On turha ostaa vanhaa "nuorta" viiniä

Erehdyksistä oppii, jopa vanhan viinin ostosta
Kävelin Candelarian ostoskeskussa sijaitsevassa Hiperdinon valintamyymälässä. Halusin ostaa pullon hyvää viiniä nauttiakseni vastasiivotusta kodista.

Sivuutin Manner-Espanjan ja Italian viinit, koska minulla on vielä monia Kanariansaarten viinejä maistamatta. Näin Gran Canarialta peräisin olevaa viiniä ja innostuin kovasti. En ole vielä ehtinyt maistamaan yhtään sikäläistä ja niinpä ostin löytämäni pullon toteamatta muuta kuin, että se oli alkuperäismerkintä viiniä. Vastoin tapojani jätin jopa kuitinkin ottamatta.

Ja nyt tuli oppimisen vuoro.

Avasin pullon. Kaadoin lasiin hiukan ja totesin viinin olevan tiilen väristä. Jahah, vanhaa. Ja maku sitten. Kastoin kielenkärjen ja se riitti. Pullo oli seisonut lämpimässä hyllykössä jo vuosia. Ehkä korkki olisi hieman hillinnyt, mutta sekin oli muovia. Vanhaa mitä vanhaa.

Vasta nyt katsoin etikettiä. Nuorta viiniä vuodelta 2006. Ostin sen kesällä 2011. Eli parhaat vuodet olivat takana jo kauan sitten. Täkäläinen nuori viini on nautittava parin vuoden kuluessa. Se säilyy ehkä hieman kauemmin hyvissä varasto-olosuhteissa ja jos pullon korkki on tiivis.

Ilman kuittia en voinut mennä edes valittamaan tai yrittämään vaihtaa pulloa. – Ostin sen sijaan toisen, teguestelaisen viinikellarin El Lomon vuodelta 2010 olevaa viiniä. Se maistui.

Tämän jälkeen ajattelin taas saarella kävijöitä. Turistejahan yritetään saada ostamaan paikallista viiniä. Mutta jos joku joskus ostaa tietämättään tällaisen yli-ikäistä viiniä sisältävän pullon, hän ei kenties ikinä ole halukas kokeilemaan toista.

Joten pieneksi tueksi mahdollisille punaviinin ostajille hieman perustaustatietoa näistä saariston viineistä.

Punaviinin kypsytysajoista

Tavallisin valmistettu viini on ns. nuorta viiniä, eli TINTO JOVEN. Yleensä se on juotava parin vuoden sisällä. Näihin viineihin kuuluu myös joidenkin kellareiden valmistama TINTO TRADICIONAL – joka tarkoittaa perinteistä punaviiniä.

Kaikkein nopein kierto on punaviinillä, joka on valmistettu hiilihappokäyttämisellä – jolloin pullon kyljessä on teksti MACERACIÓN CARBÓNICA. Tämä on yleensä kevyttä viiniä, joka on juotava ensimmäisen vuoden aikana, eikä saa missään tapauksessa ylittää kahta vuotta.

On myös olemassa punaviinejä, joiden valmistusaika on pitempi ja luonnollisesti pullon kyljessä mainitut sadonkorjuuvuodet ovat ostettaessa jo kaukana takana.

Näistä punaviineistä käytetään luokittelua: Crianza, Reserva ja Gran Reserva. Nämä nimet kertovat siitä, miten kauan viiniä on pidetty tynnyrissä. Samalla ne kertovat epäsuorasti kuinka kauan viiniä voidaan säilyttää ennen nauttimista, ilman että se kadottaa ominaisuutensa.

Yleisnormina voidaan pitää viiniköynnöksiä ja viinejä koskevaa lainsäädäntöä. Siinä määritellään, että ollakseen CRIANZA, viinin kokonaiskypsyttämisaika on 24 kuukautta, eli 2 vuotta.Tästä ajasta sitä on täytynyt säilyttää vähintään 6 kuukautta tynnyrissä ja loppuaika pullossa.. 

RESERVA vaatii kaikkiaan 36 kuukauden eli 3 vuoden kypsyttämisajan. Näistä 12 kuukautta on kypsyttämistä tynnyrissä ja loppuaika pullossa.

GRAN RESERVA vaatii kaikkiaan 60 kuukauden eli 5 vuoden kypsyttämisajan. Näistä 18 kuukautta on kypsyttämistä tynnyrissä ja loppuaika pullossa

Jokaisella alkuperäismerkintäalueella on mahdollisuus määrätä myös pitemmät säilytysajat.

Tämä viinin kypsytys tynnyrissä on pelkästään säilytystoimenpide, jonka aikana viini saa vanhentua rauhassa. Sillä ei pyritä vaikuttamaan viinin makuun tai tuoksuihin. Tosin tynnyrisäilytyksessä viiniin jää tammen maku. Tämä maku vaihtelee myös sen mukaan mistä tammesta tynnyri on valmistettu ja myös miten sen kimpiä on kuumennettu valmistamisen aikana.

Tavallisissa tavarataloissa tuskin on näitä viimeksi mainittuja viinejä. Sen sijaa niitä löytyy erityisistä viinikaupoista: Vinotecas. Näissä viinikaupoissa työskentelevillä henkilöillä on tietoja viineistä, mitä suurempienkaan valitamyymäloiden henkilökunnalla tuskin on. Vinoteekeissä voi lisäksi esittää kysymyksiä viini ja ruokayhdistelmistä (Maridaje) 

Heinäkuu 2011, ©Gracia Penttinen
Artikkelin  vapaa jakaminen on sallittu, niin kauan kuin sen teksti säilytetään kokonaisuudessaan ja sisältöä muuttamatta,  ja jos sen kirjoittaja - Gracia Penttinen - ja tämä blogisivu mainitaan