 |
| Tenerifen viinireitin tunnus |
Reitti aloitettiin samoista maisemista, joissa jo olimme käyneet reitillä 4. Ajoimme vain vähän eri reittiä. La Orotavaa kohti laskeutuva vanha tie ”Camino Real La Orotava” Matanzassa oli jo tuttu. Nateiros alue entisten tulivuorten takana Matanzan ylärinteillä oli myös tuttu. Nämä tulivuoret sijaitsevat noin 700 metrin korkeudella merenpinnasta. Maisema näytti hieman erilaiselta, koska syksy oli jo ehtinyt pidemmälle kuin viime käynnillä. Monste – oppaamme puhui lämmöllä alueen pienistä viini- ja vihannestarhoista täällä kukkuloitten syleilyssä. Hän totesi niiden olen todellinen ylistyslaulu maisemalla. Ne pitävät tämän maiseman vihreänä, ja huolehtivat siitä, että ympäristö säilyy seuraaville sukupolville.
Rinteiden kastanjapuut erottuivat erityisen selvästi. Ihailimme niitä. Lasketaan, että pohjoispuolella saarta on 15.000 puuta. Tämä 800-100 metrin korkeudessa sijaitseva kastanjavyöhyke ulottuu La Matanzasta La Orotavaan ja Los Realejokseen.
Paikallinen sähkönvälittäjä Endesa haluaa rakentaa tänne rinteelle sähkövälitysaseman....Se tuhoaisi suuren osan rinnettä ja sen kasvillisuutta.
Laskeuduimme Nateirosta tosi jyrkkiä katuja alaspäin kohti Victoria de Acentejon keskustaa. Kunnan virastotalon edessä meitä odotti Patricia, joka oli valmistellut vierailumme tämän kunnan alueella. Hän aloitti kertomalla hieman paikan historiaa.
Victoria de Acentejon historiasta
Alue oli ennen valloitusta kuulunut Taoron kuningaskuntaan (Menceyato de Taoro). Sen ajan asukkaat tunsivat alueen nimellä Acentejo.
Tenerifen valloittaja Alonso Fernández de Lugo oli hävinnyt aikaisemmin (nykyisessä Matanzassa = lahtaus-tappo) taistelun guancheja vastaan. Hän keräsi uuden taistelujoukon ja onnistui samaan tärkeitä tietoja ennen tätä uutta kohtaamista guanchijoukkojen kanssa. Henkilö, joka tunsi tarkoin guanchien tavan taistella, kertoi niistä Lugolle. Näin guanchit hävisivät tällä alueella, jossa Kastilian joukkojen voittohuudot kaikuivat ”Victoria, victoria!” Taistelu oli kestänyt vain kolme tuntia.
Vanha mänty ja varhainen kirkonkello
Uskonnollisena henkilönä Alonso Fernandez de Lugo omisti kunnian voitosta taivaallisille apujoukoille. Hän lupasi rakentaa voittopaikalle kappelin Enkelien kuningattaren (la Reina de los Ángeles) kunniaksi. Kirkon nimenä olisi Nuestra Señora de la Victoria (Voiton kuningatar/rouva). Tämä tapahtui joulupäivänä 1495. Paikalla olleeseen mäntyyn ripustettiin sitten kirkonkello ja voittojumalanpalvelus pidettiin sen juurella. Tämä mänty on vieläkin paikoillaan. Varsinainen Victoria de Acentejon kunta perustettiin 1800-luvun alussa. Tosin kaikki asiakirjat tarkasta ajankohdasta hävisivät vuonna 1813 raivonneessa tulipalossa, joka vei mm. kunnalliset arkistot taivaan tuuliin. Vuonna 1900 Victoria de Acentejo sai erityistittelin ”Villa”, mikä on eräänlainen paikkakuntien aatelisnimi, joka myönnetään erityisesti kunnostautuneille kylille tai kaupungeille.
Jatkoimme matkaa ensin suurta mäntyä ihailemaan ja sitten kirkkoon. Tämä Nuestra Señora de la Victorian kirkko rakennettiin vuonna 1537. Alonso Fernandez de Lugo ei ehtinyt näkemään sen valmistumista. Kirkossa raivosi tulipalo 1589, minkä jälkeen sitä alettiin korjata ja laajentaa, kunnes se 1700-luvun lopulla sai nykyisen ulkoasunsa. Kirkon taideaarteista Patricia mainitsi erityisesti tunnetun taidemaalari Gaspar de Quevadon vuodelta 1672 peräisin olevan taulun, jossa esitellään niin maalliset kuin taivaalliset hierarkiat, ja myös kiirastuli. Tämä taulu on ainutlaatuinen koko Espanjassa. Toinen erikoisuus on kirkon katto. Osa siitä on erittäin koristeellisesti maalattua vanhaa maurilaistyyliä. Kirkossa on myös aikoinaan Meksikosta tuodusta hopeasta Alonso Sosan vuonna 1739 valmistama risti.
Victorian kastanjatalo
Kirkosta siirryimme Kastanjataloon – Casa de las Castañas. Tämä ”kastanjatalo” on ainoa laatuaan koko Kanarian saaristossa. Talon ylimmässä kerroksessa on näyttely, jossa kerrotaan kastajasta, sen alkuperästä, leviämisestä ja käytöstä.
Nyt Patricia näytti meille kastanjasta kertovan videon.
Kastanjan historiaa Tenerifellä
Tenerifelle kastanjat tuotiin valloituksen jälkeen 1496, myöhemmin kuin La Gomeralle ja El Hierrolle. Koska Tenerifen ensimmäinen ”elinkeino” oli sokerinviljelys, hakattiin mm. pohjoisrinteet niin puuttomaksi, että Alonso Fernandez de Lugo alkoi huolestua vesivarojen häviämisestä. Niinpä vuodesta 1503 saaren pohjoisrinteiden hakkuualueille alettiin istuttaa kastajapuita. Nykyään tämä noin 150 ha:n suuruinen ja noin 20 erilaista kastanjapuulajia käsittävä vyöhyke ulottuu La Matanzasta Los Realejokseen.
Ennen alueelle istutettiin uusia puita, mutta ei enää. Kastanjapuu viihtyy vulkaanisessa maaperässä erittäin hyvin. Se ei tarvitse varsinaista lannoitusta. Puun lehdet putoavat marraskuussa, ja toimivat eräänlaisena itselannoituksena.. Marraskuu on myös aktiivisin aika, jolloin puu tarvitsee sadetta. Toukokuu-lokakuu on saarella suhteellisen tasainen. Lämpötila on tällöin 14oC. Kastanjapuu voi kasvaa 20 metriseksi. Se voi elää hyvin vanhaksi, ja nykyään olemassa yksilöitä, joiden arvellaan olevan jo tuhat vuotta vanhoja.
Kastanja on levinnyt Välimeren alueella Iberian niemimaalta aina Kaukasus vuorille saakka. Pohjoisessa sen kasvuvyöhyke ulottuu Keski-Eurooppaan ja etelässä Algeriaan ja Marokon vuorille. Perimätiedon mukaan kastanja on kotoisin vähästä Aasiasta, mistä se tuotiin Kreikkaan noin 500 vuotta ennen ajanlaskumme alkua ja 500 vuotta myöhemmin roomalaiset toivat sen Italiaan, Ranskaan ja Espanjaa. Itse puun nimi on peräisin kreikan sanoista kastanion karyon, mikä viittaa puun alkuperään Kastana nimisessä kaupungissa Ponto Euxinon rannalla nykyisen Mustan meren rannalla. On löydetty myös arkeologisia todisteita siitä, että tämä puu tunnettiin jo huomattavasti aikaisemmin. Sitä on viljelty vähintään 2500 vuotta. Vaikka kastajapuita kasvoi Iberian niemimaalla, ollaan sitä mieltä, että kastanja tuotiin Kanarian saarille Amerikasta.
Kastanjan puuaine on kovaa mutta kevyttä ja erittäin kestävää. Sen tähden sitä on käytetty esim huonekalujen valmistuksessa. Siitä on myös valmistettu tynnyreitä kuten tammesta. Kastanja ei ole hyvää polttopuuna koska se palaa erittäin huonosti. Oksista tehdään esim. koreja. Kastanjan käyttö käsitöissä oli erittäin tärkeä taloudellinen lisä kanarialaisen maaseutuihmisen elämässä aina 1950-luvulle saakka.
Kastanjapuun hedelmät, kastanjat sisältävät paljon hiilihydraattia, rasvoja, proteiineja mineraalisuoloja. Niiden ”vesi” määrä on 70%, eli sama kuin ihmisen. Kastanjan ”pähkinät” kypsyvät syksyllä. Erityisesti nälkävuosina ja sotien jälkeen kastanjat olivat tärkeä ruokalisä. Nykyäänkin kastajaa käytetään esim. sopissa, liha- ja kalaruokien kanssa. Kastajanjauhoja käytetään leivonnaisissa ja makeisissa. Kansanlääketaidossa sillä on monenlaista käyttöä, esim. erilaisissa hengityselinten vaivoissa, yskässä ja reumassa. Kastanjan kuorta käytettiin nahkan parkitsemisen yhteydessä. Kastanjan pähkinöiden kuoresta ja lehdistä saatua uutetta käytettiin shampoossa. Kastanjan kukkia laitettiin maun parantamiseksi piipputupakkaan.
Kastanjien aikaan, marraskuun lopussa, on myös vuoden uusi viini valmista. Niinpä Acentejon alueen viinituvissa ja ravintoloissa tarjoillaan erilaisia kastanjamaistiaisia. Sanontatapa ”Fuerte castaña cojiste”- oletpa humalassa, liittyy ilmeisesti myös tämän ajanjakson kokemuksiin. Toinen sanontapa ”Te doy un castaño” - . Läimäytän sinua – toiminee sen sijaan ympäri vuoden.
Maistiasia, kastajoita ja viiniä
Videon jälkeen siirryimme salin ulkopuolelle katetun pöydän ääreen maistelemaan tuotteita, joiden valmistuksessa oli käytetty kastanjajauhoja. Viinimaistiaisista vastasi lavictorialainen viininvalmistaja Viña Estevéz.
Katsellessani pulloa kiinnitin huomiota sen yksityiskohtiin. Pullo näytti tavalliselta vihreältä viinipullolta, mutta sen ”hartioilla” oli kuvio, jossa on aurinko, viinirypäle ja Teiden silhuetti. Pullon alareunassa oli alkuperäisalueen nimi: Tacoronte-Acentejo. Pullon korkissa oli teksti: Vinos de Canarias. Ja etiketissä kerrottiin sen olevan nuorta viiniä. Sen lisäksi siinä oli seuraava teksti: ”Punaviini, kirsikanpunainen, puhdas, suuhun hieman paprikanmakua, tasapainotettu, moitteeton ja kestävä. Valmistettu käsityönä paikallisista lajikkeista listán negro ja negramoll, jotka ovat kasvaneet Acentejossa, Pohjois - Tenerifen aurinkoisilla rinteillä. Tätä mahtavaa maisemaa Teiden helmassa, hellittelevät lempeät pasaatituulet, jotka vuosien saatossa ovat muovanneet sen mitä kauneimmaksi luonnoksi. Joka kerran kun nautitte nuorta viiniä, iloista ja hedelmäistä, tuette tämän erikoisen maiseman säilymistä. Kiitos, että olette valinnut tämän viinin.”
Arvata saattaa, että mukaan lähti pulloja siltä pöydältä. Useat pienet pussit täynnä kastanjaherkkuja siirtyivät myös ryhmäläisten laukkuihin ja kotiin vietäviksi.
Kuninkaallisissa jalanjäljissä
Tulimme takaisin päätielle ja ylitimme matkalla sillan – Puente de hierro. Tämä “rautasilta” ylittää ”barranco Hondon” eli syvän rotkon ja yhdistää La Victoria de Acentejon ja Santa Úrsulan kunnat. Silta on nimensä mukaisesti osin raudasta, osin betonista. Se valmistui vuonna.1909 Alkusysäyksenä sillan rakentamiselle oli Espanjan kuninkaan Alfonso XIII vierailu saarella, jona aikana hänelle jätettiin mm. anomus tämän sillan rakentamisesta.
Rotkoa ylittäessämme Montse kertoi, että hengissä säilyneet guanchit pakenivat tappion jälkeen läheisille vuorille. Santa Úrsulan asuttivat aikoinaan kastilialaiset ja grancanarialaiset.
Öljysheikin huvila
Montse oli käynyt tutkimassa myös Acentejon rantaa, paikalla, missä oli ulkonaisena ”erikoisuutena” mm. erään öljysheikin huvila. Varsinaisesti ranta-alue on Acentejon rannikon suojakohde, joka kattaa kaikkiaan 401 ha. Tie tälle rannalle oli aika kätketty. Se alitti moottoritien Santa Úrsulassa, ilman, että mikään tienviitta kertoi mistä se alkoi. Bussimme jäi odottamaan rantatien yläpuolella. Me laskeuduimme portaita alaspäin. Näkymä oli todella kokemisen arvoinen. Koko pohjoisrannikko aina Buenavistaan saakka avautui. Teide kohosi metsien yläpuolella. Alapuolella kohisi meri. Ranta oli melkein pystysuora. Erityisesti tyräkkikasvit näyttivät viihtyvän täällä. Koska rinne on jyrkkä, ja mahdoton laskeutua, siellä pesii kaikessa rauhassa useita häviämisuhan alaisia lintuja. 
Rantalenkin jälkeen matkamme jatkui kohti El Sauzalia ja La Palmeran viinikellaria. Olimme käymässä täällä jo edellisellä reitillä (reitti 8). Tällä kertaa huomasin, että kellarin pääsisäänkäytävän vieressä oli tenerifeläistä surrealistia Oscar Dominquezia esittävä patsas.
Varsinainen viinikellarin esittely oli suurin piirtein samanlainen kuin edellisellä kerralla. Vastaanottajamme oli tälläkin kertaa tilan perustajan Roberto Torres del Castillon poika Jorge Torres del Castillo
Hän esitteli meille viininvalmistuksen eri vaiheet. Nyt huomioin enemmän kuin aikaisemmin suuret Ganimedes nimiset viinisäiliöt. Niiden sisällä kiertävät spiraalin tavoin putket. Viinin kulkiessa näissä putkissa, siinä olevat kuona-aineet poistuvat eräänlaisen osmoosiin verrattavan lempeän ”pyörityksen” seurauksena. Nämä säiliöt ovat peräisin Italiasta. La Palmeraan ne hankittiin vuonna 1995. Kanarian saarilla näitä laitteita on La Palmeran lisäksi vain Stratvs viinitilalla Lanzarotella.
Paluumatkalla kohti La Lagunaa ja Santa Cruzia lauloimme ”Amor al vino” laulua jo ulkomuistista.
Seuraavan vuoden reiteistä Montse ei voinut kertoa mitään. Ensin on tarkoituksena arvioida kuluneen vuoden toiminta, ja vasta sitten suunnitella mahdollista uutta. Lupauduin jo osallistumaan kaikille uusille reiteille, siltä varalta että jos...
(kirjoitettu 20.12.2009) ©Gracia Penttinen
Artikkelin vapaa jakaminen on sallittu, niin kauan kuin sen teksti säilytetään kokonaisuudessaan ja sisältöä muuttamatta, ja jos sen kirjoittaja - Gracia Penttinen - ja tämä blogisivu mainitaan
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar