Viinin ystävättäret retkellä La Orotavan laaksossa

Päivitys tammikuu 2016, Tekstissä mainittu Humboldtin ravintola ja kahvila ovat suljetut

Kanarialaisten viinin ystävättärien yhdistyksen AMAVICAN (jonka jäsen olen) maaliskuinen tutustumisretki suuntautui La Orotavan laaksoon. Varsinainen kohde oli Tajinaste niminen viinitila, mutta matkan varrella oli sopivasti myös suhteellisen hiljattain avattu ravintola Mirador de Humboldt.

Viinin ystävättäriä kerättiin bussilastillinen Santa Cruzista, La Lagunasta ja Tacorontesta. Sen lisäksi monet ystävättäret tulivat muilta paikkakunnilta omilla autoillaan. Nämä naiset edustavat tenerifeläisen viinitarjonnan monia eri ”portaita”, yhteiskunnallisista päättäjistä ja erikoisasiantuntijoista, ravintolanomistajiin ja viinikellarin omistajista tavallisiin alasta ja aiheesta kiinnostuneisiin.

Mirador de Humboldt - näköalapaikka

Tämä ravintola avattiin noin vuosi sitten yleisölle. Sen valmistuminen kesti noin kymmenen vuotta ja maksoi paljon. Jossain vaiheessa lehdistössä oli runsaasti keskustelua tästä pitkäksi venyneestä rakentamisesta.

Alhaalta päin katsottuna rakennus näyttää mielestäni kömpelöltä ja rumalta harmaalta bunkkerilta. Sisällä sen sijaan voi todeta, että siellä on paljon kauniita, elegantteja ja jopa mielenkiintoisia yksityiskohtia.

Hänelle, joka ei tiedä miten Alexander von Humboldt liittyy tähän paikkaan, lienee syytä kertoa pari sanaa tästä maineikkaasta saksalaisesta kasvitieteilijästä. Alexander von Humboldt kävi Tenerifellä 1700-luvun loppupuolella, eikä häntä ole vieläkään unohdettu täällä. Hänen kerrotaan katselleen La Orotavan laaksoa juuri näiltä paikoilta, missä ravintola sijaitsee. Humboldtin muistetaan todenneen haltioituneena tämän laakson nähdessään, ettei hän ollut nähnyt millään maailmanmatkoillaan mitään niin kaunista, kuin tämä hänen edessään avautuva laakso.

La Orotavan laakso on muuttunut varmaan paljon sitten Humboldtin käynnistä. Se on kuitenkin edelleen vihreä ja vuorten reunustama.

Alexnder von Humboldtin hahmo istuu nyt patsaana ravintolan terassin kaiteella, selkä laaksoon päin.

Nautimme aamiaisen kahvilassa. Ollakseen hieno paikka, sen hintataso oli todella kohtuullinen. Erikoisuutena kahvilassa on hampurilainen, jonka liha on peräisin kanarialaisesta mustasta siasta. Tosi maistuva, jos lihasta pitää. Mustan sian liha on huomattavasti maukkaampaa kuin nopeasti kasvatetun vaaleamman sukulaisensa.

Palkittu ravintolan johtaja

Ravintola Humboldtin johtaja Pedro García Díos on uudempaan saarelaiseen kulinarismia edustavien ”kuuluisuuksien” joukkoon lukeutuva.  Hän on varsinaisesti jälkiruokakokki, joka on hiljattain palkittu saaristokohtaisessa kilpailussa. Tosin se ei suinkaan ole hänen ensimmäinen saavutuksensa, vaan hän on saanut hyvän kokin maineensa jo paljon enemmin. Pedro García Díos on myös ollut osallisena kirjaan, jossa kerrotaan kanarialaisista viini- ja ruokayhdistelmistä. Pedro oli paikalla, ystävällisenä ja hymyilevänä. Hän esitteli ravintolan tilat ja vastasi kysymyksiimme.

Viinin ystävättärien puheenjohtaja, Gloria Salgado Pérez, istahti ravintolan flyygelin ääreen ja soitti saaren tunnetuinta iisaa ”Virgen de Candelaria, la más bonita, la más morena”… Ensimmäinen lauluhetki syntyi, vaikka emme vielä olleet maistaneet tippakaan viiniä.

Kuvia Mirador de Humboldt ravintolasta

ViinitilaTajinaste

Tämä viinitila sijaitsee La Orotavan Perdomo nimisellä alueella. Sinne oli vähän vaikea löytää, mutta pääsimme perille, tosin Los Realejoksen kautta.

Kävimme aluksi tutustumassa Tajinasten viininvalmistustiloihin. Niille johtavan tien varrella oli mahtavia esimerkkejä la orotavalaisesta tavasta sitoa viiniköynnökset eräänlaiselle pitkälle ja paksulle letille. Niiden rakenteet olivat hyvin näkyvissä, koska lehdet eivät vielä olleet peittämässä niitä.

Vastaanottokomitean muodostivat tilan omistaja Cecilia Ferráis Lorenzo, joka on Amavicanin jäsen, ja hänen poikansa, tilan enologi – kellarimestari, Agustín García Ferráis. Agustín kertoi viinitilan taustasta ja sen perustamisesta vuonna 1997. Sen jälkeen siirryimme viinikellariin kuulemaan tilan viininvalmistusmenetelmistä. Samalla Agustín esitteli itse kellarin ja sen eri osastot.

Olen käynyt täällä kerran aikaisemmin, syksyllä 2010, ja totesin, että kellaritilat olivat uusitut sen jälkeen.

Sekä äiti että poika ovat hyvin tunnettuja saariston viinimaailmassa. Cecilia Farráis Lorenzolle myönnettiin pari vuotta sitten Tenerife Ruralin vuoden yrittäjäpalkinto hänen perinteille omistetusta työstään.

Ja mitä Agustín Ferráisiin tulee, hän on eräs saariston tunnetuimmista kellarimestareista. Hän on koulutettu Manner-Espanjassa ja työskennellyt mm. Espanjassa ja Ranskassa maineikkaille viinitiloille. Ennen palaamistaan kotitilalle, hän oli Roberto Torresin (minkä merkin varmaan kaikki viiniä juovat suomalaisetkin tuntevat) kellarimestari. Agustín on tuottelias kirjoittaja, jonka nimi esiintyy usein päivälehtien viinipalstoilla. Hän on myös osallistunut Mercatenerifen julkaiseman Tenerifen viinejä esittelevän kirjan tekoon.

Viinikellarista siirryimme viljelyksille. Ne sijaitsevat toisessa paikassa, jonne löytäminen on myös seikkailu.

Katselimme viljelyksiä.  Kuulimme mm. miten viiniköynnösrivien suuntaus on pystytty järjestämään tuotannolle edulliseen pohjois-etelä suuntaan.

Täällä sijaitsevat Tajinasten koulutus- ja esittelytilat, joissa järjestetään mm. viinin maistelukursseja. Koulutushuoneistossa olivat esillä Tajinasten saamat mitalit, joita on yli 80, ja kunniamaininnat, joita niitäkin on kertynyt todella runsaasti vuosien mittaan.

Maisteluhetki, viiniä ja pikkupurtavaa

Patiolle oli katettu pöytiä viinin maistelua varten. Vierailijoiden joukossa oli joitain naisia, jotka eivät vielä olleet ehtineet käymään yhtään viininmaistelukurssia. Agustín kertoi lyhyesti mitä tähän ”seremoniaan” kuuluu…

Saimme aluksi Tajinasten valkoiset viinit ja sen jälkeen punaiset, kevyemmistä voimakkaampiin, kuten järjestyksen pitää olla.

Valkoinen oli Listan Blancosta valmistettu, kuiva viini. Punaiset viinit olivat järjestyksessä hiilihappokäytetty nuori viini, tavallinen punaviini ja tammitynnyrissä kypsynyt punaviini. Näissä kaikissa on pääasiallisesti käytetty lajia Listán Negro, joista osa on kasvanut ylemmillä rinteillä ja osa alemmilla.Ylempien rinteiden rypäleet vaikuttavat viinin happamuuteen ja alempien sen sokeripitoisuuteen.

Lopuksi Agustín esitteli viinin, jota ei vielä ole Tajinasten kotisivulla. Se on tynnyrissä kypsytetty makea punaviini nimeltään Can. Tajinaste vie viiniä mm. USAan, ja Can nimi on amerikkalaisten helppo muistaa. Sen lisäksi se liittyy Canarian nimeen.

Viinien jälkeen siirryimme maistelemaan pikkusyötävää, kinkkua, vuohenjuustoa, perunamunakasta, manteleita, viikunoita...

Maisteluhetken jälkeen Viinin ystävättärien puheenjohtaja Gloria Salgado Pérez antoi Cecilialle  ja Agustínille kirjallisen kiitoksen tästä päivästä. Hän muistutti läsnäolijoita Tajinasten omistajan saamasta vuoden yrittäjän arvonimestä.

Tämän jälkeen, olemisen ilosta ja viinin virvoittamina, muutamat naiset alkoivat laulaa. Kanarialainen isa on todella mahtava. Esilaulaja, jonka nimeä en tiedä, vaikutti olevan todella taitava ja häntä oli tosi ilo ja nautinto kuunnella.

Laulu jatku vielä bussimatkallakin… päivä oli kaunis, tunnelma kevyt ja viinitietous lisääntynyt monella eri tasolla.

Kuvia Tajinaste viinikellarilta

Tekstissä mainitut kirjat löytyvät Casa del Vino La Baranda myymälästä El Sauzalissa

Maaliskuu 2012 ©Gracia PenttinenArtikkelin  vapaa jakaminen on sallittu, niin kauan kuin sen teksti säilytetään kokonaisuudessaan ja sisältöä muuttamatta,  ja jos sen kirjoittaja - Gracia Penttinen - ja tämä blogisivu mainitaan

Viinmatka Lanzarotelle

Päivitys joulukuussa 2013: Viinikellari Stravs on suljettu.

Tenerifeläisen Viinin Ystävättärien - AMAVICAn - viinimatka Lanzarotelle tehtiin loppukeväästä, 2011 mutta vasta nyt heinäkuun helteillä ehdin lukemaan muistiinpanojani ja kirjoittamaan näkemistämme viinikellareista ja Lanzaroten saarikierroksesta.

Lanzaroten viininviljelystä

Yhteyshenkilömme oli Lanzaroten saarihallinnon maatalous-karja- ja kalastuskysymyksistä vastaava Nereida Pérez Gonzalez. Hän oli valmistellut matkamme ja ilahdutti meitä kertoen bussimatkojen aikana Lanzaroten viiniviljelykseen ja elämään liittyvistä pienistä ja suurista asioista, vain niin kuin ”paikallinen asukas” voi: huumorilla ja elävästi.

Viinikellari Stratvs ja Viinin Temppeli

Bussi odotti lentokentällä. Pysähdyimme San Bartoloméssa aamukahville ja jatkoimme La Geriaan ja Statvksen viinitilalle, Timanfayan kansallispuiston lähelle.

Stratvs on suhteellisen uusi viinitila, joka vihittiin käyttöön vuonna 2007. Tilan rakennukset – 2500 m², on rakennettu Piispan rotkoon – Barranco del Obispo. La Gerian maasto on suojelualuetta, ja siitä syystä Stratvksen rakennustapa ja – materiaali on harmonisoitu täysin ympäröivän luonnon kanssa.

Lanzarotelaisen taiteilijan ja arkkitehdin Caesar Manriquén (1919 – 1992) saaren luontoa kunnioittava ja suojeleva henki heijastui mielestäni kaikkialla kun kiersimme Stratvksen tiloissa.

Tilan enologi, eli kellarimestari ja johtaja Alberto Gonzalez ja tekninen päällikkö Angel muodostivat vastaanottokomitean.

Aloitimme vierilumme lähimmän oven takaa, eli myymälästä. Sen tuotevalikoima käsitti mm. Stratvksen viinit ja läheisen juustotilan, Queseria Finca de Ugan juustot. Myymälässä oli myös vastaperustetun viiniterapiaan  keskittyneen yrityksen tuotteita, joiden perustana ovat mm. viinirypäleen siemenet ja kasviosat.

Kaikki tämä oli esillä tavalla, joka ei pelkästään keskittynyt tuotteiden näytteillepanemiseen, vaan kertoi myös niiden sisällöstä ja käytöstä. Ugan juustot ovat maaliskuussa 2011 saaneet kultaa kansainvälisissä juustokilpailuissa.

Myymäläkäynnin jälkeen kiertomatka suuntautui kohti tilan sydäntä – viinikellaria, eli ”Viinin temppeliä – Templo del Vino”, kuten opastajamme Angel (Enkeli) asian ilmaisi.

Aluetta reunustavaan muuriin oli jätetty aukko, josta näkyivät maa- ja laavahiekkakerrokset, joiden päällä kasvi viiniköynnös. Tämä ”Strato” – kerrostumat, antoivat tilalle nimi-idean, Stratvs. Espanjankielessä V kirjan on nimeltään ”uve”.

Stratvksella on omia viljelyksiä kellarin ympäristössä, mutta he ostavat rypäleitä myös ympäristön viljelijöiltä. Rypäleet tuodaan aikaisin aamulla ja punnitaan. Sen jälkeen niiden tie jatkuu ”Temppelin” sisätiloihin kohti varsinaisen tehtävän suoritusta, eli viiniksi muuttumista.

Jokainen viininvalmistaja järjestää valmistusprosessin vaiheisiin liittyvän apuvälineistön käytännön vaatimusten mukaan. Niin täälläkin. Seurasimme lajitteluliukuhihnalta kohti tiloja, missä varsinainen viininvalmistusprosessi tapahtuu. ”Tuli – Tuuli – Maa = Viini”, kuten Stravksella on asia kiteytetty. 

Viinin temppeli – Templo del Vino

Kellarin kapasiteetti riittää yhden miljoonan litran valmistamiseen vuosittain. Valmistusprosessissa käytetyt säiliöt ym. ovat tämän hetken kaikkein uudenaikaisimpia. Angel kertoi Stratvksen pyrkimyksenä olevan saada aikaan korkealaatuisia ja persoonallisia viinejä unohtamatta silti lanzarotelaisia viininvalmistusperinteitä.

Kiersimme kaikki valmistusvaiheet lukuun ottamatta ”lepo-osastoa”, eli sitä tilaa, missä crianza-  ja reservaviinit lepäilivät säilytysastioissaan.

Säiliösalin valaistus oli järjestetty niin, että värit vaihtuivat sen mukaan missä liikuimme. Erikoista oli myös tynnyreiden säilytystilan sisäkaton rakenne, joka matki saarten perinteistä rakennustapaa. Suuressa säiliösalissa järjestetään erilaisia kulttuuritapahtumia, kuten konsertteja.

Kellarimestarin ja johtajan työhuone oli säiliöiden välittömässä läheisyydessä. Seinällä oli Ceasar Manriquén suurikokoinen työ. Nyt oli tullut mahdollisuus kysyä Alberto Gonzalezelta missä määrin Manriquén perinne oli ollut mukana tiloja suunniteltaessa. Alberto oli osin toiminut viinikellarin arkkitehtina. Hän kertoi olleensa Manriquén oppipoika ja suuri ihailija, mikä luonnollisesti oli vaikuttanut tilojen luomisvaiheessa.

Stratvksella on kaksi ravintolaa. Yksi niistä on maan sisällä ja täynnä hyvin erikoisia yksityiskohtia. Toinen on ulkoilmaravintola, joka sekään ei ole säästynyt erikoisuuksilta.

Kierros kestää tavallisesti tunnin, mutta luultavasti käytimme siihen runsaammin aikaa.

Startvksen viinejä ja Ugan juustoja

Lopuksi päädyimme kierrokseen kuuluvan viinin- ja juuston maistelupöydän ääreen. 

Aloitimme kuivalla Malvasiaviinillä. Tämä oli ensimmäinen kokemukseni lanzarotelaisesta Malvasiasta. Vaikea löytää sopivia sanoja, koska se oli niin täydellisen ihanaa. Seuraava viini oli myös valkoista, nimeltään Diego. Tämä viinin rypälelajit olivat Diego ”conejero”, lanzarotelainen variaatio Vijariegosta, ja Moscatel. Tuoksuvaa ja makeampaa kuin edellinen. Kolmas viini oli vuoden 2007 sadosta valmistettu punainen Crianza kypsytetty punaviini. Se sisälsi 60 % Tinto conejero (conejero = lanzarotelainen) ja 40 % Listán Negroa. Tunsin, että tälle viinille olisi pitänyt omistaa hieman enemmän aikaa, jotta siihen olisi ehtinyt ”tutustua”.

Juustopöydällä oli kahta erilaista Ugan juustoa. Toinen niistä oli mietoa, eli tuorejuustoa ja toinen, voimakkaamman makuinen, joka oli saanut kypsyä kauemmin.

Pian tämän jälkeen oli hyvästeltävä Stratvs, ja siirryttävä kohti uutta seikkailua. Otimme valokuvia. Kiitomme isäntäväkeä ja hyvästelimme.

Hauska välikohtaus oli se, että pienoisbussimme oli jotenkin pysäköity huonosti ja sen liikkeelle saamiseksi tarvittiin yhteiset naisvoimat, jotta bussi saatiin työntäen liikkeelle. Nautitut hyvät viinit siivittivät naurunsekaista bussintyöntöä.

Maisemista

Siirryttäessä seuraavaan kohteeseen meillä oli mahdollisuus ihailla La Gerian omalaatuista köynnösten viljelytapaa. Taivaanrannalla kohosivat Timanfayan monenväriset kraatterit ja tuhkakukkulat. Paikoin maisemaa värittivät myös kukat, joita yleensä näytti kertyneen niin runsaasti samaan paikaan, että siihen muodostui voimakkaasti ympäristöstään poikkeava väriläiskä.

Seuraava seikkailu – El Grifo

Päivän toinen viinikellari oli El Grifo. Jos Stratvs on aivan tuore tulokas, niin El Grifo on jo tosi iäkäs. Sen sanotaan olevan Kanarian saarten vanhin toiminnassa oleva viinikellari. Espanjalaisten viinikellareiden ikälistalla se sijoittuu 10. sijalle.

El Grifo on ollut yhdeksän sukupolven ajan kahden perheen hallussa. Sen perustamisvuosi on 1775. Viinitilan pinta-ala on 61,5 ha. El Grifo on luultavasti saariston ulkopuolella Lanzaroten ja koko Kanarian saariston tunnetuin viinikellari. Sen viinit ovat jo vuosikymmeniä saanut palkintoja kansainvälisissä kilpailuissa.

El Grifon kellarin kapasiteetti on 1,2 milj/l vuodessa ja tuotettujen pullojen lukumäärä on 400.000 – 600.000.

El Grifon vanha viinikellari on nykyään viinimuseo, jossa on vuosittain 60.000 kävijää.

Keskityimme täällä pelkästään museopuoleen. Muistikuvat Stratvksen modernien laitteiden käyttötarkoituksista auttoivat tunnistamaan myös näitä vanhanaikaisempia laitteita ja säiliöitä.

Museossa oli nurkkaus, jossa kuvattiin tammitynnyrin valmistamista kimpi kimmeltä – mikä oli ja on edelleen todella raskas ja erinomaista ammattitaitoa vaativa homma, jos tarkoituksena on aikaansaada hyvä ja kestävä tynnyri.

Museo muihin erikoisuuksiin kuuluu entisten omistajien asuntotilat. Museossa on kirjasto, mistä löytyy  4000 viiniin ja viininviljelykseen liittyvää teosta.

Erikoisuuksia ovat myös Caesar Manriquén El Grifolle omistamat työt. Hän rakasti El Grifon puolimakeaa malvasiaviiniä ja teki sille etiketin. Alkuperäinen työ on museossa. El Grifon mystisen näköinen tunnuseläin on sekin Manriquén käsialaa, samoin kuin ulkopuolella oleva suuri lintumonumentti.

Toinen tähän viinikellariin liittyvä kuuluisuus on portugalilainen Nobelkirjailija José Saramago, joka oli mukana, kun vuonna 2000 vietiin El Grifon 225-vuotisjuhlaa.

El Grifon viinejä maistellen

Museokierroksen päättivät viininmaistajaiset vanhan viinikellarin varastossa. Manriquen suosikkiviini puolimakea Malvasia ja Listán Negrosta valmistettu perinteinen Tinto suolapähkinöiden keralla olivat odottamassa suurten tynnyreiden päälle katettuina. Taas uusi malvasiaelämys. Eikä Tintokaan mitään hassumpaa ollut. El Grifo oli ainakin näiden viinien osalta maineensa veroinen.

Lounas-aika ja nälkä

Nyt bussia ei tarvinnut työntää käyntiin. Matka suuntautui kohti pohjoista, Órzolaan johtavaa tietä. Yhteysnaisemme Nereida oli varannut ruokapöydän Punta Mujeres (Naisten paikka) kylässä aivan meren rannalla. Kanarialaiseen tapaan ruokaa oli runsaasti. Alkupaloja, salaattia, leipää ja sitten varsinainen pääruoka ja vielä kahvi ja jälkiruoka... Ruokajuoma oli läheisen pienen Malpais de Maquéz viinikellarin valmistamaa malvasiaviiniä La Grieta. Nautinnollisen hyvää viiniä sekin.

Istuimme kauan, söimme hartaasti, puhuimme viinikellarikokemuksistamme ja kuuntelimme Nereidaa.

Pieni saarikierros

Aikaa koneen lähtöön Tenerifelle oli sen verran, että ehdimme katsella ympärillemme. Jatkoimme Órzolaan, mistä lautat lähtevät La Graciosan saarelle. Órzolasta tie kääntyi kohti El Ríon näköalapaikkaa, joka on Caesar Manriquén käsialaa. Emme pysähtyneet sinne, vaan jatkoimme, kunnes tien varressa avautui näkymä La Graciosalle. Koko saari näkyi, ja pari sen takana olevista pienemmistä saarista. Iltapäivän erikoisuus näytti olevan luonnon tarjoamat sumu- ja sadepilvet. Todella epätavallista tässä tavallisesti niin aurinkoisessa ja kuivassa ympäristössä. Kiersimme kohti länttä. Matkan varrella oli mahdollisuus nähdä alueelle ominaisia kolmelta sivulta kivellä reunustettuja ”karsinoita” joihin viiniköynnökset olivat istutetut. Näimme sumupilvien lomasta vilauksia Harian palmulaaksosta.

Pysähdyimme vielä San Bartholoméssa katsellaksemme kaupungin vanhaa keskustaa. Pääkirkossa oli häätilaisuus, ja väkeä oli runsaasti niin kirkossa kuin sen ulkopuolellakin. Jäimme tarkkailemaan juhlahumua. Kirkkoa vastapäisessä kahvilassa, joka sekin oli historiallinen muistomerkki, jäi hetki juoda yhteinen lähtiäiskahvi.

Vähitellen alkoi hämärtää. Oli aika lähteä kohti kenttää ja palata kotisaarelle ja täysin toisenlaisiin viiniköynnöksen viljelymaisemiin.

Matkakuvat - Maisemakuvat ovat enimmäkseen bussin ikkunasta kuvattuja, joten niiden taso on sen mukainen.
Video Lanzarotelta Benito Cabreran ja Tenerifen sinfoniaorkesterin musiikin keralla:

Katselin Stratvksen ja El Grifon kotisivuja. Molemmilla on hyvä esittely toiminnastaan usealla kielellä. Valokuvat ovat hienoja. Sivujen selaaminen on kuin virtuaalinen viiniretki (ilman maistiaisia) näihin kahteen paikkaan. Suosittelen.

Huom. Viranomaiset sulkivat Stratvksen viinitilan 2013, minkä jälkeen kotisivut on poistettu

Lisätietoja Lanzarotesta
Viinisaari Lanzarote – Kanarian saarten entinen vilja-aitta
Lanzaroten alkuperäismerkintäoikeusalue

Heinäkuu 2011, ©Gracia Penttinen

Artikkelin  vapaa jakaminen on sallittu, niin kauan kuin sen teksti säilytetään kokonaisuudessaan ja sisältöä muuttamatta,  ja jos sen kirjoittaja - Gracia Penttinen - ja tämä blogisivu mainitaan