Päivitys joulukuussa 2013: Viinikellari Stravs on suljettu.
Tenerifeläisen Viinin Ystävättärien - AMAVICAn - viinimatka Lanzarotelle tehtiin loppukeväästä, 2011 mutta vasta nyt heinäkuun helteillä ehdin lukemaan muistiinpanojani ja kirjoittamaan näkemistämme viinikellareista ja Lanzaroten saarikierroksesta.
Tenerifeläisen Viinin Ystävättärien - AMAVICAn - viinimatka Lanzarotelle tehtiin loppukeväästä, 2011 mutta vasta nyt heinäkuun helteillä ehdin lukemaan muistiinpanojani ja kirjoittamaan näkemistämme viinikellareista ja Lanzaroten saarikierroksesta.
Lanzaroten viininviljelystä
Yhteyshenkilömme oli Lanzaroten saarihallinnon maatalous-karja- ja kalastuskysymyksistä vastaava Nereida Pérez Gonzalez. Hän oli valmistellut matkamme ja ilahdutti meitä kertoen bussimatkojen aikana Lanzaroten viiniviljelykseen ja elämään liittyvistä pienistä ja suurista asioista, vain niin kuin ”paikallinen asukas” voi: huumorilla ja elävästi.
Yhteyshenkilömme oli Lanzaroten saarihallinnon maatalous-karja- ja kalastuskysymyksistä vastaava Nereida Pérez Gonzalez. Hän oli valmistellut matkamme ja ilahdutti meitä kertoen bussimatkojen aikana Lanzaroten viiniviljelykseen ja elämään liittyvistä pienistä ja suurista asioista, vain niin kuin ”paikallinen asukas” voi: huumorilla ja elävästi.
Viinikellari Stratvs ja Viinin Temppeli
Bussi odotti lentokentällä. Pysähdyimme San Bartoloméssa aamukahville ja jatkoimme La Geriaan ja Statvksen viinitilalle, Timanfayan kansallispuiston lähelle.
Lanzarotelaisen taiteilijan ja arkkitehdin Caesar Manriquén (1919 – 1992) saaren luontoa kunnioittava ja suojeleva henki heijastui mielestäni kaikkialla kun kiersimme Stratvksen tiloissa.
Tilan enologi, eli kellarimestari ja johtaja Alberto Gonzalez ja tekninen päällikkö Angel muodostivat vastaanottokomitean.
Tilan enologi, eli kellarimestari ja johtaja Alberto Gonzalez ja tekninen päällikkö Angel muodostivat vastaanottokomitean.
Aloitimme vierilumme lähimmän oven takaa, eli myymälästä. Sen tuotevalikoima käsitti mm. Stratvksen viinit ja läheisen juustotilan, Queseria Finca de Ugan juustot. Myymälässä oli myös vastaperustetun viiniterapiaan keskittyneen yrityksen tuotteita, joiden perustana ovat mm. viinirypäleen siemenet ja kasviosat.
Kaikki tämä oli esillä tavalla, joka ei pelkästään keskittynyt tuotteiden näytteillepanemiseen, vaan kertoi myös niiden sisällöstä ja käytöstä. Ugan juustot ovat maaliskuussa 2011 saaneet kultaa kansainvälisissä juustokilpailuissa.
Myymäläkäynnin jälkeen kiertomatka suuntautui kohti tilan sydäntä – viinikellaria, eli ”Viinin temppeliä – Templo del Vino”, kuten opastajamme Angel (Enkeli) asian ilmaisi.
Jokainen viininvalmistaja järjestää valmistusprosessin vaiheisiin liittyvän apuvälineistön käytännön vaatimusten mukaan. Niin täälläkin. Seurasimme lajitteluliukuhihnalta kohti tiloja, missä varsinainen viininvalmistusprosessi tapahtuu. ”Tuli – Tuuli – Maa = Viini”, kuten Stravksella on asia kiteytetty.
Viinin temppeli – Templo del Vino
Kellarin kapasiteetti riittää yhden miljoonan litran valmistamiseen vuosittain. Valmistusprosessissa käytetyt säiliöt ym. ovat tämän hetken kaikkein uudenaikaisimpia. Angel kertoi Stratvksen pyrkimyksenä olevan saada aikaan korkealaatuisia ja persoonallisia viinejä unohtamatta silti lanzarotelaisia viininvalmistusperinteitä.
Kiersimme kaikki valmistusvaiheet lukuun ottamatta ”lepo-osastoa”, eli sitä tilaa, missä crianza- ja reservaviinit lepäilivät säilytysastioissaan.
Kiersimme kaikki valmistusvaiheet lukuun ottamatta ”lepo-osastoa”, eli sitä tilaa, missä crianza- ja reservaviinit lepäilivät säilytysastioissaan.
Säiliösalin valaistus oli järjestetty niin, että värit vaihtuivat sen mukaan missä liikuimme. Erikoista oli myös tynnyreiden säilytystilan sisäkaton rakenne, joka matki saarten perinteistä rakennustapaa. Suuressa säiliösalissa järjestetään erilaisia kulttuuritapahtumia, kuten konsertteja.
Kellarimestarin ja johtajan työhuone oli säiliöiden välittömässä läheisyydessä. Seinällä oli Ceasar Manriquén suurikokoinen työ. Nyt oli tullut mahdollisuus kysyä Alberto Gonzalezelta missä määrin Manriquén perinne oli ollut mukana tiloja suunniteltaessa. Alberto oli osin toiminut viinikellarin arkkitehtina. Hän kertoi olleensa Manriquén oppipoika ja suuri ihailija, mikä luonnollisesti oli vaikuttanut tilojen luomisvaiheessa.
Stratvksella on kaksi ravintolaa. Yksi niistä on maan sisällä ja täynnä hyvin erikoisia yksityiskohtia. Toinen on ulkoilmaravintola, joka sekään ei ole säästynyt erikoisuuksilta.
Kierros kestää tavallisesti tunnin, mutta luultavasti käytimme siihen runsaammin aikaa.
Startvksen viinejä ja Ugan juustoja
Lopuksi päädyimme kierrokseen kuuluvan viinin- ja juuston maistelupöydän ääreen.
Aloitimme kuivalla Malvasiaviinillä. Tämä oli ensimmäinen kokemukseni lanzarotelaisesta Malvasiasta. Vaikea löytää sopivia sanoja, koska se oli niin täydellisen ihanaa. Seuraava viini oli myös valkoista, nimeltään Diego. Tämä viinin rypälelajit olivat Diego ”conejero”, lanzarotelainen variaatio Vijariegosta, ja Moscatel. Tuoksuvaa ja makeampaa kuin edellinen. Kolmas viini oli vuoden 2007 sadosta valmistettu punainen Crianza kypsytetty punaviini. Se sisälsi 60 % Tinto conejero (conejero = lanzarotelainen) ja 40 % Listán Negroa. Tunsin, että tälle viinille olisi pitänyt omistaa hieman enemmän aikaa, jotta siihen olisi ehtinyt ”tutustua”.
Juustopöydällä oli kahta erilaista Ugan juustoa. Toinen niistä oli mietoa, eli tuorejuustoa ja toinen, voimakkaamman makuinen, joka oli saanut kypsyä kauemmin.
Pian tämän jälkeen oli hyvästeltävä Stratvs, ja siirryttävä kohti uutta seikkailua. Otimme valokuvia. Kiitomme isäntäväkeä ja hyvästelimme.
Hauska välikohtaus oli se, että pienoisbussimme oli jotenkin pysäköity huonosti ja sen liikkeelle saamiseksi tarvittiin yhteiset naisvoimat, jotta bussi saatiin työntäen liikkeelle. Nautitut hyvät viinit siivittivät naurunsekaista bussintyöntöä.
Siirryttäessä seuraavaan kohteeseen meillä oli mahdollisuus ihailla La Gerian omalaatuista köynnösten viljelytapaa. Taivaanrannalla kohosivat Timanfayan monenväriset kraatterit ja tuhkakukkulat. Paikoin maisemaa värittivät myös kukat, joita yleensä näytti kertyneen niin runsaasti samaan paikaan, että siihen muodostui voimakkaasti ympäristöstään poikkeava väriläiskä.
Päivän toinen viinikellari oli El Grifo. Jos Stratvs on aivan tuore tulokas, niin El Grifo on jo tosi iäkäs. Sen sanotaan olevan Kanarian saarten vanhin toiminnassa oleva viinikellari. Espanjalaisten viinikellareiden ikälistalla se sijoittuu 10. sijalle.
El Grifo on ollut yhdeksän sukupolven ajan kahden perheen hallussa. Sen perustamisvuosi on 1775. Viinitilan pinta-ala on 61,5 ha . El Grifo on luultavasti saariston ulkopuolella Lanzaroten ja koko Kanarian saariston tunnetuin viinikellari. Sen viinit ovat jo vuosikymmeniä saanut palkintoja kansainvälisissä kilpailuissa.
El Grifon kellarin kapasiteetti on 1,2 milj/l vuodessa ja tuotettujen pullojen lukumäärä on 400.000 – 600.000.
El Grifon vanha viinikellari on nykyään viinimuseo, jossa on vuosittain 60.000 kävijää.
Keskityimme täällä pelkästään museopuoleen. Muistikuvat Stratvksen modernien laitteiden käyttötarkoituksista auttoivat tunnistamaan myös näitä vanhanaikaisempia laitteita ja säiliöitä.
Museossa oli nurkkaus, jossa kuvattiin tammitynnyrin valmistamista kimpi kimmeltä – mikä oli ja on edelleen todella raskas ja erinomaista ammattitaitoa vaativa homma, jos tarkoituksena on aikaansaada hyvä ja kestävä tynnyri.
Museo muihin erikoisuuksiin kuuluu entisten omistajien asuntotilat. Museossa on kirjasto, mistä löytyy 4000 viiniin ja viininviljelykseen liittyvää teosta.
Erikoisuuksia ovat myös Caesar Manriquén El Grifolle omistamat työt. Hän rakasti El Grifon puolimakeaa malvasiaviiniä ja teki sille etiketin. Alkuperäinen työ on museossa. El Grifon mystisen näköinen tunnuseläin on sekin Manriquén käsialaa, samoin kuin ulkopuolella oleva suuri lintumonumentti.
Toinen tähän viinikellariin liittyvä kuuluisuus on portugalilainen Nobelkirjailija José Saramago, joka oli mukana, kun vuonna 2000 vietiin El Grifon 225-vuotisjuhlaa.
El Grifon viinejä maistellen
Museokierroksen päättivät viininmaistajaiset vanhan viinikellarin varastossa. Manriquen suosikkiviini puolimakea Malvasia ja Listán Negrosta valmistettu perinteinen Tinto suolapähkinöiden keralla olivat odottamassa suurten tynnyreiden päälle katettuina. Taas uusi malvasiaelämys. Eikä Tintokaan mitään hassumpaa ollut. El Grifo oli ainakin näiden viinien osalta maineensa veroinen.
Nyt bussia ei tarvinnut työntää käyntiin. Matka suuntautui kohti pohjoista, Órzolaan johtavaa tietä. Yhteysnaisemme Nereida oli varannut ruokapöydän Punta Mujeres (Naisten paikka) kylässä aivan meren rannalla. Kanarialaiseen tapaan ruokaa oli runsaasti. Alkupaloja, salaattia, leipää ja sitten varsinainen pääruoka ja vielä kahvi ja jälkiruoka... Ruokajuoma oli läheisen pienen Malpais de Maquéz viinikellarin valmistamaa malvasiaviiniä La Grieta. Nautinnollisen hyvää viiniä sekin.
Istuimme kauan, söimme hartaasti, puhuimme viinikellarikokemuksistamme ja kuuntelimme Nereidaa.
Aikaa koneen lähtöön Tenerifelle oli sen verran, että ehdimme katsella ympärillemme. Jatkoimme Órzolaan, mistä lautat lähtevät La Graciosan saarelle. Órzolasta tie kääntyi kohti El Ríon näköalapaikkaa, joka on Caesar Manriquén käsialaa. Emme pysähtyneet sinne, vaan jatkoimme, kunnes tien varressa avautui näkymä La Graciosalle. Koko saari näkyi, ja pari sen takana olevista pienemmistä saarista. Iltapäivän erikoisuus näytti olevan luonnon tarjoamat sumu- ja sadepilvet. Todella epätavallista tässä tavallisesti niin aurinkoisessa ja kuivassa ympäristössä. Kiersimme kohti länttä. Matkan varrella oli mahdollisuus nähdä alueelle ominaisia kolmelta sivulta kivellä reunustettuja ”karsinoita” joihin viiniköynnökset olivat istutetut. Näimme sumupilvien lomasta vilauksia Harian palmulaaksosta.
Vähitellen alkoi hämärtää. Oli aika lähteä kohti kenttää ja palata kotisaarelle ja täysin toisenlaisiin viiniköynnöksen viljelymaisemiin.
Matkakuvat - Maisemakuvat ovat enimmäkseen bussin ikkunasta kuvattuja, joten niiden taso on sen mukainen.
Video Lanzarotelta Benito Cabreran ja Tenerifen sinfoniaorkesterin musiikin keralla:
Katselin Stratvksen ja El Grifon kotisivuja. Molemmilla on hyvä esittely toiminnastaan usealla kielellä. Valokuvat ovat hienoja. Sivujen selaaminen on kuin virtuaalinen viiniretki (ilman maistiaisia) näihin kahteen paikkaan. Suosittelen.
Huom. Viranomaiset sulkivat Stratvksen viinitilan 2013, minkä jälkeen kotisivut on poistettu
Lisätietoja Lanzarotesta
Viinisaari Lanzarote – Kanarian saarten entinen vilja-aitta
Lanzaroten alkuperäismerkintäoikeusalue
Heinäkuu 2011, ©Gracia Penttinen
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar