Istuin pari päivää sitten Socorron rannalla Casa Don Miguelissa. Odotellesani luin Mercatenerifen kirjaa, jossa esitellään parin viimeisen vuoden aikana erilaisia palkintoja ja kunniamainintoja saaneet Tenerifen viinit. Jokainen viinilaatu esiteltiin tarkoin. Millaisista rypäleistä se on valmistettu, missä ja millä korkeudella ne ovat kasvaneet. Miten viini on valmistettu. Ja vielä maistajien lausunto ko. viinistä.
Tiedän, että saaren viinitilat ovat pieniä ja viinin viljelyn eri vaiheet vaativat käsityötä. Mutta juuri sillä hetkellä minulle sisästyi tunne siitä, miten viininvalmistus voi olla taidetta.
Luulen, että kun viljelijät joutuvat olemaan niin lähellä viljelyksiään ja seuraamaan melkein jokaisen köynnöksen kasvua ja kehitystä, että heidän kosketuksensa tuotteeseen jää läheiseksi ja eläväksi. Satoja hehtaareita omistava tuskin tuntee ja tietää yhtä paljon taimistaan. Suurviljelys voi olla taloudellisesti kannattavampaa, mutta onko tuote sitten yhtä "elämänläheinen" - tätä jäin pohtimaan. - Jossain vaiheessa, kun aloin kyselle ystävieni kokemuksia viineistä, totesi joku, että on muistettava puhua myös viinin "hengestä". Säilyyköhän tämä viinin "henki" suurilla viljelyksillä....
(marraskuulta 2009)
Gracia Penttinen
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar