Viiniköynnöksen oikeaa leikkausta opettelemassa

Bodega Contiempo on lopettanut toimintansa

Güímarin laaksossa sijaitseva viinitila Contiempo on ensimmäinen viinitila, millä koskaan olen käynyt. Siitä tuli myös ensimmäinen viinitila, jossa sain sakset käteeni voidakseni kokea käytännössä mitä viiniköynnöksen leikkaaminen on.

Jos joku nyt kuvittelee, että sitä vaan mennään sakset kourassa köynnöksen viereen ja leikataan turhat oksat pois. Noin vain nips, nips ja siirrytään seuraavaan, niin voin lyhyen kokemukseni perusteella todeta, että se on harhaluulo.

Odotin kauan päästäkseni saksien kanssa köynnöksen viereen. Tiedättehän, että leikkaus suoritetaan vain kerran vuodessa, ja jos se jää seuraamatta, niin vasta seuraavana alkukeväänä tulee uusi mahdollisuus.

Ja näin leikkauskokemus on siirtynyt, kunnes koitti tämä oikea hetki. Contiempolla on bodegan edessä tarha, jossa on useimmat saaristossa käytetyt lajikkeet. Sieltä bodegan ystävät, minä heidän joukossaan, ovat saaneet valita kummiköynnöksensä. Nyt oli tullut hetki leikata kummiköynnös seuraavaa satoa varten.

Kummilapsen kimppuun ei päästetty helpolla. Ensin kuuntelimme ja katselimme miten Jorge Zerolo näytti leikkausta luokkatilanteessa ja kertoi miten ja miksi se tapahtuu tietyllä tavalla, ja mitä on osattava ottaa huomioon.

Jorge mainitsi, että köynnösten leikkaus ei välttämättä ole pakollinen. Mutta jos sitä ei tehdä, köynnös ”villiintyy” ja kadottaa vähitellen tuottavuutensa, eli rypäleiden määrä vähenee vuosi vuodelta.

Seuraavaksi kävimme katsomassa alueita, joilla leikkaus oli jo tehty. Samalla Jorge kertoi miksi kussakin kohdassa oli leikattu juuri niin, kuin se oli tehty. Hän korjasi joitain leikkauksia ja kiinnitti köynnöksiä paikoin uudestaan. Vähitellen alkoi hahmottua käsitys siitä, miten se tapahtuu.

Näiden alkuvalmistelujen jälkeen tuntui vielä siltä, että tätä jaloa taitoa on vaikea soveltaa oikein. Toivoin, etten ainakaan aiheuttaisi kummilapselleni vahinkoa.

Seisoin kauan kummiköynnökseni Burra Blancan vieressä. Katselin sitä ja sen muotoa. Miten kasvoivat nykyiset rönsyt eli oksat. Miten ne olivat leikatut ennen. Nyt alkoi jo tuntua paremmalta. Saatu opetus ja tämä katselu alkoivat löytää yhteisen soinnun. Kävin vielä hakemassa Jorgen paikalle. Kerroin hänelle miten olin ajatellut leikata ja miksi. Hän selvensi vielä muutamia kiinnityskohtia. Tämä köynnös oli rivin viimeinen, ja se oli otettava huomioon niin leikkauksessa kuin kiinnityksessä.

Sitten katkaisin ensimmäisen rönsyn. Se tuntui ihan hyvältä. Sitten leikkasin seuraavan ja seuraavan. Lopulta kummiköynnökseni näytti valmiilta kohtaamaan haasteen tuottaa uusia rypäleitä tulevan kesänä.

Leikkasin samalla tiedolla vieressä kasvavat kolme muuta Burra Blancaa, koska niillä ei ollut kummitätiä tai –setää, joka olisi voinut tehdä sen. Näin sain lisäharjoittelua. Sen jälkeen Jorge vei minut paikalle, jossa kasvoi nuorempia köynnöksiä. Niiden kohdalla oli vähän yksinkertaisempaa. Uudet köynnökset ovat helpommin muokattavia ja jopa kevyempiä leikata.

Aurinko paistoi. Oli hikinen olo. Joten tein sen, mitä tavallinen viiniköynnöksen leikkaaja ei voi tehdä yhtä helposti. Päätin lopettaa tältä päivältä.

Päivän opetus oli siinä, että viinin pullokuntoon saaminen ei todella ole helppoa eikä yksinkertaista.

Salaiseksi toiveeksi jäi, että vielä joskus voisin saada sellaista viiniä missä kummiköynnökseni on ollut osallisena edes muutamalla tipalla. Kenties jo tänä syksynä, jollei vallinnut talven kuivuus tee tulevaa viinisadon olemattomaksi. Vamos a ver…Katsotaan…

Valokuvat 

Huhtikuu 2012 ©Gracia Penttinen
Artikkelin  vapaa jakaminen on sallittu, niin kauan kuin sen teksti säilytetään kokonaisuudessaan ja sisältöä muuttamatta,  ja jos sen kirjoittaja - Gracia Penttinen - ja tämä blogisivu mainitaan