Viinikorjuuta ja valmistusta Contiempolla Güímarin laaksossa

Päivitys tammikuu 2016: Contiempon viinitila on suljettu. Paikalla sijaitsee MoringaPark.

Contiempon viinitilaa voin jo pitää ystävänäni. Se on lähellä, ja siellä on ihan iki-oma kummiköynnökseni, jonka kehitystä käyn seuraamassa. Contiempolla on myös ihan ”oikea” ystäväkerho (Club Contiempo), johon kuuluu  paljon kavereita. Kaverit tapaavat ja opettelevat yhdessä erilaisia viiniin ja sen valmistukseen liittyviä asioita. Eräs kaverietu on se, että voi ostaa viinipullonsa Contiempon myymälästä pienellä alennuksella. Toinen, mielestäni arvokkaampi kaverietu on se, että pääsee seuraamaan erilaisia työvaiheita, jotka selitetään ensin.

Nyt korjuuaikaan ystävät kutsuttiin seuraamaan viininvalmistusta.

Aloitimme Jorge Zerolo Hernandezin opastamana viininvalmistuksen alkuvaiheesta, oppimalla, miten rypäleen valmius pystyttiin tarkastamaan. Pöydällä oli kolme lautasta, joilla rypäleterttuja. Jokainen tertuista oli eri kypsymisvaiheessa. Ne, jotka olivat vielä raakoja, tunnistaa kokeilemalla niiden pintaa ja myös pehmeyttä.  Rypäle maistuu karvaalta.  Sen hedelmäliha on kiinni siemenessä. Jos siitä  puristettua mehua katsotaan erityisessä sokerimittarissa, niin pystytään näkemään, missä vaiheessa ”ollaan menossa”, ts. mikä on rypäleen sokeripitoisuus, ja kuinka kauan voidaan vielä laskea sen tarvitsevan aikaa, ennen kuin se on valmis korjattavaksi.

Eräs elämänmittainen arvoitus ratkesi

Muut rypäletertut olivat kypsempiä, pehmeämpiä. Mehu sokeripitoisempaa. Kaikkein kypsimmät rypäleet kertoivat minulle jotain, mitä en vielä koskaan ollut tajunnut. Aina lapsesta saakka kun olin saanut tai ostanut ”siemenettömiä rusioita”, olin aina miettinyt, miten niistä oli poistettu siemenet. Nyt maistellessani eri kypsyysvaiheissa olevia rypäleitä, huomasin, että kaikkein ylikypsimmissä, jo rusinannäköisissa rypäleissä, ei ollut siementä. José kertoi, että siemenet ikään kuin sulavat tai kutistuvat pois sitä mukaa kun rypäle kypsyy. Nyt oli se arvoitus ratkaistu.

Viininvalmistusprosessista

Seurasimme valkoisten viinirypäleiden vaiheita aina siitä saakka, kun ne tulevat keräyskoreissa kellarille. Ne siirretään liukuhihnalle, kulkevat koneeseen, joka poimii pois puumaiset osat. Sen jälkeen ne joutuvat puristukseen, sieltä suureen säiliöön, jossa viinimehu alkaa käydä erilaisten luonnollisten hiivojen alkuunpaneman käymisen tuloksena.  Käymistä seurataan, sen lämpotilaa tarkkaillaan, alkoholipitoisuutta valvotaan. Viinimehu siirretään astiasta toiseen, jolloin kaikki ylimääräinen jää astian pohjalle. Sen jälkeen kun viini on saavuttanut halutun vahvuuden, se voidaan pullottaa tai siirtää tietyksi ajaksi tynnyriin kypsymään. Näin lyhyesti yhteenvedettynä.

Koko tämän seurannan aikana viinimehusta – mosto – otetaan näytteitä ja sitä maistellaan. Tämän ”oppihetken” aikana saimme kuusi  maistelunäytettä eri vaiheissa olevista viinimehuista, jokainen käymisessä pitemmälle ehtinyt kuin edellinen. Viimeisin näyte oli jo valmis ja pullotettu viini.

Aivan alkuvaiheessa
 olevaa viinimehua

Makuerot olivat huomattavat. Toiset niistä maistuivat ihan mukavalta, toisissa tuntui raskaus, happamuus, kirpeys, tai liika sokeripitoisuus. Käytetyn lajikkeen luonnollinen maku ja sokeripitoisuus tuntui myös mehussa. – Maistelunäytteiden seuraksi Patricia Perez oli valinnut sopivan pikkuasian, suklaasta roqueford juustoon.

Otin paljon kuvia eri vaiheista. Toiset kuvista ovat hieman epätarkkoja, mutta jätän ne silti, koska ne kertovat prosessin kulusta. Kuvat on paras katsoa kuvasarjana "bildspel" , jolloin niihin saa ”liikettä”.

Contiempon sivut

Uusi video Contiemposta

Syyskuu 2012 ©Gracia Penttinen
Artikkelin  vapaa jakaminen on sallittu, niin kauan kuin sen teksti säilytetään kokonaisuudessaan ja sisältöä muuttamatta,  ja jos sen kirjoittaja - Gracia Penttinen - ja tämä blogisivu mainitaan