Viinireitti 8 – viinien kevät 2010– Primavera de Vinos

”Viini on taideteos”

Tenerifen viinireitit ovat muuttuneet paljon syksyn 2009 aikana tehdyistä reiteistä. Entinen virallinen viinireittialue, Tacoronte-Acentejon alkuperäismerkintäalue, on muutamia päiviä sitten laajentunut käsittämään myös La Orotavan alkuperäismerkintäalueen.

Reittien käytännöllisestä järjestämisestä vastasi matkatoimisto nimeltä Residente Canario. Reittien lukumäärää on lisätty, ja useimmat niistä toistetaan kaksi tai kolme kertaa. Mukaan on tullut myös ”yöreittejä”. Lähtöpaikka on Puerto de la Cruz Santa Cruzin sijaan. Yleensä opastus on espanjankielinen, ja opas on viiniin erikoistunut  Kanarian saarihallituksen hyväksymä ns. virallinen turistiopas. Reittejä voidaan järjestää myös muun kielisten oppaiden johdolla, jos vain osallistujia on tarpeeksi monta.

Teneifen viinireitin tunnus

Kevätreitti jää ainutkertaiseksi tälle keväälle. Sama reitti on tosin tarkoitus tehdä syyskuussa, mutta ”viininvaiheet” ovat silloin jo aivan toiset, olkoon, että käyntipaikat ovat samat.  Tämän päiväiseen kevään reittiin kuului myös yllätys, jota syksyllä ei voida toistaa.

Pieni bussi, sama kuin edellisen vuoden viinireiteillä, saman kuljettajan Criston, ajamana, pysähtyi poimimaan osallistujia ensin Avenida Colonilta ja seuraavaksi hotelli Botanicon edestä. Bussissa olisi ollut tilaa vielä monelle. Osallistujien joukosta tunsin jo muutaman edellisiltä reissuilta.

Viinimuseo El Sauzalissa

Ensimmäinen pysähdyspaikka oli El Sauzalissa sijaitseva viinimuseo. Odotelimme hieman kahvilan aukeamista . Opas, Iñaki, totesi, ettei ole hyvä lähteä maistelukierrokselle vatsa tyhjänä… Terassilta oli mahtava näköala Tenerifen pohjoisrinteille ja Teidelle. Terassin vieressä avautui myös näkymä viinimuseon omille viljelyksille. Niiden tärkein ”tehtävä” on esitellä kävijöille erilaisia perinteisiä viiniköynnöslajeja. Tässä vaiheessa lajit pystyy erottamaan lehdistään, myöhemmin luonnollisesti myös rypäleistään.

Tämä El Sauzalin ja Tenerifen viinimuseo tunnettiin aikoinaan nimellä ”Casa de Don Simón”. Nimi tulee rakennuksen aikaisemman omistajan suojeluspyhimyksen, Pyhän Simonin nimestä. Rakennukset ovat peräisin 1600-luvulta. Aikoinaan kaikissa suurimmissa herraskartanoissa oli oma kappelinsa. Niin täälläkin. Mahtavinta tässä entisessä kappelissa on sen maurilaistyylinen puukatto. Katosta ajatukset kulkivat Kanarian saarten valloituksen aikoihin, ja siihen, että juuri ennen Kristoffer Kolumbuksen lähtöä etsimään meritietä Intiaan, juutalaiset heitettiin ulos Iberian niemimaan silloisista valtioista. Monet heistä löysivät aluksi tiensä Kanarian saarille. Juutalaiset puolestaan olivat olleet yhteydessä arabeihin ja tunsivat heidän rakennuskäytäntöään. Kerrotaan myös, että juutalaiset olivat aikoinaan tuoneet viiniköynnöksen Iberian niemimaalle. – Muisto juutalaisista ja arabikulttuurista on nähtävissä tässä Viinimuseon Pyhän Simonin kappelin koristeellisessa kahdeksansivuisessa katossa. Tämän katon kuviot toistavat myös niiden revinnäistöiden kuvioita, joita naiset ompelevat vieläkin.

Kappelista siirryimme katsomaan Tenerifen viiniviljelyn historiaa ja kehitystä esittelevää videota. Siinä kerrottiin mm. miten Tenerifen viinintilat sijaitsevat aina meren rannalta korkeille rinteille, miten köynnösten sitominen vaihtelee eri alueille, riippuen ilmastosta, mutta myös siitä, miten ne sidottiin nämä köynnökset tuoneiden siirtolaisten lähtöpaikassa joskus kauan sitten. Lopuksi todettiin, että ”viini on taideteos”,ja että sitä voidaan oikeastaan tarkkailla vain henkilökohtaisesta näkökulmasta.

Museossa esitellään 24 erilaista köynnöslajia - kaikkiaan saarilla on tavattu noin 120 köynnöslajia. Useimpia näistä lajeista ei enää tavata missään muualla maailmassa. Museon seinillä on karttoja, joista käy ilmi viiniköynnöksen vaellus alkuperästään ja myös valmiin viinin kulkeutuminen eri maihin. Kanarian viiniähän tuotiin myös Ruotsin hoviin, ja luultavasti sitä kautta se tunnettiin myös Suomessa.  Eräällä tauluista on kuvia, niistä kuuluisista henkilöistä, jotka aikoinaan ylistivät Kanarian viinejä, ja myös millä tavalla nämä viinit liittyivät poliittisiin ja kaupallisiin suhteisiin. Kanarian viinien kuuluisuus houkutteli myös merirosvoja saarille ryöstämään näitä kallisarvoisia viinejä.

Aikaisemmin on kerrottu, että viiniköynnös tuli Kanarialle valloituksen jälkeen ja uusien maahanmuuttajien tuomana, mutta hiljattain on löydetty arkkeologisten kaivausten yhteydessä viiniköynnösten siemeniä, mikä viittaa siihen, että köynnös tuli saaristoon varhaisten foinikialaisten merenkulkijoiden mukana, jo paljon ennen valloittajia. Tosin ei olla varmoja siitä, oliko kysymyksessä Vitis vinifera vai Vitis silvestre.

Viinin maistelua museossa
Museokierroksen jälkeen meille tarjottiin pieni maistelukierros museon pihalla, vastapäätä valtavaa puista viininpuristinta. Kierroksen esittelijä oli museon enologi, viiniasiantuntija.

Aloitimme orotavalaisella valkoviinillä ”Suertes de Marqués” La Orotavan alkuperäisalueella.. Tämän viinin valmistukseen on käytetty pääasiallisesti lajikketta Listán blanco, ja myös hieman lajikkeita Moscatel ja Pedro Jímenez. Viinin erikoisuus oli se, että se oli hiilihappokäytetty, mikä yleensä tehdään vain punaviinien kanssa.

Seuraava maisteltava oli orotavalainen roséviini ”Valleoro”. Käytetty rypälelaji oli Listán blanco. Kellarimestarin mukaan sen valmistusprosessi on erittäin monimutkainen.
Kolmas viini oli ”El Ancon”, perinteinen punaviini, jonka valmistaja on Icod de Los Vinoksen alueella sijaitseva Saaren Viinitila: Bodegas Insulares . Tämän viinin valmistukseen oli käytetty lajikkeita Listán Negro, Tintilla ja Castellano.

Viininmaisteluhetkeen osallistui katsojana myös Misi-kissa, joka on ottanut tehtäväkseen toivottaa kävijät tervetulleiksi. Misi osasi myös rentoutua välillä ja maata viinitynnyrin päällä auringon lämmössä.
Museon rakennukset, Casa de Don Simón, ovat nykyään Tenerifen saarihallituksen omistuksessa.

Esittelyvideo Viinimuseosta

Tacoronteen tutustumassa
Museosta jatkoimme Tacoronten vanhaan keskustaan. Pysähdyimme ”Oscar Dominquezin” torin viereen. Tämän torin keskellä kasvaa eräs saaren vanhimmista traakkipuista. Kerrotaan, että se oli olemassa jo ennen valloittajien tuloa, eli sillä on ikää paljon yli 500 vuotta. Oscar Dominquez puolestaan on vuonna 1957 kuollut kuuluisa tenerifeläinen surrealisti, joka syntyi La Lagunassa,vietti nuoruusvuotensa Tacorontessa, ja kuoli Pariisissa.

Puhuimme hieman Tacoronten historiasta. Kunnan nimi on vanha guanchinimi, ja alue oli aikoinaan osa Tacoronten mencyatoa – ruhtinas/kuningaskuntaa. Noin 80 - 85 % tacorontelaisilla on varhaiset portugalilaiset juuret, ja monilla paikannimillä on portugalilainen alkuperä. Myöhempään historiaan liittyy Espanjan kuningas Alfonso XIII:n käynti siellä 1911 ja yöpyminen taconrontelaisessa Luis Gamachon omistamassa hotellissa. Tämän vierailun – ja viinin vaikutuksen – kerrotaan olevan syy siihen, että maaseutupitäjä Tacoronte sai kaupungin – ciudad – arvon. Tämä tapahtui José Dominquezin ollessa Tacoronten pormestari – sen viinikellarin perustajan, minne olemme matkalla tänään…

Kävelimme Tacoronten kirkolle. Tämä kirkko rakennettiin 1664. Sen rahoitukseen liittyy viinikauppoja, orjakauppoja, Länsi-Intian merimatkoja ja rahoittajan tarve tulla tunnetuksi hyvänä kristittynä. Kirkon rakennustyyli ja käytetty kiviaines – ”piedra azul” – sininen louhittu kivi ,kertoo kalliista rakennusaineesta, ja myös siitä, että kyseisen kiven ”käyttäjä” rakennuksessa on ollut todellinen mestarirakentaja, aikanaan saaren paras, nimeltä Diego Rodriques Rivero. Tyyliltään kirkko edustaa kanarialaista barokkia.

Sisällä kirkossa on toinen aarre, Tacoronten Kristus. Tämä Kristus-hahmo ei roiku ristillä, vaan seisoo sen vieressä kärsimyksensä voittaneena. Kristuksen oikea jalka on synnin käärmeen pään päällä. Inkvisitio yritti aikoinaan estää tämän hahmon sijoittamista kirkkoon, koska se poikkeaa niin täydellisesti siitä ristillä kärsivästä ja kuolevasta Kristuksesta, mikä ”vastasi” kirkon dogmeja. Tämä Tacoronten Kristus-hahmo on saariston suosituimpia, eikä koko maailmassa on tämän lisäksi kuin yksi samantyylinen. Kirkon alttariosan katto oli samanlainen maurilaistyylinen puukatto, minkä näimme viinimuseon kappelissa. Kahden sivulaivan katossa oli sen sijaan rokooajan maaluskoristeet. Oikeinpuoleisen laivan alttarikaappi on hiljattain entisöity.

Kävimme myös kirkon viereisen entisen luostarin patiolla. Tämä patio on suunnittelutavaltaan arabialais-juutalainen. Pation puutarhassa kasvatetaan erilaisia yrttejä. Keskellä on suihkulähde. Mutta kaikkein mielenkiintoisin on tämän lähteen alla oleva vesisäiliö (aljibe). Rakennelma on aikansa ”ilmastointikone”. Munkkien kammiot sijaitsevat ylätasanteella. Kuumina öinä kammioiden ovet pidettiin auki, ja maanalaisesta kaivosta nouseva öinen kosteus lievitti kuumuutta.

Kirkolta matka jatkui kävellen alaspäin viettävää ja mukulakivillä päällystettyä katua Hamiltoniin puistoon. Tämä pinta-alaltaan laaja puisto – Parque Jardines de Hamilton - on saanut nimensä englantilaista alkuperää olevan kauppias- ja viinintuottajasuvun Hamiltonin mukaan. Puiston erikoisuus ovat mm. kanarialaisen ikivihreän metsän – laurisilvan – puulajit, ja kanerva-myrtti vyöhykkeen kasvit. Puistossa kasvaa myös valkoinen tajinaste – neidonkieli. Alempana seisovat vierekkäin kaksi kotoperäistä, luonnon tilassa eri vyöhykkeillä kasvavaa kanarialaista puuta, Kanarian mänty (Pinus canariensis) ja Kanarian palmu (Palmera canariensis).

Puiston äärimmäisessä alareunassa kasvaa erilaisia viiniköynnöslajeja. Siellä on myös samantapaisia, tuulen suunnat huomioivia rakennelmia, joissa viiniköynnös kasvaa Lanzaroten laavakentillä, Hariassa.

Puiston alareunasta avautui näkymä Alhóndigaan, vanhaan viljavarastoon, mikä nykyään on Tenerifen viinin kehto ja Kanarian saarten viinin keskuspaikka. Tästä viljavarastosta jaettiin aikoinaan huonoina vuosina tarvitseville ihmisille viljaa. Rakennus seisoi pitkään tyhjänä ja oli pahasti rappioitumassa, kunnes 1970-luvulla Tacoronten asukkaat perustivat yhdistyksen sen kunnostamiseksi. Vähitellen perustettiin Fundación Canaria Alhóndiga de Tacoronte.

Alhóndigassa perustettiin 27.5.2010 ensimmäinen kanarialainen naisten viiniyhdistys ”Las Amigas del Vino” – viinin ystävättäret. Erikoisuus sinänsä, koska naiset ovat yleensä olleet ”kiellettyjä” bodegoissa…

Rakennuksen edessä on pylväs, uusi taideteos, joka on omistettu kaikille kanarialaisille maanviljelijöille.

Viinitila Dominquez, 4. Generación
Hieman ylempänä saman kadun varrella Alhóndigan kanssa sijaitsee Dominquez, 4. Generación (Dominquez 4. sukupolvi) viinitila. Tämä viinitila on saarten ainoa, joka sijaitsee keskellä kaupunkia.

Tämän viinitilan perusti aikoinaan Tacoronte pormestari, aikaisemmin manitsemani, José Dominquez. Vierailumme aikana paikalla oli myös tilan nykyinen omistaja, perustajan lapsenlapsenlapsi José Dominquez Ramos. Tila on edelleen perheomistuksessa. Aikaisemmin eri perinnönjakojen yhteydessä jaetut maat on ostettu takaisin. Nykyinen pinta-ala on 12 ha. Dominquezilla on tiettyjä sukuyhteyksiä Tenerifen ensimmäisen käskynhaltijan ja maiden jakajan Alonso Fernandez de Lugoon, ja nykyään heidän käytössään on 6 ha näistä de Lugolle kuuluneista maista. Viinitilan omistuksessa on myös pieniä alueita Punta Hidalgossa aivan meren rannalla.

Oppaamme vierailun aikana oli tilan enologi  Gabriel Morales Francés Aloitimme katselemalla viljelyksiä. Hän kertoi tilalla pyrittävän mahdollisimman luonnonmukaiseen viljelyyn, ja esim. köynnösrivien väliin jäävältä alueelta rikkaruohot niitetään sen sijaan että ne myrkytettäisiin kuoliaaksi. – Gabriel  totesi, että viininviljelijät ovat itse asiassa saaren rinteiden puutarhureita, he pitävät ne vihreinä. Hän kertoi myös tilan erikoisuudesta, valkoviinistä, joka on valmistettu punaisista rypäleistä. Lupa tähän oli hankittava aina EU:sta. Itseasiassa tässä ei ole mitään ”outoa”, sillä jos mikä tahansa rypäle kuoritaan, sisus on aina väritön… Tiloilla on aina tehty erilaisia sekoituksia. Valkoiset rypäleet voivat tukea punaista viiniä ja päinvastoin. Uutta ovat kaikki säännökset.

Kävimme itse viininvalmistamossa, viinisäiliöiden keskellä ja kuulimme eri valmistusvaiheista. Näimme viinitynnyritilat.

Punta Hildalgosta peräisin olevia maistiaisten toivossa
Vierailun lopuksi meille oli järjestty maistajaiset puutarhassa. Saimme maistaa valkoviiniä ja kahta punaviiniä. Tilan erikoista Punta Hidalgon tilalta poimituista malvasiarypäleistä valmistettua makeaa ja aavistuksen verran suolalta maistuvaa (meren pärskeitä suolansa saanutta) valkoviiniä ei ollut saatavissa. Sen vuosittainen tuotanto on vain noin 400 pullollista. Maistamamme punaisista Negramoll rypäleistä hieman Malvasialla makeutettu valkoviini oli kuivaa ja erittäin raikasta. Punaviinit olivat kahta eri lajia. Pääasiallisesti Negramoll rypäleistä valmistettu viini, erittäin voimakasmakuinen, joka vaatii ”tuuletuksen” ennen nauttimista. Toinen punaviini oli perinteinen punaviini, pääasiallisesti Listán Negrosta valmistettu, edellistä huomattavasti kevyemmän makuinen.

Gabriel muistutti mahdollisuudesta osallistua viininkorjuuseen tilalle myöhemmin syksyllä. Esim. Malvasian käsittelyyn kuuluu täällä perinteinen polkeminen pienissä puuastioissa.

Juhlatilaisuus Alhondigassa
Dominquezin viinitilalta laskeuduimme takaisin, aina Alhóndigaan. Siellä oli tänään juhlittu saarten viinien palkintojuhlallisuuksia. Päivän luvattu yllätys oli se, että olimme Tacoronten pormestarin kutsuvieraita. Valitettavasti itse palkintojenjakotilaisuus oli jo ohi. Mutta Alhóndigan yläkerrassa oli pöytä koreana; grillattua kanaa, paellaa, papas bonitas (perunoita), kuivaksi käristettyä sian kylkirasvaa pieninä paloina, mojo-kastikkeita ja suuri määrä erilaisia ja eri saarten viinejä.. Väkeä oli paljon ja puheensorina valtava.

Arvata sopii, että vaikka kustakin pullosta kaadettu viinin määrä ei ollut suuri, niin kokonaismäärää kaikista paikoissa kertyi päivän aikana yhteensä muutama lasillinen – sopivasti sanoisin - niin, että tunnelma oli hilpeä aina bussin päätepysäkille ja eronhetkeen saakka.

Päivän aikana selvisi myös, että osa retkeläisiä oli tullut vähän kauempaa. Espanjalainen, Sveitsissä asuva pariskunta oli ensimmäistä kertaa Kanariansaarilla, ja he nauttivat sekä saarella olostaan, että päivän reitistä. Muut kaukaisemmat - ts. ei tenerifeläiset - olivat Gran Canarialta ja Fuerteventuralta. Gran Canarialla tuotetaan viiniä myytäväksikin, tosin vähemmän kuin Tenerifellä, mutta Fuerteventuralla viinin tuotto on tosi vähäistä, ja sekin yleensä viljelijöiden omaan käyttöön.

Loppusanoiksi haluan kertoa, että kuulimme paljon saaren historiaan ja viinin historiaan liittyviä asioita matkan aikana – joten reitti toimii paitsi viininmaisteluretkenä, myös kulttuurin- ja historian esittelynä, paikoista ja asioista, joita ei yleensä mainita tavallisilla turistireiteillä, eikä saatavissa turistiopaskirjoissa.

Kuvat tältä viinireitiltä
Video Dominquezin viineistä

Toukokuu 2010 © Gracia Penttinen
Artikkelin  vapaa jakaminen on sallittu, niin kauan kuin sen teksti säilytetään kokonaisuudessaan ja sisältöä muuttamatta,  ja jos sen kirjoittaja - Gracia Penttinen - ja tämä blogisivu mainitaan