valmistuslämpötila ja –paine. Jokaisen viinityyppien kohdalla on määritelty sille kuuluvat ulkonäkö, haju/tuoksu ja makuominaisuus vaatimukset

DOP viinikellareiden tulee käyttää pullotuksessa vain sallittuja lasipulloja. Ne suljetaan joko luonnonkorkilla, synteettisellä korkilla tai kierrekorkilla, viinityypistä riippuen..

Mitä tietoja etiketistä voi lukea
Pulloissa on rekisterialueen etiketti ”Denominación de Origen Las Islas Canarias”. Sen lisäksi etiketistä käy ilmi millä alueella saaristossa valmistajakellari sijaitsee.

Viinityypit voidaan myös merkitä seuraavasti: Añejo, Crianza, Reserva, Gran Reserva, Noble ja Viejo…

Jos viinin tekemiseen on käytetty useita viinirypälelajeja, ne on merkittävä ”suuruusjärjestyksessä”

Merkintä ”fermentado en barrica” – tynnyrissä käytetty viini, silloin, kun se on kypsynyt enintään 330 litraa vetävässä tammitynnyrissä, vähintään 3 kuukautta varsinaisen valmistusvaiheen jälkeen.

Merkintöjä ”barrica” (tynnyri) ja "roble" (tammi) voidaan käyttää sellaisten viinien yhteydessä, jotka ovat saaneet kypsyä vähintään 3 kuukautta valmistusvaiheen jälkeen, enintään 330 litraa vetävässä tammitynnyrissä. Kun joku viini on läpikäynyt tämän prosessin, etikettiin on merkittävä käytetyn kypsymisajan pituus..

Pullossa on tavallisen etiketin lisäksi ns. vastaetiketti /takaetiketti, josta käy ilmi tarkistuselimen sille antama numero.

Aikaisempia kirjoituksiani KanarianSaariston viineistä:

Puerto de la Cruzilainen viinipaikka

Maaliskuussa 2015. 
Paikka Puerto de la Cruzissa on suljettu. Ravintola Deschorce löytyy nykyään La Orotavasta.

Jo muutaman vuoden aikana olen Puerto de la Cruzissa käydessäni kiinnittänut huomioni viiniteekkiin – viinimyymälään El Deschorche lähellä entistä Lavaggi hotellia, ihan kaupungin keskustassa. Autolla liikkuen ja vielä kiireellä, ei ole jäänyt aikaa tai tilaa viininautinnoille.


Pari päivää sitten tuli Puerttoon bussilla ja kuljin taas El Dechorchen ohi. Näin ikkunassa Bodegas Tajinasten Can pullon. Muistin viinin viinitilalla käynneistäni ja edellisen päivän tapaamisesta Tajinasten kellarimestarin kanssa.

Taitavat tarjota kanarialaisia viinejä.  Selvästi käymisen arvoinen paikka.

Tulin iltapäivällä El Deschorcheen ystävättäreni kanssa. Kutsuimme paikalla vielä kolmannenkin. Ja siellä sitten vietimme muutamia lämpimän iltapäivän tunteja. Paikalle kerääntyi ajan mittaan vielä muutamia muitakin, joista yksi urhea nainen jäi seuraamme.

Tilasimme punaviiniä, kanarialaista tietysti. Paikan pitäjä kysyi olisiko El Mocaneron 100 % Tintillasta valmistettu viini kokeilumme arvoinen. Vastasimme myöntävästi. Tintilla on vanha kanarialainen rypälelaji, jota jotkut viininvalmistajat käyttävät Listán Negron ohessa. Mutta nyt oli mahdollista maistaa pelkkää tintillaa. Valinta osoittautui nautinnollisen hyväksi. Lasillinen maksoi 2€.

Viininmaistelukursseja ja viinitilavierailuja
Vähitellen innostuin kyselemään paikasta lisää.
Omistaja, Rubén Gonzalez Hernandez, perusti El Deschorchen noin kolme vuotta sitten. Hän oli aluksi viinin “harrastaja ja siitä kiinnostunut”, mutta nyt se on hänen “elinkeinonsa”. Hän järjestää vierailuja viinitiloille, mm. Tajinasteen. Rúben järjestää myös viininmaistelukursseja. El Deschorchen alakerrassa on sali, jossa tilaa 15 maistajalle. Aloittelijakurssit hän pitää itse. Edistyneimmille tulee sitten toinen opastaja ja kurssin hinta nousee hieman.

Tässä voisi olla mahdollisuuksia ihan suomenkieliselle maistelukurss(e)ille, jos vaikka minä vastaisin suomesta ja hän/he asiasta.

Iberialaista kinkkua ja taidenäyttely
Rúben järjestää myös ibearialaisen sian kinkun leikkaamiskursseja. Siinähän mahdollisimman ohuiden siivujen aikaansaaminen on todella taitoa vaativaa.

Viiniteekin seinillä oli taidenäyttely. Seurueessamme mukana oleva, akvarellimaalausta harrastava henkilö, innostui mahdollisuudesta järjestää tänne näyttely. “Tammikuussa, tervetuloa” totesi Rubén.

Ehkä tästä tulee vähitellen uusi kohtaamispaikka, missä voi kokeilla aitoja kanarialaisia viinejä ihan kohtuullisella hinnalla. Olin tilannut viinin seuraksi vuohenjuustoa ja sitä iberialaista kinkkua. Todella ohuita siivuja leikkaajamestarin aikaansaamina.

El Deschorchen löytää myös Facebookissa. Kopioin paikan käyntikortin. Siinä olevien tietojen perusteella on helppo suunnistaa joko reaali- tai virtuaalimaailmassa.

Ehkä nähdään vielä siellä…


Syyskuu 2013 ©Gracia Penttinen

18.9.13

Pitaya – kaktus kasvaa ja kukoistaa KanarianSaarilla


Aina siitä saakka kun KanarianSaaret valloitettiin, tänne on tuotu erilaisia kasveja ja eläimiä, joiden on katsottu pystyvän antamaan taloudellista hyötyä uusille maanomistajille. Vain harvoja alkuperäisiä on hyödynnetty, tosin niin raskaasti, että ko. puu/kasvi on paikoin hävinnyt täysin, kuten esim. traakkipuu (Dracaena draco). Jotkut tänne tuoduista kasveista ovat mukaantuneet ja sopeutuneet elämään saaristossa ja tuottavat edelleen, kuten esim. viiniköynnös ja kastanja. Tomaattia ja banaania viljellään edelleen,  ja jossain määrin uudestaan elvytettynä kochinillakaktusta.

Saarten uusi elinkeino, turismi, on tuonut mukanaan sekä myönteisiä että kielteisiä asioita.
Eräs kielteisistä asioista on väheneville vesivaroille kohdistus kasvava paine. Saarilla ei on ns. pohjavesiä. Viimeisten vuosikymmenien pienenevät sademäärät ja kuivat jaksot vaikeuttavat tilannetta entisestään.

Banaani vaatii paljon vettä. Sen markkinat ovat viime vuosina pienentyneet. Tomaatti on alkunut myös mennä huonommin kaupaksi. Nyt on löydettävä uusia lajeja, jotka pystyvät elämään kuumassa, kuivassa, tarvitsevat vähän vettä, ja tuottavat silti satoa.

1800-luvulla tuotu opuntiakaktus, kochinillakakstus, on ollut erittäin elinvoimainen ja levinnyt kaikkialle joutomaille, sen jälkeen kun sen järjestestäytynyt viljely loppui lähes kokonaan.

Viimeisin kaktus KanarianSaarilla
Nyt kanarialaiset katseet ovat toivorikkaasti kohdistetut toiseen kaktukseen, joka tunnetaan täällä pitayan nimellä..
Pitaya kaktus on peräisin Keski- ja Etelä.-Amerikasta. Sitä viljellään nykyään trooppisilla alueilla eri puolilla maailmaa. Useat turistit tuntevat sen pitahaya, pitahaija tai lohikäärmehedelmän nimellä esim. Thaimaasta. Pitayakaktus on ollut itseasiassa jo KanarianSaarilla, mutta enimmäkseen koristekasvina.

Pitayan tutkimus KanariaSaarilla aloitettiin vuonna 2005. Tutkimuksen edistymisestä on aina silloin tällöin kirjoitettu päivälehdissä. Tenerifen saarihallinnon maatalousosasto on julkaissut useita pitayaa ja sen viljelyä käsitteleviä ohjelehtisiä (Linkit ovat jutun lopussa)
.
Saaristossa viljellään eniten punaista pitayaa ja sen eri muunnelmia. Nämä pitayalajikkeet vaativat hieman enemmän kausiluontoista työtä, kuin keltainen pitaya. “Yönkuningattaren” sukulaiskasveina tunnetut pitayat kukkivat nimensä mukaisesti yöllä, ja kukka on auki suhteellisen vähän aikaa. Se on ehdittävä pölyttämään ennen kukan sulkeutumista. Pölyttäjähyönteisistä ei juuri ole apua tässä hommassa. Yöllinen ja aamuvarhainen aikataulu ei oikein sovi niille. Sen lisäksi pitayan kaksineuvoisen kukan naarasosa, emi, on korkeammalla kuin siitepölyn täyttämät heteet.  Kukka on tämän lisäksi pölytettävä muun lajin siitepölyllä kuin omallaan, jotta saataisiin kunnon hedelmä. Tämä homma täytyy siis hoitaa ihmistyövoimalla.
Keltainen (Selenicereus megalanthus) pitaya sen sijaan hoitaa pölytyshommansa itse.

Punaisen pitayan hedelmä on valmis noin 60 päivää kukkimisen jälkeen, edellyttäen, että pölytys on tapahtunut. Pölyttämättömät kukat kuivavat ja tippuvat noin kahden viikon päästä.
Hedelmä on poimittava kypsänä. Se kypsyy kyllä, jos se poimitaan raakana, mutta sen maku jää kitkeräksi.
Hedelmä kestää hyvin kuljetusta ja säilytystä. Sen maku on mieto ja muistuttaa hieman kiwin makua. 

Wikipedian mukaan kaloreita 100 grammassa hedelmälihaa on 50 kcal tai 210 kJ. Lisäksi hedelmässä on B-,C- ja E-vitamiinia sekä myös runsaasti rautaa, kalsiumia ja fosforia. Hedelmän nestepitoisuus on 90 %.

KanarianSaaristossa viljellään seuraavia punaisia pitaya lajikkeita:
Vuodelta 2000 ovat peräisin Guatemalasta tuodut hybridikaktukset
JO1, JO2 ja JO5, jotka kaikki pölytetään Hylocereuas Purposii lajikkeella.
Vuonna 2002 Saaristoon tuotiin Ranskalle kuuluvalta, Intian valtameressä sijaitsevalta  Réunion saarelta.
Hylocereus UNDATUS (suomeksi Tarhametsäkaktus) (Vaaleanpunainen kuori ja vaalea hedelmäliha
Hylocereus Tringalaris
Hylocereus Hybridum
Hyleocereus Purposii

Pitayaa voidaan kasvattaa siemenestä. Kaikkein yksinkertaisinta sen kasvattaminen on kuitenkin varren “pätkistä”.Pitaya viihtyy kuumassa, mutta ei siedä suoraa auringonvaloa. Se ei pidä liiasta vedestä. Sen kastelemiseen riittää noin 7 litraa viikossa. Vettä tarvitaan kesällä enemmän kuin talvella.  
Hedelmiä voi tavata kauppahalleissa ja hedelmämyymälöissä. Hinnat vaihtelevat 4 – 15 € ajankohdasta riippuen.

Pitayaa viljellään Aricossa Tenerifellä
Vuodesta 2005 Pitayaa on viljelty Aricossa kasvihuoneessa. Tila on yksityinen, mutta se on osallistunut saarihallinnon maatalousosaston tutkimukseen. Pitaykasvihuoneiden yhteispinta- ala on runsaat 30 000 m2.

Güímarin laakson maataloustoimisto järjesti syyskuun alkupäivinä 2013 tutustumismatkan tälle Aricon pitayatilalle agronomi Águeda Coello Torresin johdolla. Hän on ollut mukana pitayan tutkimusprojektissa aina sen alkuvaiheista saakka.

Mercatenerifen kuva erilaisista punaisista pitayoista
Agrocabildo on julkaissut useita vihkosia:

Punaisen pitayan istuttamisesta

Punaisen pitayan pölyttämisestä

Esittelyvideo, jossa agronomi Águeda Coello Torres kertoo pitayan viljelystä. Teksti on espanjaksi.




Syyskuussa 2013 ©Gracia Penttinen
Artikkelin  vapaa jakaminen on sallittu, niin kauan kuin sen teksti säilytetään kokonaisuudessaan ja sisältöä muuttamatta,  ja jos sen kirjoittaja - Gracia Penttinen - ja tämä blogisivu mainitaan