Viinin ystävättäret retkellä La Orotavan laaksossa

Päivitys tammikuu 2016, Tekstissä mainittu Humboldtin ravintola ja kahvila ovat suljetut

Kanarialaisten viinin ystävättärien yhdistyksen AMAVICAN (jonka jäsen olen) maaliskuinen tutustumisretki suuntautui La Orotavan laaksoon. Varsinainen kohde oli Tajinaste niminen viinitila, mutta matkan varrella oli sopivasti myös suhteellisen hiljattain avattu ravintola Mirador de Humboldt.

Viinin ystävättäriä kerättiin bussilastillinen Santa Cruzista, La Lagunasta ja Tacorontesta. Sen lisäksi monet ystävättäret tulivat muilta paikkakunnilta omilla autoillaan. Nämä naiset edustavat tenerifeläisen viinitarjonnan monia eri ”portaita”, yhteiskunnallisista päättäjistä ja erikoisasiantuntijoista, ravintolanomistajiin ja viinikellarin omistajista tavallisiin alasta ja aiheesta kiinnostuneisiin.

Mirador de Humboldt - näköalapaikka

Tämä ravintola avattiin noin vuosi sitten yleisölle. Sen valmistuminen kesti noin kymmenen vuotta ja maksoi paljon. Jossain vaiheessa lehdistössä oli runsaasti keskustelua tästä pitkäksi venyneestä rakentamisesta.

Alhaalta päin katsottuna rakennus näyttää mielestäni kömpelöltä ja rumalta harmaalta bunkkerilta. Sisällä sen sijaan voi todeta, että siellä on paljon kauniita, elegantteja ja jopa mielenkiintoisia yksityiskohtia.

Hänelle, joka ei tiedä miten Alexander von Humboldt liittyy tähän paikkaan, lienee syytä kertoa pari sanaa tästä maineikkaasta saksalaisesta kasvitieteilijästä. Alexander von Humboldt kävi Tenerifellä 1700-luvun loppupuolella, eikä häntä ole vieläkään unohdettu täällä. Hänen kerrotaan katselleen La Orotavan laaksoa juuri näiltä paikoilta, missä ravintola sijaitsee. Humboldtin muistetaan todenneen haltioituneena tämän laakson nähdessään, ettei hän ollut nähnyt millään maailmanmatkoillaan mitään niin kaunista, kuin tämä hänen edessään avautuva laakso.

La Orotavan laakso on muuttunut varmaan paljon sitten Humboldtin käynnistä. Se on kuitenkin edelleen vihreä ja vuorten reunustama.

Alexnder von Humboldtin hahmo istuu nyt patsaana ravintolan terassin kaiteella, selkä laaksoon päin.

Nautimme aamiaisen kahvilassa. Ollakseen hieno paikka, sen hintataso oli todella kohtuullinen. Erikoisuutena kahvilassa on hampurilainen, jonka liha on peräisin kanarialaisesta mustasta siasta. Tosi maistuva, jos lihasta pitää. Mustan sian liha on huomattavasti maukkaampaa kuin nopeasti kasvatetun vaaleamman sukulaisensa.

Palkittu ravintolan johtaja

Ravintola Humboldtin johtaja Pedro García Díos on uudempaan saarelaiseen kulinarismia edustavien ”kuuluisuuksien” joukkoon lukeutuva.  Hän on varsinaisesti jälkiruokakokki, joka on hiljattain palkittu saaristokohtaisessa kilpailussa. Tosin se ei suinkaan ole hänen ensimmäinen saavutuksensa, vaan hän on saanut hyvän kokin maineensa jo paljon enemmin. Pedro García Díos on myös ollut osallisena kirjaan, jossa kerrotaan kanarialaisista viini- ja ruokayhdistelmistä. Pedro oli paikalla, ystävällisenä ja hymyilevänä. Hän esitteli ravintolan tilat ja vastasi kysymyksiimme.

Viinin ystävättärien puheenjohtaja, Gloria Salgado Pérez, istahti ravintolan flyygelin ääreen ja soitti saaren tunnetuinta iisaa ”Virgen de Candelaria, la más bonita, la más morena”… Ensimmäinen lauluhetki syntyi, vaikka emme vielä olleet maistaneet tippakaan viiniä.

Kuvia Mirador de Humboldt ravintolasta

ViinitilaTajinaste

Tämä viinitila sijaitsee La Orotavan Perdomo nimisellä alueella. Sinne oli vähän vaikea löytää, mutta pääsimme perille, tosin Los Realejoksen kautta.

Kävimme aluksi tutustumassa Tajinasten viininvalmistustiloihin. Niille johtavan tien varrella oli mahtavia esimerkkejä la orotavalaisesta tavasta sitoa viiniköynnökset eräänlaiselle pitkälle ja paksulle letille. Niiden rakenteet olivat hyvin näkyvissä, koska lehdet eivät vielä olleet peittämässä niitä.

Vastaanottokomitean muodostivat tilan omistaja Cecilia Ferráis Lorenzo, joka on Amavicanin jäsen, ja hänen poikansa, tilan enologi – kellarimestari, Agustín García Ferráis. Agustín kertoi viinitilan taustasta ja sen perustamisesta vuonna 1997. Sen jälkeen siirryimme viinikellariin kuulemaan tilan viininvalmistusmenetelmistä. Samalla Agustín esitteli itse kellarin ja sen eri osastot.

Olen käynyt täällä kerran aikaisemmin, syksyllä 2010, ja totesin, että kellaritilat olivat uusitut sen jälkeen.

Sekä äiti että poika ovat hyvin tunnettuja saariston viinimaailmassa. Cecilia Farráis Lorenzolle myönnettiin pari vuotta sitten Tenerife Ruralin vuoden yrittäjäpalkinto hänen perinteille omistetusta työstään.

Ja mitä Agustín Ferráisiin tulee, hän on eräs saariston tunnetuimmista kellarimestareista. Hän on koulutettu Manner-Espanjassa ja työskennellyt mm. Espanjassa ja Ranskassa maineikkaille viinitiloille. Ennen palaamistaan kotitilalle, hän oli Roberto Torresin (minkä merkin varmaan kaikki viiniä juovat suomalaisetkin tuntevat) kellarimestari. Agustín on tuottelias kirjoittaja, jonka nimi esiintyy usein päivälehtien viinipalstoilla. Hän on myös osallistunut Mercatenerifen julkaiseman Tenerifen viinejä esittelevän kirjan tekoon.

Viinikellarista siirryimme viljelyksille. Ne sijaitsevat toisessa paikassa, jonne löytäminen on myös seikkailu.

Katselimme viljelyksiä.  Kuulimme mm. miten viiniköynnösrivien suuntaus on pystytty järjestämään tuotannolle edulliseen pohjois-etelä suuntaan.

Täällä sijaitsevat Tajinasten koulutus- ja esittelytilat, joissa järjestetään mm. viinin maistelukursseja. Koulutushuoneistossa olivat esillä Tajinasten saamat mitalit, joita on yli 80, ja kunniamaininnat, joita niitäkin on kertynyt todella runsaasti vuosien mittaan.

Maisteluhetki, viiniä ja pikkupurtavaa

Patiolle oli katettu pöytiä viinin maistelua varten. Vierailijoiden joukossa oli joitain naisia, jotka eivät vielä olleet ehtineet käymään yhtään viininmaistelukurssia. Agustín kertoi lyhyesti mitä tähän ”seremoniaan” kuuluu…

Saimme aluksi Tajinasten valkoiset viinit ja sen jälkeen punaiset, kevyemmistä voimakkaampiin, kuten järjestyksen pitää olla.

Valkoinen oli Listan Blancosta valmistettu, kuiva viini. Punaiset viinit olivat järjestyksessä hiilihappokäytetty nuori viini, tavallinen punaviini ja tammitynnyrissä kypsynyt punaviini. Näissä kaikissa on pääasiallisesti käytetty lajia Listán Negro, joista osa on kasvanut ylemmillä rinteillä ja osa alemmilla.Ylempien rinteiden rypäleet vaikuttavat viinin happamuuteen ja alempien sen sokeripitoisuuteen.

Lopuksi Agustín esitteli viinin, jota ei vielä ole Tajinasten kotisivulla. Se on tynnyrissä kypsytetty makea punaviini nimeltään Can. Tajinaste vie viiniä mm. USAan, ja Can nimi on amerikkalaisten helppo muistaa. Sen lisäksi se liittyy Canarian nimeen.

Viinien jälkeen siirryimme maistelemaan pikkusyötävää, kinkkua, vuohenjuustoa, perunamunakasta, manteleita, viikunoita...

Maisteluhetken jälkeen Viinin ystävättärien puheenjohtaja Gloria Salgado Pérez antoi Cecilialle  ja Agustínille kirjallisen kiitoksen tästä päivästä. Hän muistutti läsnäolijoita Tajinasten omistajan saamasta vuoden yrittäjän arvonimestä.

Tämän jälkeen, olemisen ilosta ja viinin virvoittamina, muutamat naiset alkoivat laulaa. Kanarialainen isa on todella mahtava. Esilaulaja, jonka nimeä en tiedä, vaikutti olevan todella taitava ja häntä oli tosi ilo ja nautinto kuunnella.

Laulu jatku vielä bussimatkallakin… päivä oli kaunis, tunnelma kevyt ja viinitietous lisääntynyt monella eri tasolla.

Kuvia Tajinaste viinikellarilta

Tekstissä mainitut kirjat löytyvät Casa del Vino La Baranda myymälästä El Sauzalissa

Maaliskuu 2012 ©Gracia PenttinenArtikkelin  vapaa jakaminen on sallittu, niin kauan kuin sen teksti säilytetään kokonaisuudessaan ja sisältöä muuttamatta,  ja jos sen kirjoittaja - Gracia Penttinen - ja tämä blogisivu mainitaan