Guachinche - kapakka - viiniä ja kotiruokaa

Päivitys: marraskuu 2017 
Viininviljelyn ja –valmistuksen jaksoissa olemme nyt (marraskuun puolessa välissä saapuneet siihen aikaan vuodesta, jolloin vuoden uusi viini alkaa olla valmista nautittavaksi ja guanchinchet saavat avata ovensa, jotka ovat ollut suljettuina jo kuukausia..

Jos et ole vielä käynyt guachichessa, niin nyt on aika tehdä se.

Ja mikä on guachinche: Yksinkertaisin selitys sanalle on että se on Tenerifellä esiintyvän perinteisen kapakan nimi.
Tämä sana Guachinche on peräisin sanasta bochinche, jota käytetään kuvaamaan samantyyppisiä kapakoita muilla Kanarian saarilla. Tämän sanan bochinche merkitys on suurin piirtein (metelöivä) kansanjoukko (=tumulto) ja melske tai sekasorto ( = alboroto)

Guachinchien alkuperänä voidaan pitää myymälöitä, joita useat maanviljelijät ja karjankasvattajat aikoinaan pystyttivät tiettyinä vuodenaikoina myydäkseen tuotteitaan. Näissä myymälöissä ja kojuissa myytiin myös viiniä. Aluksi ostajat olivat englantilaisia, joita malvasia viini oli houkutellut paikalle. Näistä ajoista kertoo ilmeisesti Nicolas Estevanezin 1800-luvun puolesta välistä peräisin oleva isa (perinteinen tanssi ja laulu), Tanganillo de Estévanez (joka on jutun lopussa). Myöhemmin viiniä alkoivat ostaa myös paikalliset kuluttajat.

Seuraava vaihe guachichien historiassa oli kun viinintuottajat alkoivat viinin lisäksi myydä ruokaa. Guachinche kapakka pystytettiin johonkin huoneeseen tai kellaritilaan viinintuottajan omassa talossa. Keittiössä hääri hänen vaimonsa ja valmisti pikkusyötävää nautittavaksi viinin keralla. Vähitellen tästä ruoanlaitosta on kehittynyt ammatti.

Guachinchet ilmaantuivat viininviljelyn kylkiäisinä Tenerifen pohjoisiin viinintuottaja kuntiin kuten Tacoronteen, El Sauzaliin, Teguesteen, La Matanza de Acentejoon, Santa Úrsulaan ja La Orotavan laaksoon. Kaikkialla niissä on runsaasti pieniä viinin myyntipaikkoja, taloja, joissa myydään ruokaa ja yksinkertaisia baareja. Joitain guachincheja on myös Güimarin laakson kunnissa Arafossa, Candelariassa ja Güímarissa. Nämä guanchinchet ovat yleensä olleet erittäin suosittuja niin ruoka-, juoma- ja mukavina kohtauspaikkoina. Vuonna 1996 ilmestyi Manuel Mora Moralesin kirjoittama El Libro de los Guanchinches – Las rutas secretas del vino en Tenerife. Tässä kirjassa esitellään mm.guachincheihin liittyvää erikoissanastoa, ja paikkoja.

Yleensä guachinchen asiakkaalle tarjotaan perinteistä kotiruokaa. Viini on omaa tuotantoa. Suosikkien joukossa ovat esim. sian kylkiluut kikherneiden keralla, kania salmorejo kastikkeen keralla, sian kylkiluita perunoiden keralla, suolattuja sian kylkiluita perunoiden ja maissintähkien keralla, täytettyjä pikkukurpitsoja, perunoita mojokastikkeen keralla, “juhlalihaa” (sianlihaa “revittynä”), nuoren vuohen lihaa, leivitettyä kalaa jne. Tosin valikoima on yleensä rajoitettu. Jälkiruokia, virvoitusjuomia tai kahvia ei ainakaan saisi olla, koska niiden myyminen on asetusten mukaan kielletty. Varsinaista painettua ruokalistaa ei yleensä ole, vaan tarjolla on sitä mitä on, ja sitä riittää niin kauan, kuin sitä riittää.

Viime vuosina aikaisempaa guachincheissa saatavien ruokalajien määrää on rajoitettu. Syynä siihen on ollut ”laillisten” baarien ja ravintoloiden tekemät valitukset. Nämä ovat tunteneet olonsa uhatuiksi, sillä niiden toiminnalle asetetaan tiettyjä laatuvaatimuksia, mitä ei esitetä guachinchen pitäjille. Ruoanlaittajan on myös hankkittava ravinnon käsittelijän koulutus.

Koska nykyään kaikki on enemmän tai vähemmän säännösteltyä, niin myös guachinchien toiminnalle on olemassa tietyt norminsa (2013 lähtien). Eräs tärkeimmistä on se, että guachinche saa olla auki vain neljä kuukautta vuodesta. Tarkoitus on, että se avataan samalla kun vuoden viinisato on korjattu. Joissain tapauksissa tämä aukioloaika alkaa marraskuusta, jolloin vuoden nuori viini on valmista. Toisissa tapauksissa guachinche avataan huhtikuussa. Nykyään guachinchet joutuvat myös maksamaan veroja kunnalle ja niiden vaaditaan täyttävän tietyt terveystarkastukselliset normit.

Muutamia vuosia sitten (2005) ilmestyi Apeles Rafael Ortega Perez´in kirjoittama La Pipa de mi Abuelo. Tämä kirja sukeltaa moneen Tenerifen viiniin ja viininviljelykseen liittyvään asiaan, tarkkaillen niitä tietyllä huumorilla ja pilke silmäkulmassa. Kirjoittaja tutkii kirjassaan myös Tacoronte-Acentejon alueen guachincheja. Lukeminen on melkein yhtä nautinnollista kuin itse kävelisi hänen kanssaan ja maistelisi tarjolla olevia viinejä sian kylkiluiden ja perunan keralla...

Kirjan voi kysyä esim. El Sauzalin viinimuseosta.

Olen löytänyt netistä sivun, josta löytyy Tenerife guachinchien osoitteita. Näiden pienten kapakkojen omistajat ovat järjestäytyneet ja hankkineet kotisivut. Myös Facebookin kautta löytyy guachinche-tietoa.

Ja lopuksi guachinche huumoria. Olen tehnyt säkeistä käännöksen, joka ei pyri olemaan runomitassa, mutta josta selviää mitä saarelaiset ajattelivat viiniensä ostajista
eli

Tanganillo de Estévanez

A la hermosa Orotava Viehättävään Orotavaan

Panal de abejas, mehiläiskenno

Acuden los turistas vetää turisteja

Como las moscas kuin kärpäsiä

Desde Inglaterra. Englannista.

Hasta Icod de los Vinos Aina Icod de los Vinokseen

Las moscas llegan, kärpäset saapuvat  ,

Por los vinos preguntan Kysyvät viiniä

Y se los llevan. Ja vievät sen mukanaan.

Es tan fuerte el aroma On niin vahvaa aromiltaan

Del malvasía de Tenerife, Tenerifen malvasia,

Que se les mete en Londres että se Lontoossa nousee

A los ingleses por las narices. Englantilaisten korviin asti.(tekstissä nenä)

A Garachico llegan Garachicoon saapuvat

Los nobles lores korkea-arvoiset väet

Y se emborrachan; ja päihtyvät

Y los pobres isleños ja saarelaisparat

Que se fastidien saavat kitua

Y beban agua ja juoda vettä

Texto/teksti: Nicolás Estévanez

Marraskuu 2010 ©Gracia Penttinen

Artikkelin  vapaa jakaminen on sallittu, niin kauan kuin sen teksti säilytetään kokonaisuudessaan ja sisältöä muuttamatta,  ja jos sen kirjoittaja - Gracia Penttinen - ja tämä blogisivu mainitaan