Rakkautta ensisiemauksella – Bodegas Ferrera Tenerifellä

Ensikohtaaminen oli täysin suunnittelematon. Rakkaus syntyi ensisiemauksella. Tosin, kohtaamisympäristö oli ravintola, jossa ruoka- ja viinilista olivat suunnitellun afrodiasiset. Bodegas Ferreran punaviini Legendario sykähdytti aivan ensitipoista saakka.

Sykähdyttävän ensikohtaamisen jälkeen etsin kellarin nettisivut. Järkytyin, kun totesin ajaneeni päivittäin neljän vuoden ajan kellarin ohitse kiinnittämättä siihen huomiota. Näin sokea olin ollut ennen rakastumista. Bodegas Ferreira sijaitsee entisessä kotikunnassani Arafossa Güimarin laaksossa, jota jotkut ovat jopa kutsuneet nimellä ”Güimarin pyhä laakso”. Se on joskus ollut tunnettu myös ”viikunalaaksona”..

Viinkellari Arafossa

Syvä rakkauteni johti minut etsimään viinikellarin. Soitin ovikelloa. Ovi avautui. ”Tervetuloa”. Kellarin omistaja Carmen Gloria tyttärensä ja lastenlastensa kanssa teki tilaa minulle täysin vieraalle naiselle, joka ei ollut edes soittanut ennen tuloaan. 

Viinikellarin puolella olivat työt käynnissä. Tiloja laajennettiin ja uusia säiliöitä asennettiin. Oli kiire, koska sadonkorjuuaika lähestyy kovaa vauhtia. Silloin kun rypäleet on korjattava, ne on korjattava.

Carmen Gloria  kertoi, miten hän oli perinyt viini-innostuksensa isältään. Tosin tämä oli varoitellut, etteivät silloiset tulevaisuudennäkymät olleet naiselle mitenkään suotuisat. Viinikellariin hän ei voisi mennä, ja ulkopuolelta hän ei voisi hakea tai saada töitä. Vielä joitain vuosia sitten naisten osallistumista viinintekoon ei sallittu, tai ainakin sitä yritettiin estää. Miesten usko (todellinen tai keksitty) oli se, että nainen viinikellarissa, varsinkin kuukautisten aikana, pilaisi viinin.

Kyselin kursseista ja vierailumahdollisuuksista. Bodegas Ferrera on avoin kävijöille. Ryhmävierailuista on soitettava pari päivää aikaisemmin. He aloittavat yleensä tutustumiskäynnit viinikellarista, jonka jälkeen noustaan laakson yläreunalla sijaitsevalle viinitilalle. Jos kävijät haluavat, heille voidaan järjestää syömistä tilakierroksen jälkeen. Kursseja on; viinin -, suklaan ja hunajanmaistelukursseja järjestetään. Kuulin myöhemmin, että rouva kuuluu Tenerifen hunajanmaistelulautakuntaan.

Viiniviljelyksille laakson ylärinteillä
Haluaisinko nähdä heidän Güímarin laakson yläosassa sijaitsevat viljelyksensä? Oi, erittäin mielelläni. Hyvä, poika lähtee näyttämään niitä iltapäivällä

Muutamia tunteja myöhemmin seisoin uudelleen oven takana. Nyt avaaja oli nuori mies, Juan Ruben. Tuijotimme toisiamme. Olimme jo tavanneet, mutta missä? Pari kuukautta aikaisemmin järjestetyssä Abonan viinien maistelutilaisuudessa.!

Läksimme. Ylöspäin ja vielä ylöspäin kapeita, mutkittelevia ja jyrkkiä teitä. Ferreran viinitila sijaitsee noin 1000 metrin korkeudessa Güímarin laakson yläreunalla, aivan mäntyvyöhykkeen rajalla. Alueella vaikuttavat pasaatituulet ja niiden mukanaan tuoma kosteus.

Viinitilan historia on hieman erikoinen. Lähistöllä sijaitseva Arafon tulivuori purkautui vuonna 1705. Laavavirrat kiersivät jostain syystä juuri tämän alueen ja muodostivat ikään kuin suojaavat seinämät tilan ympärille. Paikalle syntyi yksi Tenerifen monista pienoisalueilmastoista. Täällä rypäleet esim. kypsyvät aikaisemmin kuin muualla vastaavalla korkeudella. Auringon lämpö kertautuu ympäröivistä laavaseinämistä.

Kävelimme Juan Rubenin kanssa katsomassa kaikki eri lajit, joita he viljelivät. Katselimme myös erilaisia köynnösten kiinnitystapoja, jotta nämä saisivat mahdollisimman suotuisat olosuhteet erityyppisissä maasto-olosuhteissa.

Kyselin heidän käyttämistään lajeista. Syrah, joka on suosittu kaikkialla maailmassa kasvaa myös Ferreran tilalla. Syrahin alkuperämaana mainitaan Ranska. Ferreran Syrah köynnökset on haettu sieltä Espanjan kolkasta, missä filoxera eli viinikirva ei käynyt tuhoretkellä. Juan Ruben muistutti, että huolimatta samasta nimestä/lajista, viini on joka paikassa erimakuista riippuen ilmaston ja maaperän vaikutuksesta.

Rakastumiseni kohteessa, Ferreran punaisessa Legendariossa on käytetty Syrah (70 %) lajin lisäksi myös perinteisiä kanarialaisia lajeja Castellana (20 %)  ja Listán Negro (10 %). Tämä viini on kauniin kirsikanpunaista, vähän violettiin vivahtavaa. Siinä maistuvat erilaiset punaiset hedelmät. Omasta mielestäni taustalla tuntui mustikankin makua, vaikka tuskin kukaan puhuu Kanarialla mustikasta.

Ferreran kahden hehtaarin suuruisen tilan viljelysterassit sijaitsevat usealla eri korkeudelle. Jotkut ovat suhteellisen pieniä, jotkut vähän suurempia, maastosta riippuen. Täällä ei tehdä  koneella mitään, kaikki työvaiheet tapahtuvat käsin. Osa töistä hoituu Ferreran perheen omin voimin, mutta kiireisimmässä vaiheessa on palkattava lisäapua.

Lehtien kasvamisen alkuvaiheessa köynnöksille ripotellaan rikkipulveria. Sen käyttö on lopetettava kuukautta ennen sadonkorjuuta. Tilalla on eläimiä tuottamassa lantaa viljelyksille.

Olin erityisen kiinnostunut Albillo lajista, jota olin todennut käytettävän heidän valkoviinissään. Olin oppinut, että tätä perinteistä köynnöstä viljellään lähinnä Lanzarotella ja El Hierrolla laavaperäisessä viljelysmaastossa. Albillo köynnökset olivat löytyneet Contiempon ”köynnöskaupasta”. Ne tulivat Ferreralla vähän kuin kokeilumielessä, mutta osoittautuivat viihtyvän hyvin tilan laavaperäisessä maastossa. Albillon rypäletertut ja rypäleet ovat suhteellisen pieniä. Niistä saatu rypälemehu on vahvaa. Albillo viljelyksiä oli usealla terassilla. Köynnösten sitomisessa oli käytetty kahta eri menetelmää, saaristoon leviävää uudempaa ”espaldera” – eli köynnösten sitomista pystysuorassa asennossa useiden vaakasuorien lankojen tukemana, ja eräänlaista ”vaso” tyyliä, ts. köynnös sai kasvaa yksin, mutta tässä tapauksessa se oli tuettu.

Tilalla viljellään myös lajeja Listán blanco ja malvasia.

Kanarialaiset perinteiset valkoiset viiniköynnöslajit  

Monipuolista ”maalaiselämää”

Kierroksen lopuksi kävimme katselemassa eläimiä; vanhaa kanarialaista rotua olevia lyhytkarvaisia lampaita, kaneja, kanarialintuja, koiria ja hevosta. 

Syvällä laavaseinämässä oli luola, josta on tehty viininsäilytystila. Siellä lämpötila on aina sama. Viini saa levätä täydellisessä hiljaisuudessa ja pimeydessä.

Valtavan suuri hedelmäpuu kiinnitti huomiotani. Se on Juglans regia nogal – saksanpähkinäpuu. Juan Rubenin isoisä, tämän viinitilan entinen omistaja, oli istuttanut se aikoinaan. Hän oli ehtinyt itsekin nauttia pähkinöistä. Nogal kasvaa nimittäin hyvin hitaasti ja sanotaan, ettei sen istuttaja ehdi itse saada sen pähkinöitä suuhunsa. Muita hedelmäpuita olivat kastanjat ja persikat.

Hopeasijoitus
Lopuksi istuimme hetken kokoontumistilassa.

Myytävä valkoviini on jo loppunut, maistiaispulloja on vielä jokunen. Tämä viini, jossa Albillo muodostaa perustan, ja jolle Moscatel (de Alexandria) antaa hieman makeutta, on sijoittunut tänä vuonna hyvin kansainvälisissä viinikilpailuissa Ranskassa. Tähän kilpailuun osallistui 5 500 viiniä 38:sta eri maasta. Bodegas Ferreran valkoviini sai hopeamitalisijoituksen (35 muun kanssa).

Viinin tuoksu oli makea. Suureksi yllätyksekseni sen maku oli miellyttävän kuiva. Tunsin todella olevani etuoikeutettu saadessani mahdollisuuden maistaa tätä hienostunutta viiniä.

Viinikellarin kotisivulta löytyy tarkempia tietoja

Lisäys marraskuussa 2014: Nykyisin Legendariossa käytetään 50 % Syrahia ja 50% Tempranilloa
.

Elokuu 2011, ©Gracia Penttinen
Artikkelin  vapaa jakaminen on sallittu, niin kauan kuin sen teksti säilytetään kokonaisuudessaan ja sisältöä muuttamatta,  ja jos sen kirjoittaja - Gracia Penttinen - ja tämä blogisivu mainitaan

Poikkesin Contiempon viinitilalla

Päivitys 1016: Contiempon viinitila on suljettu.  Nykyään paikkalla on MoringaPar

Elokuu, ja kohta alkaa viinisadon korjuu oikein toden todella. Kesä on ollut kuuma. Vettä on satanut niukasta.  Pari kuukautta sitten muuan guimarilainen viinintuottaja valitti, että taivas oli aina pilvinen, mikä ei lupaillut hyvää rypäleiden kypsymiselle. Sen jälkeen alkoi aurinko paahtaa. Välillä on tuullut aivan valtavasti. Miltähän satotoiveet näyttävät nyt.

Koko kesän olen jahkaillut, halunnut mennä katselemaan mikä viinimaailmassa tapahtuu. Ainoa mitä olen saanut aikaiseksi, oli viiniruokaturismikurssi Adejessa. Ei yhtään tapahtumaa, ei yhtään maistelukurssia ym. Kesän kuumuus on ollut suorastaan painostava. Viinirintamalla on tapahtunut vaikka mitä, mutta kun ei jaksa, niin ei jaksa…

Mutta eilen – elokuu, ja sen mukanaan tuoma aavistuksen verran viileämpi tuulenhenkäys sai minut liikkeelle.

Güímarin laaksossa sijaitseva viinikellari Contiempo on varmaan ensimmäinen kellari missä koskaan kävin, joten tunnen eräänlaista lukkarinrakkautta sitä kohtaan. Sitä paitsi Contiempolle on helppo mennä. Se sijaitsee lähellä Güímarin keskustaa ja vain hetken automatkan päässä.

Niinpä sitten eilen ajoin katsomaan, Portit olivat auki. Ajoin pysäköintipaikalle ja läksin katsomaan oliko myymälä auki. Matkan varressa ihailin mahtavia köynnösrivejä ja niistä roikkuvia rypäleitä.

Myymälä oli auki. Kellarin viinimestari itse tuli juttelemaan. Kyselin sadonkorjuusta. Ovat jo aloittaneet muutamien lajikkeiden korjaamisen. Ostin pullon viiniä, kun kerran oli siellä… Pelkistä punaista Sirah rypäleistä valmistettu, kolme kuukautta tynnyrissä kypsytetty, vuoden 2010 satoa. Sirah on ranskalainen rypäle, jota viljellään kaikkialla, missä viiniköynnöstä viljellään. Nimet vaihtelevat hieman, ja myös viinin maku riippuen luonnollisesti paikallisesta olosuhteista. Sirahia on viime vuosina alettu viljelemään Kanarian saaristossa. Olin aikaisemmin maistanut Broncen tuottamaa Sirahia, saaren pohjoispuolella… tämä etelärinteiden Sirah on uusi kokemus.

Nyt minulla oli mahdollisuus käydä kysymässä myös muita asioita, joita olin mielessäni pohtinut.

Contiempo tarjosi jo keväällä mahdollisuutta hankkia kummiköynnös tilalta. Sain listan köynnöksistä, joiden joukosta voi valita mieleisensä. Kaikkein halutuimpia ”lapsia” näyttivät olevan erilaiset malvasia lajikkeet. Katseeni osui nimeen ”Burra blanca – valkoinen muuli”, valkoinen lajike. En ollut nähnyt sitä koskaan, enkä itse asiassa tiennyt siitä sen enempää. Näitä köynnöksiä oli neljä kappaletta. Kukaan ei tähän saakka ollut kiinnostunut tästä lajikkeesta. Menimme etsimään Burra Blancaa. Ohikulkiessa maistelimme kypsiä erilaatujen rypäleitä, makeita ja vähemmän makeita. Burra Blanca löytyi. Tunnustelin aikani, minkä näistä neljästä haluaisi olla minun kummilapseni. Lopulta päätös syntyi ja jätin tiedon valinnastani. Toistaiseksi sitä ei vielä ole virallisesti vahvistettu.. vähän samaan tapaan kuin adoptiossa, saa odottaa vähän aikaan, ennen kuin kaikki on järjestyksessä. Otin valokuvan valintani kohteesta.

Kanarian perinteisiä lajikkeita kuvaavasta kirjasta ”Variedades de vid de cultivo tradicional en Canarias” löysin Burra Blancan. Ensimmäiset merkinnät siitä ovat peräisin vuodelta 1881. Lajiketta viljellään eniten El Hierrolla ja Lanzarotella.

Ilmoittauduin myös Contiempon järjestämiin yleisölle avoimiin sadonkorjuu tilaisuuksiin.

Joten – vähitellen, kerron lisää sekä kummilapsesta, että sadonkorjuusta.

Elokuu 2011, ©Gracia Penttinen
Artikkelin  vapaa jakaminen on sallittu, niin kauan kuin sen teksti säilytetään kokonaisuudessaan ja sisältöä muuttamatta,  ja jos sen kirjoittaja - Gracia Penttinen - ja tämä blogisivu mainitaan

Viinitila Arca de Vitis Güimarin laaksossa

Päivitys 2016: Arca de Vitis/Contiempo on siirtynyt pois tästä paikasta. Siinä sijaitsee nykyään MoringaPark.

Viinisadon korjuu

Güimarissa sijaitseva viinitila Finca Arca de Vitis kutsui ”sadonkorjuuseen” syyskuussa 2009.
Tilan kaupallinen johtaja Patricia Perez otti vastaan vierailijat. Hän vei meidät aluksi suoraan viljelyksille ja aloitti kertomalla hieman tilan taustasta.

Arca de Vitis viinitila
Arca de Vitis tilan kokonaispinta-ala on 15 ha. Itse tila on peräisin 1940-luvulta. Siellä viljeltiin aikoinaan rypäleitä pöytäviiniä varten. Tilalla oli myös eläimiä, jotta saatiin lantaa viljelyksille.
Tilan silloinen omistaja kuoli ilman yhtään suoraa perillistä. Näin tila jaettiin serkuille ja serkkujen lapsille. Tilan nykyinen omistaja José Zerolo tuli kuvaan mukaan vuonna 1997. Hän on koulutukseltaan agronomi. Aluksi tilalla omistauduttiin taimien kasvatukseen. Vähitellen sinne kertyi suuri määrä erilaisia viiniköynnöslajeja. José Zerolo on myös tutkinut vanhoja viiniköynnöksiä eri saarilla, ja kirjoittanut niistä kirjan. Hän on ollut osakirjoittaja muutamissa muissa saarten viinejä koskevissa kirjoissa..

Viinin valmistus – viinikellari käynnistettiin vuonna 2003. Ensimmäinen sato valmistui 2004. Siihen aikaan tilalla viljellyistä rypäleistä oli 50% valkoisia ja 50% punaisia. Nykyään suhde on 90 % valkoisia ja 10 % punaisia. Arca de Vitis tuottaa 30 000 kg rypäleitä vuodessa. Güimarin laaksossa, missä tila sijaitsee, viljellään eniten valkoisia lajikkeita. Varsinainen punaviinien perinteinen alue saarella on Tacoronte-Acentejo. Yleensä viinitilan käynnistys kestää monta vuotta. Kolmantena vuonna saadaan jonkinlainen sato ja voidaan valmistaa jo hieman viiniä. Viidentenä vuotena sato on jo normaali, mutta vasta 10. vuoden jälkeen voidaan alkaa puhua laatuviineistä..

Arca de Vitis tilan sijainnista johtuen tuuli on vaikea ongelma viljelyksille. Siitä syystä lajikkeiden valinta on tehty siten, että käytetyt lajikkeet sopeutuvat hyvin tuuleen. Tuuli on huomioitu myös köynnösten istutuksessa ja kiinnityksessä. Esimerkiksi köynnöksen kasvu suunnataan pohjois-etelä suunnassa. Köynnökset on myös istutettu paririveittäin niin, että ne tukevat toisiaan. Pyrkimyksenä on saada aikaan mahdollisimman suuri tasapaino. Viiniköynnösten sitomisessa on myös otettava huomioon paikan ilmasto. Esim pohjoispuolella saarta köynnökset on sidottava niin, että ne jäävät vuorilta tulevan pilvikosteuden alapuolelle...
Arca de Vitis tilan maaperä on pinnalla ns. ”jablea” – eräänlaista pienirakeista hohkakiveä”. Sen alla on kovettunut ”jable”, eli ”tosca”, jota viinin juuret eivät pysty läpäisemään. Kastelu on näissä olosuhteissa erittäin tärkeää, koska vesi jää suhteellisen pinnalle. Tilalla on myös saaren pohjoispuolelta tuotua mustaa multaa. Sillä alueella viljeltiin aikoinaan avokadoja. Viininviljelykseen tätä aluetta ei käytetä, koska siellä kasvaneet rypäleet olisivat paikalle ”vieraita tai epätyypillisiä”

Viinirypäleistä
Kävelimme katselemassa eri lajeja niiden kasvupaikoilla. Tilalla viljellään perinteisiä lajeja. Käytettävät koneet ovat uudenaikaisia, mutta viinivalmistus tapahtuu perinteiseen tapaan Tarkoituksena on saada aikaan viiniä, joka heijastaa paikkaa ja paikallista kulttuuria.
Maistelimme erilaisia rypäleitä ja tunnustelimme niiden makuja. Katselimme eri lajien lehtien eroavaisuuksia ja rypäleterttujen erilaisuuksia ja rypäleiden malleja. Patricia kertoi samalla eri rypälelaaduista, niiden mausta ja ulkonäöstä.
Moscatel rypäleet ovat hyvin lempeitä ja niiden maku miellyttävä. Tilalla viljellään Moscatel de Alexandria lajiketta. Näkemämme tertut olivat epätasaisesti kypsyneitä. Patricia totesi, moscatelin olevan erittäin yksilöllinen, ja se kypsyy koska haluaa. Hän arveli viimeisten rypäleiden olevan kypsiä joskus joulukuussa. Malvasiaa pystytään viljelemään ainoastaan ”puolessavälissä” missä ilmasto on lempeä. Valkoinen lajike Marmajuelo, kasvatetaan 350-400 metrin korkeudessa. Siitä valmistetaan täällä nuorta viiniä. Muita viljeltyjä lajikkeita ovat valkoiset Gual, Verdello, Vijariego blanco ja punainen Syrah.

Patricia kertoi, että viinirypäleen sisus on itse asiassa sokeria ja vettä. Rypäleen kuori sisältää tanniinit ja aromit. Rypäleiden siemenet, ja niissä oleva pienet vihreät hedelmälihat antavat myös makua. esim Forastera lajikkeessa.

Tilalla harjoitetaan edelleen myös erilaisten viiniköynnöslajikkeiden viljelyä. Lajeja on noin 30, eri saarilta. Vuosien mittaan on syntynyt uusia variaatioita. esim on olemassa valkoinen ”Listan Blanco”, joka itse asiassa on vaaleanpunainen. Güimarin laaksossa tavataan myös vaaleanpunaista malvasiaa. On myös eräänlaisia risteytyksiä, esim Lanzaroten malvasia, jonka ”vanhemmat” ovat marmajuelo ja La Palman malvasia. Tämä vanhemmuus pystytään vahvistamaan geenien välityksellä. Sen sijaan ei ole mahdollista selvittää ”kuka on isä ja kuka äiti”..

Rypäleiden matka viiniksi
Rypäleiden korjuu tapahtuu käsityönä. Tilalla on normaalisti töissä 5 henkilöä, jotka kaikki osallistuvat erilaisiin tehtäviin. Silloin kun on paljon rypäleitä tai on kiire saada ne korjatuksi, palkataan lisää väkeä. Poimijat ovat enimmäkseen naisia – koska heidän tapansa kerätä on erilainen kuin miesten. -Tässä yhteydessä sivusimme hieman naisten roolia tenerifeläisen viiniperinteen yhteydessä. Miehet ovat olleet haluttomia päästämään naisia viinikellareihin. Mutta toisaalta suurin syy siihen on Patrician mukaan se, että miehet haluavat vain olla rauhassa ”herrojen kesken”. -

Poimijat tekevät ensimmäisen lajittelun keräämisen yhteydessä. Ennen aloitusta he ovat käyneet läpi rypäleen oikealaatuisesta korjaamisesta kertovan opaskirjasen. Samalla tarkastetaan myös rypäleiden kypsymisaste. Toinen rypäleiden tarkistus tehdään sitten lajittelupöydällä. Viinirypäleet kerätään muovisiin 20 kg vetäviin koreihin, joissa ilma pääsee kulkemaan. Tilalla ei käytetä muuta konetta viininkeruun yhteydessä kuin traktoria, johon laatikot kerätään. Kerääminen lopetetaan kello 11.00, jonka jälkeen aurinko paistaa liikaa. Kerätyille rypäleille sirotellaan metabisulfitea, joka estää tulehduksia ja suojaa samalla niiden pintaa. (Tälle sanalle en löytänyt suomenkielistä vastinetta)

Koska kesä 2009 on ollut erittäin kuuma, niin osa rypäleistä on palanut auringossa. Niistä on tullut eräänlaisia rusinoita. Suurin piirtein puolet sadosta on muuttunut rusinoiksi. Ne rypäleet, jotka vielä eivät ole rusinoita, eivät enää kypsy, vaikka ovatkin vielä vihreitä. Malvasian rypäleet ja lehdet ovat kärsineet vähiten auringosta.
Rypäleiden kypsymistä tarkkaillaan jatkuvasti koko alueella. Alkuvaiheessa käydään keräämässä sattumanvaraisesti terttuja alueen keskusta ja köynnöksien keskustasta. Reunarypäleet kypsyvät yleensä nopeammin kuin muut. Tarkkailutarkoitukseen otetaan noin 100 terttua. Sen jälkeen tutkitaan rypäleiden alkoholipitoisuus, pH-arvo ja happamuus. Alkoholipitoisuus on tavallisesti 12- 12,5, % - jolloin valmiin viinin alkoholipitoisuus on noin 11 %. Valkoviinin rypäleiden happamuus on tavallisesti korkea. Kun rypäleiden keruu on lopetettu klo 11.00, ne viedään välittömästi kylmään säiliöön. Punaviinirypäleiden annetaan olla 48 tuntia ”hautumassa”.

Katselimme viljelysalueen reunamilla olevia ”toscaan” kaiverrettuja luolia. Niiden viileydessä säilytetään ne valkoiset rypäleet, jotka tarvitaan pullottaa.

Viljelyksiltä siirryimme rypäleiden vastaanottohalliin. Katselimme erilaisia koneita. mm. sellaisen puristimen, joka rikkoo rypäleet, mutta ei hakkaa niitä hajalle. Tuloksena on puhdas rypälemehu. Kerrallaan käsitellään neljä laatikollista, jonka jälkeen viinimehu viedään kylmään. Säilytys tapahtuu kylmässä. Näin pystytään saamaan aikaan mahdollisimman korkealaatuinen viini.

Katselimme kylmävarastossa olevia ”talviuneen vaivutettuja” tulevien viiniköynnösten alkuja. Ne on katkaistu siten, että juuren yläpuolelle jää kaksi silmua. Malvasiaan tosin on jätettävä 6 silmua. Viininviljelijät ostavat näitä taimia silloin, kun he haluavat uudistaa tai laajentaa viljelyksiään. Esim Lanzarotelta toimitaan siellä kasvavia laatuja. Ne säilytetään helmikuun istutusaikaan täällä, ja lähetetään sitten Lanzarotelle. Taimet ovat valmiiksi lajiteltuina muovipusseissa.

Katselimme pihalla aukkoja, joista rypäleet kaadetaan alas valmistamoon. Punaviinin maceracion – hiilihappokäyminen - kestää noin 48 tuntia, valkoviinin 6-7 tuntia. Siirtäessä viinimehua paikasta toiseen käytetään kauhaa ja sankoa, koska halutaan välttää mahdollisimman paljon letkujen ja pumppujen käyttämistä. Se vaikuttaa viinin makuun ja laatuun.

Katselimme valmistamon terässäiliöitä. Niitä on erityyppisiä. Tarkoitus on, että säiliö täytetään niin, ettei ylös jää ilmakuplia, koska silloin viini hapettuisi. Säiliössä on myös kylmentäjä, eräänlainen kiinteä levy, jonka sisään on upotettu vesijohtoja, joissa kiertää kylmä vesi. Toiseen säiliömalliin kuuluu irtonainen kansi. Tämän kannen paikkaa säiliön sisällä voidaan säädellä ylhäältä käsin. On tärkeää pitää huoli siitä, ettei kansi päästä ilmaan sisään. Tässä säilöissä olevan viini pullotetaan yleensä hyvin nopeasti. Säiliöiden alaosassa on ”ikkunat”, ja näin voidaan tarkkailla viinin käyttäytymistä sisällä. Tämä ikkuna on sillä korkeudella, mihin viinin epäpuhtaudet kerääntyvät. Säiliön pohjalla on mikrosoluista savea, joka kerää nopeasti nesteessä olevan mahdollisen likaisuuden. Näin pystytään estämään pahan hajun syntyminen viiniin. Säiliön kyljessä on pieni ”hana”, josta otetaan näytteitä valmistuvasta viinistä. Näyte otetaan säännöllisesti ja kirjataan muistiin. Tässä yhteydessä tarkistetaan esim rypälemehun tiheys, sokeripitoisuus ja se, ettei siinä ole sairauksia. Valmistuksessa käytetään erilaisia hiivoja. Arca de Vitis käyttää yleensä mekaanista hiivaa. Se syntyy siten, että hiivapaketti ”nesteytetään”. Tämä hiivasekoituksen on oltava oikean lämpöistä ennen kuin se sekoitetaan rypälemehuun.

Maistelupöytien ääreen
Tässä vaiheessa siirryimme maistelupöytien ääreen, missä Patricia jatkoi kertomista viinin valmistusvaiheista. Saimme myös kuulla tilalla käytettävistä erilaisista viinin säilytystavoista. Vidueño säilytetään tynnyreissä, jotka ovat valmistut polttokäsitellystä amerikkalaisesta tammesta. Nämä ovat käytettyjä tynnyreitä. Malvasia säilytetään täysin uudessa tynnyrissä. Hän kertoi myös, etteivät nuoret punaviinit eivät läpikäy ”crianza” kypsymisvaihetta pullossa. Vaaleanpunaiset viinit säilyvät vain 8 kuukautta. Se mikä jää yli on käyttökelvotonta.

Nyt saimme ensimmäiset maistiaiset – viinimehua. On tärkeää tuntea tämän viinimehun laatu, jotta pystyttään päättelemään lopputulos ja ko. viinin alkoholipitoisuus. Hyviä ominaisuuksia viinimehussa ovat esim. kukkatuoksut ja –maut. Nuoressa viinimehussa maistuvat myös hedelmät, kukat ja kasvikset. Nämä maut häviävät valmiista viinistä noin vuoden kuluttua. Myös hiivan maku kuuluu viinin tavanomaisiin makuihin. Viinimehun lämpötila ja tiheys tarkastetaan joka päivä. Viinilasissa mahdollisesti esiintyvä ”glyseriini” – viinin kyyneleet, ovat joko alkoholia tai rasvaa, joka taas on peräisin rypäleen siemenistä.  Moscatelissa maistui päärynä ja ananas. Patricia kertoi, että kun sen käyminen on loppunut, maku muuttuu banaanin mauksi ja hieman sitruunaiseksi. Saimme tässä vaiheessa maisteltavaksi ”keinotekoista kaviaaria” – mustaa ja hyvin kaviaarin makuista. Maun on tarkoitus tasoittaa viinimehun makeutta. Eräs viinityyppi on ”vino de rama” eli viini, jonka käyminen on juuri lopetettu. Siinä maistuu silloin esim. persikka, aprikoosi, jotka ovat tämän tyyppiselle viinille tavan omaisia

Paitsi viinimehua maistelimme myös muutamia viinejä. Ylipäänsä viiniin pyritään saaman tasapaino, joka ilmenee seuraavasti: makea maistuu suun etuosassa, happamuus suun takaosassa ja karvaus poskien sisäpuolella. Nämä on ne ominaisuudet, jotka pyritään tunnistamaan jo rypälevaiheessa. Maistoimme Marmajuelo – rypäleistä valmistettua viiniä. Sillä on korkea happamuusaste. Tätä viiniä on säilytettävä 6-8- kuukautta tynnyrissä, ennen kuin se on juotavaa, ja sen jälkeen sitä voidaan säilyttää vielä yli kaksi vuotta, ja silti tunnistaa ”nuorena viininä”. Tämän viinin kanssa Patricia tarjosi vahvaa kuivaa vuohenjuustoa, jota hän kutsui ”todoterronoksi” – kaikkialle pääseväksi maastoautoksi, ja joka sopii syötäväksi lähes kaiken kanssa.
Happamuus vaihtelee eri viinirypälelajeilla. Yleensä ”vino joven” eli nuori viini, on happamuusasteeltaan keskitasoinen, sen alkoholipitoisuus on noin 13 %. Kuluvan vuoden 2009 viini on valmiiksi tasapainotettu helmikuussa 2010. Maistoimme Vidueñoa, joka on valkoinen sekoitusviini, jonka valmistuksessa lisätään 5% kuivaa moscatelia. Lasia kallistettaessa viinin reunoilla syntyi teräksen värinen raita. Viinin oli täyteläistä – monipuolista, huolella valmistettua ja tälle viinille on Patrician mukaan luvassa ”pitkä ikä”. Seuraavassa valkoisessa viinissä maut olivat erittäin mietoja. Kukkien maut olivat jo häipymässä, ja jäljellä oli hieman tynnyrin makua. Sen alkoholipitoisuus oli 14 %. Maku oli hieman samantyyppinen kuin ”molkosanin”, tai voin maku.
Maistoimme myös punaista viiniä, joka oli valmistettu Baboso negro –lajikkeen ylikypsistä rypäleitä. Lopputulos on saman typpinen kuin vahva Porto viini. Tämä viini oli valmistettu kokeeksi, eikä sitä ole myynnissä. Hyvää syötävää tämän kanssa: juusto gorgonzola tai tumma suklaa

Arca de Vitis tilan viinimerkki on Contiempo. Heidän viinejään ollut esillä esim. Razoy nimisessä ravintolassa, joka sijaitsee Sta Cruzissa, lähellä Plaza del Toroa. Contiempo viinit ovat suosittuja myös erilaisissa ulkomaalaisissa ravintoloissa, kuten intialaisissa, japanilaisissa... etc. ja tulokset ovat olleet erinomaisia.

Lokakuu 2009 © Gracia Penttinen

Artikkelin  vapaa jakaminen on sallittu, niin kauan kuin sen teksti säilytetään kokonaisuudessaan ja sisältöä muuttamatta,  ja jos sen kirjoittaja - Gracia Penttinen - ja tämä blogisivu mainitaan