Gofio – Kanarialainen perinneherkku

Päivitys syyskuu 2017

Kanariansaarten valloittajat eivät saaneet kitkettyä pois kaikkea entistä ja perinteistä. Jäljelle jäi ainakin gofio.

Tämä paahdetusta viljasta valmistettu jauho oli jo saarten alkuperäis- asukkaiden ”ruokapöydällä”.

Nyt se löytyy pöydiltä, missä on perinteisiä ruokia. Gofiota voi ostaa kaikenkokoisista ruokatavara- kaupoista ja jopa matkamuisto- myymälöistä. Gofiosta tehtyjä ”pullia” jaetaan kaikille halukkaille romerioissa eli kyläjuhlissa. Gofio on päässyt jopa jäätelön osatekijäksi.

Mitä gofio on?

Lyhyesti selitettynä gofio on paahdetusta viljasta valmistettu jauho. Gofio nimeä käytettiin aluksi Lanzarotella ja Gran Canarialla. Tenerifellä se tunnettiin aikaisemmin nimellä Ahoren.

Saarten alkuperäisasukkaden gofio oli valmistettu vehnästä tai ohrasta. Huonoina satovuosina he käyttivät myös tietyn saniaisen juuria gofionsa valmistamiseen. Jauhon valmistamiseen käytettiin erityisiä jauhinkiviä.

Nykyään gofiota valmitetaan vehnän (trigo) ja ohran (cebada) lisäksi maissista (Kanarialla = millo), rukiista (centeno) tai kikherneistä (garbanzas) ja pavuista (habas). Gofio voi olla myös eri viljalajien sekoituksesta valmistettu. Olen löytänyt jopa speltistä (espelta) valmistettua luomugofiota, mutta sitä voi olla vaikeampi löytää muualta kuin luontaistuotekaupoista (Herbolario).

Gofion valmistus alkaa siten, että vilja paahdetaan. Sen jälkeen se jauhetaan. Jauhinkivet ovat edelleen tärkeät. Mylly ei saa pyöriä liian nopeasti, vaan päinvastoin,. Mitä hitaammin ne jauhavat, sen parempi tulos. Tästä syystä kaikkein arvostetuin gofio on edelleen käsikivillä jauhettu. En valitettavasti voi kertoa mistä sitä saa, jollei tee sitä itse.

Miten gofiota syödään?

Turisteille tavallisin tapa lienee alkusopan yhteydessä tuotu pieni kuppi, jossa on tätä vaalean ruskehtavaa jauhoa. Se sirotellaan yksinkertaisesti sopan päälle ja sotketaan haluttaessa sekaan.

Gofiota voidaan syödä aamiaisella tai välipalana maitoon sekoitettuna.

Se voidaan sekoittaa kuumaan veteen, kala, liha- tai kasvisliemeen ja tästä syntyneestä tahnasta voidaan ”leipoa” pitkulainen rulla (pella de gofio) , josta sitten leikataan sopivan kokoisia paloja, tai sitä voidaan pyöritellä ”palloiksi”. 

Gofioseoksen suolaisen version (escaldon de gofio) voi löytää paikallisten ravintoloiden tai  baarien ruokalistalta.  

Gofiota voidaan sekoittaa myös viiniin.

Gofion ”makea” versio saadaan sekoittamalla tahnaan hunajaa, lisäämällä sokeria tai palmusiirappia (miel de palma). Tästä syntyneet palaset tai pullat ovat jälkiruokaa. Gofiota voidaan lisätä jäätelöön tai mousseen. Sitä voidaan nauttia esim. banaanin kanssa.

Kanarian saarilla gofiota käytetään myös kuivattujen viikunoiden ”eristäjänä”, ts. viikunat pyöritellään gofiossa ennen kuin ne pussitetaan.

Gofio on ravitsevaa

Gofiota voidaan pitää Kanarialaisten peruselintarvikkeena. Sen on erittäin halpa ateria, joka on ollut tärkeä esim. sisällissodan ja huonojen satojen vuosina. Gofio sisältää samoja ravintoaineita kuin se vilja ym. mistä se on valmistettu. Gofiossa on B₁, B₂ ja B₃ vitamiinia, rautaa, kalkkia, magnesiumia ja natriumia. Gofiossa ei ole säilytysaineita eikä väriaineita.

Gofio on edelleen tärkeä  

Vuodesta 1994 lähtien Gofiolla on ollut oma DO = alkuperäismerkintä- oikeusalueensa Kanarian saarilla.

Toukokuussa 2011 järjestetiin Tenerifellä Fórum Harinalia del Gofio. Tämän kolme päivää kestäneen tapahtuman aikana gofiota tarkasteltiin kaikista mahdollisista näkökulmista. Tarkoituksena oli nostaa tämän perinneruoan arvoa myös kansallisen, kanarialaisen identtiteetin symboolina.

Gofio maailmalla

Vuosisatojen kuluessa Kanarialaiset joutuivat eri syistä muuttamaan Etelä-Amerikkaan. Kostean vaatteen sisällä säilytetty gofio oli meren ylitysmatkoilla tavallinen matkaeväs.

Näiden Kanarialaisten maastamuuttajien mukana gofio levisi Etelä-Amerikkaan. Sitä tavataan tämän mantereen kaikissa maissa. Nimi voi olla  tietysti joku muu kuin ”gofio”. Tälle paahdetulle viljalle on luonnollisesti löytynyt kaikkialla omia kansallisia käyttömuotoja. Yhteisiä kaikille ovat Kanarialaiset juuret.

Katovuosien gofioita

Nämä gofiot eivät varsinaisesti ole mitään herkkuja, vaan pikemminkin jauhettuja historiallisia muistoja ajoista, jolloin saarten väestöllä oli nälkä, ja ruokaa oli löydettävä, jotta pysyisi hengissä. Saarten alkuperäisväestö käytti saniaisten juuria gofiojauheen saamiseksi. Saniaisen juuria on käytetty myöhemminkin nälkä- ja katovuosien aikana, vähän niin kuin Suomessa pettua leivässä.

Saniaisten juurien jauhoksi saaminen on ollut erityisen työläs prosessi. Sitä voi katsella esim.  La Gomeralla Juego de Bolas infokeskuksen antropologisessa ”muistojen talossa”.

Saniaisjuurten valmistamisesta gofioksi on aihe, josta ei mielellään puhuta, se on melkein häpeällistä. Yritin eräällä luontoretkellä La Gomeralla kysellä iäkkäämmiltä osanottajilta tämän ”gofio saniaisen” – Helecho hembra (Athtrium filix-femina) ulkonäköä, ja jos joku sen tunnistaisi luonnossa. Totesin, ettei kukaan tuntenut sitä, tai halunnut puhua siitä. Tämän saniaisen suomenkielinen nimi on Hiirenporras saamani infon mukaan (Sakarilta, kiitos)

Toinen nälkävuosien gofion materiaali saatiin jääpäivikin (Mesembryanthemum nodiflorum) siemenistä. Tämä gofio tunnettiin nimellä gofio de vidrio. Gofio de vidriota valmistettiin esim Punta Rascassa Aronan alueella Etelä -Tenerifellä.

Jääpäivikin siemenkodat vietiin  esim. Punta Rascan alueella oleviin rantakallioiden syvennyksiin. Kuopat täytettiin sitten merivedellä. Sen jälkeen niitä piti polkea avojaloin. Siemenet painuivat kuopan pohjaan ja kuoret jäivät kellumaan veden pinnalle. Vesi juoksutettiin pois ja siemenet kerättiin talteen. Niiden annettiin kuivua auringossa, jonka jälkeen ne paahdettiin ja jauhettiin. Näistä pienistä siemenistä saatu gofio oli hyvin tummaa. Sitä syötiin samaan tapaan kuin tavallista gofiota tai tuoreiden viikunoiden keralla.

Erilaisia gofiosekoituksia

Berrendo: gofiosekoitus, jossa on käytetty vettä ja juuston palasia

Cabrillas: gofiojautetta syödään lusikalla viini keralla

Rata: liha-, kala- tai vihannesliemeen, maitoon tai viiniin liuotettua gofiota

Escaldón; Gofiotahna, joka on sekoitettu kuumaan liha-, kala- tai vihannesliemeen

Revuelto: gofio”taikina” jonka valmistamiseen on käytetty kuumaa vettä tai kuumaa liha-, kala- tai vihanneslientä

Pan de gofio: gofiopullia, joissa on gofiojauhonn lisäksi, vettä ja suolaa.

Kanarian saaristohallinon valmistuttama esite gofiosta

Gofiolle omistettu laulu. Kuvituksena on perinneruokia, joihin gofio voidaan liittää.

Lisäys marraskuussa 2012. Gofiosta on ilmestynyt kirja, jossa on myös englanninkielinen teksti. Kirjan hinta on 11 €

Lisäys 2014

Juttujani, joissa gofio kuuluu osana sisältöön: 
Ruta de Gofio - eli gofioreitti Las Vegasin ympäristössä 
Hierrolaisesta ruoasta ja juomista
Joitain erikoisia gomeralaisia herkkuja
Gomeralaista kotiruokaa ja viiniä 
Godion eurooppalainen arvonnosto


Lisäys syyskuussa 2017:  Gofio on vuosien mittaan ollut jatkuvasti esillä. Sen "arvo" kansallisena, kanarialaisena perineherkkuna on kohonnut...
Gofiolle on nykyään olemassa oma "museonsa". 2. huhtikuuta 2016 vihittiin Garafiassa La Palmalla "Centro de intepretación de Gofio", eli paikka missä kerrotaan gofiosta -(kaikki minkä aina olet halunnut tietäá gofiosta, - tyyliin)...

Elokuu 2011, ©Gracia Penttinen
Artikkelin  vapaa jakaminen on sallittu, niin kauan kuin sen teksti säilytetään kokonaisuudessaan ja sisältöä muuttamatta,  ja jos sen kirjoittaja - Gracia Penttinen - ja tämä blogisivu mainitaan

La Gomeran herkku: palmusiirappi

La Gomeralla matkailijat voivat tutustua perinteisiin ruoka aineisiin. Eräs niistä on "Miel de palma", joka käännettynä on lähinnä palmusiirappi, vaikka sana Miel tarkoittaa hunajaa.

Tällä palmusiirapilla on takanaan jo yli 500-vuotinen historia.

Sen jälkeen kun saaret olivat valloitetut, alettiin kerätä tietoja saarelaisten erilaisista tavoista. Tässä yhteydessä huomioitiin Kanarian palmun mahlan, eli ”guarapon” käyttö sekä ravintoaineena että lääkkeenä. Arvellaan, että palmusiirapin alkuperäiset valmistajat olisivat olleet saarella 1400- ja 1500 luvulla eläneet afrikkalaiset orjat. Palmusiirapin nykyinen valmistustapa on sama kuin silloin kauan sitten.

Palmusiirappi valmistetaan pelkästään Kanarian kotoperäisen palmun (Phoenix canariensis) mahlasta – guaraposta.. Aikoinaan tämän guarapon kerääminen oli käytössä kaikilla saarilla, mutta nykyään sitä harjoitetaan ainoastaan La Gomeralla. Saarella on yli 100.000 palmua. Palmusiirapin jatkunut olemassaolo kertoo La Gomeran asukkaiden suhteesta palmuun ja heidän moniin ainutlaatuisiin ja monipuolisiin palmunkäyttötapoihinsa. Palmusiirapin tärkein tuotantoalue on Valle Gran Reyn laakso Vallehermoson kunnassa.

Palmusiirapin valmistamisprosessi alkaa siitä, että valitaan sopiva palmu mahlan juoksuttamista varten. Tässä yhteydessä otetaan huomioon useita eri tekijöitä; palmun korkeus, sen maantieteellinen sijainti ja korkeus, jolla palmu kasvaa ja paikan kosteus. Näin ollen korkeat palmut, vaikka ovatkin jo vanhoja, antavat parempaa mahlaa kuin nuoret. Valinnan jälkeen palmun runko puhdistetaan, jotta latvaan olisi helppo nousta.

Parin seuraavan päivän aikana palmun latva raaputetaan puhtaaksi, jotta sinne saadaan ”pelto” eli ”campo” kuten paikalliset sitä kutsuvat, josta sitten tämä mahlasato korjataan. Sen jälkeen kun kouru on kaiverrettu palmun peltoon, sen alapäähän asetetaan astia, johon mahla saa juosta yön aikana. Tälle mahlan keruulle ovat uhkana rotat, jotka voivat tuhota koko palmun. Siitä syystä rungon ympärille laitetaan yleensä metallirengas.

Päivän ajaksi palmun latva peitetään, jottei se kärsisi liikaa auringonpaisteesta. Tarkoitus on luonnollisesti estää palmua kuolemasta tai kärsimästä tämän mahlan juoksutuksen aikana. Tämä toimenpide toistetaan neljästä viiteen vuoteen. Palmu tuottaa tätä aikana noin 2000 litraa tätä mahlaa. Yhteen litraan hyvälaatuista palmusiirappia tarvitaan kahdeksan litraa mahlaa. Myös mahlaa voidaan nauttia joko tuoreena tai hapatettuna.

Palmun mahlan kerääjän on noustava joka ilta palmun latvaan raaputtamaan se puhtaaksi ja kaivertamaan uusi kouru, jotta mahla juoksisi. Kuluneen päivän aikana entiseen kouruun on muodostunut eräänlainen arpikudos, ja mahlan juokseminen on lakannut. Samalla kun kourun paikkaa vaihdetaan, palmulle annetaan mahdollisuus uudistua entisen kourun kohdalta.

Keräytynyt mahla korjataan talteen aamuisin. Sen jälkeen se siilataan, jottei siihen jäisi roskia. Tämän jälkeen mahla keitetään teräsastiassa paksuhkoksi siirapiksi. Keitosta valmistetaan hiljaisella tulella usean tunnin aikana. Pyrkimyksenä on säilyttää palmun mahlaan sisältyvät aineosat mahdollisimman luonnollisina. Sen jälkeen kun siirappi on valmiiksi keitetty, sen annetaan jäähtyä. Se siivilöidään vielä ennen pullottamista.

Palmusiirappia käytetään edelleen kansanlääkinnässä sairastumista ehkäisevänä ja elimistön kuntoa kohottava ja puhdistavana aineena. Sillä on todettu olevan virkistäviä ominaisuuksia. Palmusiirapilla on hyviä vaikutuksia esim. suolistovaivoissa ja se tunnetaan virtsan eritystä tasoittavana ja virtsaelinten tulehduksia estävänä.

Tehtyjen tutkimusten mukaan palmusiirappi sisältää enemmän kuparia, rautaa, fosforia, magnesiumia, kaliumia ja natriumia kuin tavallinen hunaja.

Gastronomia:

Palmusiirappia pidetään myös gomeralaisen keittiön kuningattarena. Sitä käytetään erityisesti jälkiruokien valmistuksessa, tavallisesti kaikissa gomeralaisissa jälkiruoissa: leche asada – maitovanukas, tarta de cuajada – juustokakku – banaanit ja palmusiirappi jne.

Palmusiirappia nautitaan myös tuoreen vuohenjuuston keralla, kermajälkiruoissa ja jogurtissa

Se on myös eräs gomeralaisen turronin ja siirappivanukkaan perusaineista. Palmusiirappia käytetään myös erilaisissa yhteyksiä gofion kanssa, …

Oma lukunsa on Gomeron, lämmittävä juoma, jossa puolet on palmusiirappia ja puolet paloviinaa.

Tarta de cuajada – juustokakku

Aineet.:

1 kg kuivaa vuohenjuustoa

2 munaa

½ kg jauhoja (tarkka määrä riippuu juuston pehmeydestä)

1 jälkiruokalusikallinen sokeria

1 jälkiruokalusikallinen anista.

Valmistus: Juusto levitetään tarjottimella ja hakataan pieneksi. Lisätään vähitellen munat. Seuraavaksi lisätään anis ja sokeri. Lopuksi lisätään jauhoja, jotta massasta tulee sopivan tuntuinen taikina (ei tartu käsiin). Leipomisen aikana kädet jauhotetaan. Kun taikina on valmis, muodostetaan kakku jotka siirretään jauhotetulle pellille. Paistetaan kauan alhaisessa lämpötilassa, kunnes kakusta tulee kypsä.

Tarjottaessa kakun päälle laitetaan palmusiirappia.


Lyhyt  Video, joka kertoo palmusiirapin tekemisestä 
Puolen tunnin espanjankielinen dokumetti palusiirapin synnystä

Maaliskuu 2011 ©Gracia Penttinen
Artikkelin  vapaa jakaminen on sallittu, niin kauan kuin sen teksti säilytetään kokonaisuudessaan ja sisältöä muuttamatta,  ja jos sen kirjoittaja - Gracia Penttinen - ja tämä blogisivu mainitaan

Vuosien mittaan olen liikkunut paljon La Gomeralla, ja kirjoittanut saaresta ja kokemuksistani siellä useita juttuja:

 1. La Gomera – yleistietoja saaresta

 2. Matka La Gomeralle - 1. päivä: San Sebastian de LaGomera

 3. Matka La Gomeralle: 2. päivä: San Sebastian – El Cedro – Juego de Bolas – Vallehermoso

 4.Matka La Gomeralle, 3. päivä: Vallehermoso –Alojera – Epina- Arure – Valle Gran Rey –  

 Chipude – Alajeró - Playa Santiago

 5. Matka La Gomeralle, 4. Päivä: Playa Santiago

 6. Matka La Gomeralle, 5.Päivä: Playa Santiago -Alajeró - Alto de Garajonay – San Sebastian de La Gomera
 7. Matka La Gomeralla syyskuussa - Playa Santiago
 8 .Matka La Gomeralle syyskuussa - Matka Chipudeen, La Dama ja Playa La Rajita

 9. La Gomera – kurssipäivät Chipudessa

10. Hernan Perazan luola La Gomeralla

11. La Gomera – kävely Garajonayn kansallispuistossa

12. Fortaleza de Chipude La Gomeran saarella

13. Silbo – gomeralainen vihellyskieli

14. La Gomera aktivoituu

Ylläolevien lisäksi olen kirjoittanut pari juttua La Gomeran viinistä ja ruoasta
1. La Gomeran herkku – palmusiirappi   
2. La Gomeran alkuperäismerkintäoikeusalue(viini) 
3. Gomeralaista kotiruokaa ja viiniä
4. Joitain erikoisia La Gomeralaisia herkkuja