Viini-ruoka-turismia Adejen kesäyliopistossa 2012

Viini-ruoka-turismi (enogastroturismo) kurssista Adejen kesäyliopistossa alkaa pian tulla traditio. Kesän 2012 kurssi oli jo kolmas vuosikerta. Itselleni se oli toinen.

Kurssista vastaavat henkilöt tri. José Antonio Lastres Segret ja EnoTenerifen johtaja Gabriel Santos ovat samat kuin La Lagunan yliopiston talouslaitoksen viiniturismin kurssin.

Kesäyliopistossa ei vaadita, että osallistuja on yliopistotason opiskelija. Sinne on tervetullut jokainen, joka mahtuu, ja joka maksaa kurssimaksun. Ne, jotka haluavat lisätä viikon opintopisteet muihin opintoihinsa ovat 80 % läsnäolovelvollisia. He joutuvat suorittamaan pienen loppukokeen, josta käy ilmi, ovatko he pystyneet kuuntelemaan ja havannoimaan luentojen sisällön.

Kesäyliopiston kurssin osanottajat ovat tavallisesti jo viini-gastronomia-turismin puitteissa toimivia henkilöitä, tai sellaisia, jotka suunnittelevat alasta uraa itselleen.

Poimintoja kurssin sisällöstä:

Tämän päivän yleistilanteesta

Kurssi alkoi tri. José Antonio Lastres Segretin tekemällä katsauksella saariston yleistilanteeseen ”viini-gastronomia-turismirintamalla”. Painopiste oli sama kuin monissa muissakin tämän hetken turismiyhteyksissa, eli mitä tarjota turisteille ”auringon ja hiekkarannan” lisäksi. Miten tehdä se ja ennen kaikkea miten saada turistit ja varsinkin matkanjärjestäjät kiinnostumaa muistakin kohteista kuin puolipäivästä Teidelle ja matkasta Loroparkkiin, väheksymättä luonnollisesti kumpaakaan.



Tri. Antonio Macías Hernández

Viinin "kulkua" Kanariansaarilla ja Kanariansaarilta

Teema, jossa käsiteltiin ”viinin kulkua Tenerifellä” aiheutti mielessäni monta kuperkeikkaa. Tri. Antonio Macías Hernández on historioitsija, joka on viettänyt paljon aikaa arkistoissa tutkien vanhoja asiakirjoja. Hänen tarjoamansa kuva saariston vaiheista poikkesi mielestäni aika tavalla siitä historiasta, jota olen lukenut ja toistanut.

Hänen havaintojensa perusteella oli vain yksi syy siihen, miksi valloittajat lähtivät aikoinaan liikkeelle – ”ORO” – kulta.

Vaikka vanhoissa legendoissa puhuttiin miten ”kultaiset omenat” kasvoivat täällä ”autuaiden niityillä”, varhaiset valloittajat eivät löytäneet kullasta jälkeäkään.

Vähitellen, sen jälkeen kun sokeriruoko oli havattu tuottavaksi Madeiralla, arveltiin sen tuottavan myös Kanariansaarilla, ts. kultaa tulisi välikappaleiden kautta ja vähitellen. Sokerinviljelyyn tarvittiin maata, vettä, polttopuuta, ammattitaitoa ja pääomaa. Tämä pääoma löytyi genovalaisilta pankkiireilta. Tietotaitoa edustivat portugalilaiset työntekijät.

Siinä vaiheessa kun Kastilian katoliset kuninkaat alkoivat kiinnostua (1400-luvun loppupuolella) saaristosta ja sen sijoittamisesta valtansa alle, annettiin aluksi paljon etuja heille, jotka olivat valmiit muuttamaan Kanariansaarille. Uskonto tai kansallisuus olivat sivuseikkoja. Muuttajat saivat maat ilmaiseksi, eikä heidän tarvinnut maksaa aluksi veroja. Portugalilaisia saapui sankoin joukoin, varsinkin kun sokerin tuottavuus oli laskenut Madeiralla.

Nämä portugalilaiset toivat mukanaan viiniköynnöksensä ja niihin liittyvän tietotaitonsa.

Vähitellen sokeriruoko jäi kannattamattomana taka-alalle Kanariansaarillakin. Viiniviljelyksen kansainväliseen ”nousuun” kului noin 15 vuotta. Viinin kauppayhteydet rakentuivat entisten sokerin kauppayhteyksien pohjalle.

Tenerife oli valloitettu sotavoimin vuonna 1496 kuninkaiden käskystä, mutta rahoitus tuli ulkomailta, esim. näiltä genovalaisilta pankiireilta. Palkkioksi rahoituksesta heille myönnettiin runsaasta maita ja vesioikeuksia. Kanarialaisilla viinituloilla alettiin sen jälkeen rahoittaa uusia projekteja Espanjan siirtomaissa. Kanarian saaristo oli kansanvälisen kaupan aluetta, kolmen mantereen ”kohtauspaikkana” useita satoja vuosia.

Sokerin- ja viininviljelijät piti luonnollisesti syöttää. Ruoan takaamiseksi syntyi jo varhain erikoistunut maanviljelys.

Esitelmällään Tri. Macías Hernández halusi tuoda esille mm. sen, että kanarialainen maatalous (ja viinitalous) ovat aina olleet kansainvälisiä, olkoonkin, että tuotantokasvit ovat satojen vuosien aikana vaihtuneet useaan kertaan.



Tri. Vicente Zapata Hernández

Viiniä ja patikointia – viinireiteistä

Tri. Vicente Zapata Hernández kouluttaa turismin palvelukseen haluavia henkilöitä ”näkemään” luonnon, maisemat, ympäristön, perinteiden ja historian kokemusnäkökulmasta. Pyrkimyksenä on luoda kokemuksia, ei pelkästään lisätä mekaanista tietoa. Nyt näitä ajatuksia pyritään yhdistämään myös viiniturismiin ja erilaisiin viininviljelyyn ja viinin valmistukseen liittyvien reittien suunnittelussa.

Hän kertoi Teguesten viinikunnassa läpiviedystä viinireittimahdollisuuksien kartoituksesta. Kaikki Teguesten alueella sijaitsevat viinikellarit ovat mukana tässä kartoituksessa.

Tasting Canarias – eli Kanarian maistelua

Kuulimme miten ”Saborear España” eli Espanjan maisteluprojektin Kanarian saarten osalta vastaava henkilö Juan Antonio Jorge Peraza kertoi projektin leviämisestä niin Manner-Espanjassa kuin Kanarian saarilla Tenerifellä ja Lanzarotella.

Juan Antonio Jorge Peraza on jo vuosikausia innostanut eri kuntien asukkaita herättämään henkiin vanhoja, häviämässa olevia perinteitä, kuten puimista (El Tanque) ja hiilenpolttoa (Vilaflor). Guía de Isoran kunnassa sijaitsevassa kylässä Chirchessä käynnistynyt mantelin hyödyntäminen ja syksyisin (syyskuussa) järjestettävät mantelijuhlatovat myös esimerkki tästä herättelystä.

Webtenerife, joka on projektista vastaava elin, kokoaa tiedot. Sivut ovat espanjaksi, englanniksi ja saksaksi.



Tr. Ana González Pérez

Taloudellisia tietoja ja neuvoja

Kuuntelimme kahta taloustohtoria, Ana González Péreztä ja Fransisco J. García Rodriquesta. Molemmat antoivat neuvoja, vinkkejä, ajattelemisen ja tutkimisen aihetta niille, jotka halusivat tehdä viinistä, ruoasta ja turismista, yhdessä tai erikseen, oman yrityksen. Yleishavainnoksi jäi, että viiniturismi on kannattava yritys, siellä missä sitä harjoitetaan.

Katsaus Portugalin ”Centro” alueelle

Portugal on ”jaettu” viiteen turismialueeseen. Keski – Centro – alueen turismista vastaavan työryhmän puheenjohtaja Pedro Manuel Monteiro Machado kertoi  työryhmän kokemuksista.



Pedro Manuel Monteiro Machado

Pyrkimyksenä on ollut saada turistit liikkumaan muuallakin maassa kuin pelkästään eteläisilla hiekkarannoilla. ”Centron” alueella ei ole lentokenttää eikä satamaa, joten alueelle ei ”automaattisesti” tule turisteja. Centrossa on pystytty luomaan hyvä ja toimiva yhteistyö eri turismialojen yrittäjien kesken.

Machado oli yleiskeskustelussa sitä mieltä, että hotellipaketit, joihin sisältyy ”kaikki” on saatava pois. Ne ovat täysin kannattamattomia paikallisen turismin näkökulmasta. "Turistit eivät koe mitään aitoa eivätkä heidän käyttämänsä rahat jää paikalliseen kiertoon".

Felipe Monje

Lopuksi maistelua

Viimeinen päivä omistettiin paikallisille tuotteille. Tämän vuoden paikalliseksi tuottajaksi oli lupautunut Monjen viinikellarin omistaja, kellarimestari (enologi)  Felipe Monje El Sauzalista.

Hän esitteli aluksi Monjen viinikellarin kehitystä, nykytilannetta ja erilaisia projektia. Nykyaikainen viinikellari on monien erilaisten toimintojen ja ihmisten kohtauspaikka.  Erikoista oli mielestäni se, että Monjen viinejä (jotka ovat saaneet kansainvälisiä palkintoja) viedään niin New Yorkiin kuin viinin suurtuottaja-alueelle Kaliforniaan.

Felipe Monjen esittelytuotteet tällä kurssilla olivat viisi erilaista viinietikkaa.

Etikkanäytteet laitettiin suuriin muovilusikoihin. Kuulimme etikan valmistusvaiheista ja lajikkeista mistä juuri nämä näytteet olivat valmistetut. Seuraavaksi Felipe Monje opetti miten etikkaa ”maistellaan”.



Viinietikat vasemmalta oikealle:
Listán Blanco, omenasiideri, vijariego negro, macho, agridulce

Muovilusikassa olevaa etikkaa haisteltiin. Sitä maistetiin myös (!!!). Sitten etikkaa otettiin hieman sormella lusikasta ja tipautettiin pisara tai pari kädenselkäpuolelle tai ranteelle haistettavaksi. Toinen pisara otettiin sitten sormelle ja lipaistiin kielellä suuhun.

Makuerot näiden viiden etikkalajin välillä olivat hyvin selvät. Joitain maistaessani teki mieli kiljua, niin pahalta etikka maistui kielellä.



Juan Enrique de Luis Bravo

Paikalla oli myös mestarimaistaja Juan Enrique de Luis Bravo. Hän laajentaa jatkuvasti maistelurepertoaariaan. Nyt hän opetti suklaan maistelua. Saimme lautaselle viisi erilaista suklaata. Valkoista suklaata, jossa ei ollut lainkaan kaakaota, 45 % maitosuklaata, 70% , 81% ja 99% kaakaota sisältävät suklaanokareet.

Kuulimme ennen maistelun alkamista suklaan perusaineista, itse puusta, missä kaakopähkinät kasvavat, paikoista missä ne kasvavat. Kuulimme kaakaovoista ja itse kaakaosta.

Maisteltavat suklaat asennossa

Maistelimme jokaisen viisi suklaata erikseen. Siinä yhteydessä käytetiin kaikkia viittä aistia. Aivan viimeksi pienenpientä suklaapalaa purtiin seitsemän kertaa ja annettiin sen jäädä hetkeksi suuhun maun tuntemiseksi.

Seuraavaksi suklaat maisteltiin yhdessä eri etikkojen kanssa. Yllätyksekseni löytyi ihan mukavan makuinen yhdistelmä, eli 81% suklaa ja Monjen ”agridulce” – hapanimelä etikka.

Maistelukierroksen kruunasi kahden makean viinin maistelu suklaan keralla. Molemmat viinit olivat Monjen viinikellarista, makea valkoinen "Monje Moscatel" (lajike Moscatel) ja punainen ”Vino Padre” (lajike Listán Negro).

Eli kaiken maistelun jälkeen voin vain todeta, ”että loppu hyvin, kaikki hyvin”. Makeat viinit huuhtoivat pois kaiken etikanmauan ja jättivät jälkeensä pienoisen hilpeyden tunteen.

Kokeilematta, silti mainittuna, jäi Monjen valmistama tumma suklaa, jossa on mukana hapanmakeaa etikkaa. Mutta se on jo toinen juttu.

Loppuksi: vasemmalta oikealle: Felipe Monje, Juan Enrigue de Luis Bravo,
José Antonio Lastres Segret , Gabriel Santos, Pedro Manuel Monteiro Machado

Heinäkuu 2012 ©Gracia Penttinen
Artikkelin  vapaa jakaminen on sallittu, niin kauan kuin sen teksti säilytetään kokonaisuudessaan ja sisältöä muuttamatta,  ja jos sen kirjoittaja - Gracia Penttinen - ja tämä blogisivu mainitaan

Contiempolla kummiköynnöstä katsomassa

Päivitys tammikuu 2016: Contiempon viinikellari on suljettu.  Tilalla sijaisee nykyään Moringapark. Kummiköynnökseni Burra Blanca ei enää kasva siellä.

Viinirypäleet alkavat olla kypsiä.

Kummiköynnökseni Burra Blancan ja minun viimeisestä tapaamisesta on jo aikaa. Nyt oli hyvä käydä katsomassa miten kypsyminen edistyi. Tapaamisen jännittävyyttä lisäsi vielä sekin, että olin itse leikannut Burra Blancan maaliskuussa.

Contiempolla Burra Blanca köynnöksiä on vain kolme. Lajiketta ei juuri viljellä Tenerifellä, vaan enemmän El Hierrolla.

Leikkasin maaliskuussa kaikki kolme köynnöstä, koska kahdella muulla ei ole omaa kummia.

Nyt kun no ovat saaneet lehtiä ja rypäleitä, on vähän vaikea erottaa mikä on mikä.

Kaikki näyttävät hyvinvoivilta. Tosin arvelen, että jos vettä olisi satanut jonkun kerran kuluneen vuoden aikana, ne kenties voisivat olla hieman korkeampia.

Rypäleitä näyttää kuitenkin tulevan. Niiden sadonkorjuun aika on joskus elo- syyskuun vaihteessa.

Heinäkuu 2012, Gracia Penttinen
Artikkelin  vapaa jakaminen on sallittu, niin kauan kuin sen teksti säilytetään kokonaisuudessaan ja sisältöä muuttamatta,  ja jos sen kirjoittaja - Gracia Penttinen - ja tämä blogisivu mainitaan

Viininkorjuukuvia Espanjasta

Pari YouTubesta löytyvää lyhyttä videota voivat kertoa viininvalmistuksesta enemmän kuin sanat.

Verrattaessa esim. Manner-Espanjan ja Kanariansaarten viinejä toisiinsa, olen usein kuullut, miten ”Kanarian viinit ovat niin paljon kalliimpia”…. Maku- ym kysymykset ovat siinä vähemmän tärkeitä….

Hintaeroon on olemassa hyvin yksinkertainen selitys, joka käy osin ilmi videoista. Lisäselitys voi olla esim se, että manteraisille tuottajille annetaan taloudellista tukea, kun he tuovat viinejään Kanariansaarille. Sen sijaan kanarialaiset tuottajat eivät saa taloudellista tukea esim. silloin, kun he joutuvat ostamaan esim. pullonsa ja korkkinsa mantereelta ja maksamaan tavaran hinnan lisäksi luonnollisesti myös tuontiin liittyvät kustannukset ja satamamaksut...

Maku on tietysti erilainen jo pelkästään maaston ja jo käytettyjen rypäleiden erilaisuudesta johtuen….

Ensin lyhyt käynti Lanzarotella, La Geriassa, seuraamassa viinin korjuuta. Tosin voin todeta, että tässä on jo vähän historiallisia piirteitä. Siksi laitan mukaan kiertokäynnin modernissa viinikellarissa Lanzarotella. Tämä kellari on Lanzaroten moderneimpia. Mutta myös siellä on viinikorjuu pakko suorittaa käsin.

Sitten voimmekin siirtyä Espanjan mantereelle katsomaan, miten sikäläinen tuottaja valmistaa viinejään….

Eroa on…eikä totta!

Heinäkuu 2012, Gracia Penttinen

Uudet punaiset lajt, joiden viljely on sallittua Kanarian saarilla

Viime vuosikymmenen aikana Kanariansaarilla on alettu viljelemään köynnöslajeja, joita viljellään muuallakin maailmassa

Merlot on peräisin Ranskan Bordauxista, mutta levinnyt kaikkialle maailmaan. USAssa se on jossain vaiheessa ollut “muotirypäle.” Merlot kuuluut samaan “perheeseen kuin Carbernet rypäleet (Cabernet franc ja cabernet sauvignon)

Syrah on eräs maailman vanhimmista rypälelajeista. Roomalaiset istuttivat sen aikoinaan Ranskaan, Rhônenlaaksoon. Sieltä se on levinnyt kaikkialle maailmaan ja tunnetaan monella eri nimellä, kuten candive noir, entournerein, hermitage, hignin noir, petite syrah, plan de la biaune, schiraz, serine, seräne, shiraz, sirac, sirah ja syra. Se tunnetaan Ranskan kylmillä viininviljelysalueilla nimellä Syrah ja Australian kuumilla viininviljelysalueilla nimellä Shiraz.

Kysellessäni syitä miksi jotkut viininviljelijät olivat ottaneet lajin käyttöön Tenerifellä, sain kuulla, että se antaa ”enemmän väriä ja ryhtiä” viinille kuin saaren oma Listán Negro. Esim Broncen viinitilalla on saatavissa pelkästään tästä lajista valmistettua punaviiniä.

Syrah lajiketta on helppo viljellä Kanariansaarilla, koska se tarvitsee lämpöä ja auringonpaistetta.

Ruby cabernet on ristetys lajien Cariñena ja Cabernet Savignon välillä. Tohtori Harold Olemo loi tämän lajin vuonna 1936 kalifornialaisessa Daviksen yliopistossa. Ruby Cabernet köynnöksiä viljellään pääasiassa Kaliforniassa, Etelä-Afrikassa ja Australiassa. Sitä tavataan jonkin verran Argentinassa, Uruguyassa ja Chilessä.

Rubu Cabernetin viljely Kanariansaarilla auktorisoitiin vuonna 2007. Se kestää hyvin kuivuutta ja voimakkaita tuulia, ts. sopii hyvin kanariansaarelaisiin olosuhteisiin. Home on sen pahin vihollinen.

Cabernet Sauvignon  rypäleen alkuperän sanotaan olevan Ranskan Bourdeaux, mutta sen arvellaan olleen tunnettu jo Rooman valtakunnan aikaan. Plinus Vanhemman kerrotaan mainineen tästä lajista. Joidenkin tietojen mukaan sen alkuperä olisi Espanjan Riojassa. Cabernet Savignon on levinnyt kaikkialle maailmaan. Sitä viljellään erityisesti Chilessä.

Pinor Noir  rypäleen ”koti” on Ranskan Bourgogne. Se on tanskalaisen viinikirjoittajan Christer Berensin mukaan maailman oikullisin rypäle, ts. vaikea ja sen onnistuminen on todellinen haaste. Lajia viljellään Ranskassa, Saksassa, Kaliforniassa, Australiassa ja Etelä-Afrikassa.  Sen viljely on auktorisoitu Kanariansaarilla vuodesta 2007 lähtien.

Jotkut pitävät Pinot Noir lajiketta espanjalaisen Tempranillon ”esiäitinä”.

Tempranillo on Espanjan mantereen tärkein rypäle esim. Riojan ja Ribeira Dueron viininviljelyalueilla. Espanjalaiset veivät 1600-luvulla Tempranillo rypäleen siemeniä espanjalaisiin siirtomaihin Amerikassa. Chilessä ja Argentiinassa nykyään viljelty Tempranillo on peräisin näistä varhaisista köynnoksistä, mutta muuntunut nykyisiin olosuhteisiin paremmin sopivaksi.

Kesäkuu 2012 ©Gracia Penttinen

Kaikki oikeudet pidätetään. Osittainenkin lainaaminen ilman tekijän kirjallista lupaa kielletty tekijänoikeuslainsäädännön mukaisesti. 

Kanarialaiset perinteiset punaiset viiniköynnöslajit

Puhuttaessa Kanarian saariston historiasta viinisaarena, voi olla kiinnostavaa tietää niistä lajeista joita täällä viljeltiin. Monet näistä lajeista tavataan enää vain Kanarian saaristossa, jonne Euroopassa 1800-luvun lopulla viiniviljelyksillä riehunut viinikirva ei koskaan tullut köynnöksiä tuhomaan. Historiallisista yhteyksistä käy myös ilmi, että esim. Kalifornian ja Argentinan viiniviljelysten ensimmäiset köynnökset ovat peräisin Kanarian saarilta.

Kirjan "Variedad de vid de cultivo tradicional en Canarias" tekijät ovat  tutkineet Kanariansaarilla nykyään esiintyvät viiniköynnöslajit. Tarkoituksena on ollut  paikallistaa niiden esiintyminen, lajien säilymismahdollisuudet ja niiden nykyinen käyttö. Lajeja on myös tutkittu niiden ulkonäön perusteella. Niiden molekylääristä rakennetta ja yhteyttä muihin lajikkeisiin on myös tutkittu.

Kirjoittajat ovat perehtyneet  köynnösten esiintymiseen lukuisilla viinitiloilla jokaisella Kanariansaarella. He ovat myös tutkineet köynnösten yhtäläisyyttä esim. Maderian ja Kanarian saarten välillä

Bastardo negro

Bastardo Negro,: Tämän lajin viljely on auktorisoitu Kanariansaarilla. Se mainitaan alkuperäismerkintäoikeusalueilla: El Hierro, Gran Canaria, La Gomera, La Palm ja Tenerife (Abona, Tacoronte-Acentejo, Valle de La Orotava, Ycoden-Daute-Isora).

Ainoa maininta tästä lajista löytyy vuodelta 1942.  Lajia viljellään La Palmalla ja El Hierrolla, tosin hyvin vähäisesti. Tämän lajin alkuperä on Atlantin rannikolla Galiciassa ja Portugalissa.

Baboso Negro: On eräs tärkeimmistä El Hierrolla viljeltävistä köynnöslajeista. Myös tämän lajin alkuperä on Atlantin rannikolla Galiciassa ja Portugalissa.

Castellana Negra: tämän lajin viljely on suositeltua Kanariansaarilla. Se mainitaan alkuperäismerkintäoikeusalueilla: La Gomera, La Palma ja Tenerife (Abona, Tacoronte-Acentejo ja Ycoden-Daute-Isora).

Tästä lajista löytyy maininta, jonka mukaan se on andalusialaista alkuperää, ja että 1500-luvulla sitä viljeltiin valkoisen Torrontes köynnöksen lisäksi koko Tenerifellä.  Tätä lajta ei ole juuri esiintynyt perinteisessä viininviljelyksessä Kanariansaarilla. Nykyään tämä laji on tullut tärkeäksi ja siltä odotetaan paljon, mistä syystä siitä on istutettu uudelleen..

Listán negro

Listan Negro, Almuñeco: tämän lajin viljely on suositeltua Kanariansaarilla. Se mainitaan alkuperäismerkintäoikeusalueilla: El Hierro, La Gomera, La Palma, Lanzarote ja Tenerife (Abona, Tacoronte-Acentejo, Valle de Güímar, Valle de La Orotava  ja Ycoden-Daute-Isora).

Lajista löytyy merkintä vuodelta 1645.

Laji on kaikkein levinnein punaviiniköynnös Kanariansaarilla. Esimerkiksi Tacoronte-Acentejossa ja Valle de La Orotavassa sitä viljellään paikoin ainoana lajina.

Laji tunnetaan Gran Canarialla ja Lanzarotella nimellä Negra Común. El Hierrolla ja Mazon alueella La Palmalla sitä kutsutaan nimellä Bastardo Negro. La Gomeralla sen nimi on Forastera Negra ja La Palmalla, Mazon aluetta lukuun ottamatta, se on Almuñeco.

Listan Negro on erittäin tuottoisa köynnöslaji ja sopeutuu erinomaisesti mitä erilaisimpiin olosuhteisiin.

Paikallisessa viiniperinteessä Listan Negroa pidetään jopa saarelaisidentiteetin lähteenä. Siitä syystä se on monen kanarialaisen viinikellarin taloudellisen tasapainon ylläpitäjä. Suurin osa tästä lajista tehdyistä viineistä ovat ”nuoria viinejä”.

Jotkut viinikellarit käyttävät sitä myös punaisten makeiden viinien valmistukseen tai ”Crianzan”  valmistukseen.



Listán prieto

Listán Prieto: Tämän lajin viljely on auktorisoitu Kanariansaarilla. Se mainitaan alkuperäismerkintäoikeusalueilla: La Palma ja Tenerife (Tacoronte-Acentejo).

Aikoinaan laji tuotiin Kanarialle Andalusiasta Espanjasta, ja täältä jesuiitat kuljettivat sen 1600-luvulla Meksikoon. Laji levisi Kanarialta myös Kalifornian ensimmäisille viiniviljelyksille, samoin kuin Argentiinaan ja Chileen.

Lajia on myös esitelty nimellä Mollar Cano. El Hierrolla siitä käytetään nimeä Listán Negro.

Lajia viljellään vähäisessä määrin myös El Hierrolla, La Palmalla, Gran Canarialla, Tenerifellä ja jopa Fuerteventurallakin. Kaikkein eniten sitä viljellään La Palmalla. Sen tulevaisuus Kanariansaarilla vaikuttaa kuitenkin epävarmalta.

Malvasia rosada

Malvasia Rosada: tämän lajin viljely on suositeltua Kanariansaarilla. Se mainitaan alkuperäismerkintäoikeusalueilla: El Hierro, La Gomera, La Palma, Gran Canaria ja Tenerife (Abona, Tacoronte-Acentejo, Valle de Güímar, Valle de La Orotava  ja Ycoden-Daute-Isora).

Tästä köynnöksestä ei voida valmistaa punaista viiniä. Sen viljelypinta-alaa on nykyään lisätty, esimerkiksi Güímarin laakson alueella, jossa se tuotti ensimmäisen sadon vuonna 2005. Güímarin laakso on (2008) ainoa paikka maailmassa, jossa valmistetaan tätä vaaleanpunaista malvasianviiniä.

(Kuulin vuonna 2012, ettei tätä vaalenapunaista malvasiaa enää valmisteta)

Malvasia on historiallisesti kytketty La Palmaan ja luoteis-Tenerifeen. Nykyään sitä tavataan lähes kaikilla rinteiden puolessa välissä. Malvasia on altis homesairauksille ja suhteellisen vähätuottoinen. Siksi sen viljely on historian varhaisten viinivuosien jälkeen taantunut. Vain kiitos perinteisten viininviljelijöiden se on säilynyt nykypäiviin.

Perinteisesti malvasia yhdistetään makeisiin viineihin. Viljelysalueet sijaitsevat yleensä alarinteillä, noin 500-600 metriin saakka. Se kasvaa myös heikkolaatuisessa maaperässä. Siitä syystä sitä kasvatetaan mm niillä alueilla, missä maa on vulkaanisen laavahiekan peittämä, kuten esim. Lanzarotella ja La Palmalla Fuencalientessa.

Moscatel Negro Tämän lajin viljely on auktorisoitu Kanariansaarilla. Se mainitaan alkuperäismerkintäoikeusalueilla: La Gomera, La Palma, Gran Canaria ja Tenerife (Abona, Tacoronte-Acentejo, Valle de Güímar, Valle de La Orotava ja Ycoden-Daute-Isora).

Tätä lajia tunnetaan eri nimillä eri saarilla: El Hierrolla sille löytyy mm. seuraavat nimet: Moscatel Menudo, Moscatel Gordo Blanco, ja Moscatel Gordo Morado. Lazaroten nimet ovat Moscatel Menudo ja Moscatel Gordo. Gran Canarialla sille löytyy nimet Moscatel Blanco Gordo, ja Moscatel Morisco.

Negramoll

Negramoll, Mulata: tämän lajin viljely on suositeltua Kanariansaarilla. Se mainitaan alkuperäismerkintäoikeusalueilla: El Hierro, La Gomera, La Palma, Gran Canaria, Lanzarote ja Tenerife (Abona, Tacoronte-Acentejo, Valle de Güímar, Valle de La Orotava  ja Ycoden-Daute-Isora).

Kanarialainen historioitsija José Viera y Clavijo kertoo tästä köynnöksestä vuonna 1799.

Negramoll lajin alkuperän kerrotaan olevan Madeiralla, jonne sitä oli istutettu 1700-luvulla, ja josta se tuotiin Kanariansaarille hieman sen jälkeen. Lajin pääasiallinen viljelysalue on La Palma. Viljelmät sijaitsevat siellä yleensä jopa 1000 metrin korkeudessa. Muilla saarilla lajia viljellään vähän alempana.

Tintilla: tämän lajin viljely on suositeltua Kanariansaarilla. Se mainitaan alkuperäismerkintäoikeusalueilla: El Hierro, La Gomera, La Palma, Gran Canaria ja Tenerife(Abona, Tacoronte-Acentejo, Valle de La Orotava  ja Ycoden-Daute-Isora).

Lajista löytyy merkintä vuodelta 1807.

Laji tunnetaan La Palmalla pohjoisella viinin viljelysalueella nimellä Tinta Merlera. Sitä käytetään eräänlaisena köynnösten geeniperinnän parantajana. Siitä syystä perinteiset viininviljelijät ovat pitäneet huolta se säilyttämisestä

Vijariego Negra: Tämän lajin viljely on auktorisoitu Kanariansaarilla. Se mainitaan alkuperäismerkintäoikeusalueilla: La Gomera ja Tenerife(Abona, Tacoronte-Acentejo, Valle de Güímar, Valle de La Orotava ja Ycoden-Daute-Isora).

Lajista löytyy merkintä vuodelta 1807. Vuonna 1878 tätä köynnöstä viljeltiin kaikilla Kanariansaarilla, missä viiniviljelystä harjoitettiin

Laji on erittäin ”saarelainen”, ts. sen identiteettiin kuuluva. Nykyään tätä lajia viljellään erityisesti El Hierrolla. Se sopeutuu erinomaisesti epätavallisiin olosuhteisiin. Joissakin paikoissa tämä laji tunnetaan myös nimellä ”Mulata” (kts Negramoll)

Lähde: Variedad de vid de cultivo tradicional en Canarias: Jorge Zerolo Hernandéz, Félix Cabello Sáenz de Santa Mariá;  Instituto Canario de Cabildo Acroalimentria  2006

Vanhoja kanarialaisia köynnöslajeja olen nähnyt Broncen viinitilalla Valle Guerrassa ja El Sauzalin viinimueson vieressä.

Kesäkuu 2012 ©Gracia Penttinen
Artikkelin  vapaa jakaminen on sallittu, niin kauan kuin sen teksti säilytetään kokonaisuudessaan ja sisältöä muuttamatta,  ja jos sen kirjoittaja - Gracia Penttinen - ja tämä blogisivu mainitaan

Kanarialaiset perinteiset valkoiset viiniköynnöslajit

Puhuttaessa Kanarian saariston historiasta viinisaarena, voi olla kiinnostavaa tietää niistä lajikkeista, joita täällä on viljelty. Monia näistä lajikkeista tavataan enää vain Kanarian saaristossa, jonne Euroopassa 1800-luvun lopulla riehunut viinikirva ei koskaan tullut köynnöksiä tuhomaan. Historiallisista yhteyksistä käy myös ilmi, että esim. Kalifornian ja Argentinan viiniviljelysten ensimmäiset köynnökset ovat peräisin Kanariansaarilta.

Kirjan "Variedad de vid de cultivo tradicional en Canarias” tekijät ovat  tutkineet Kanariansaarilla nykyään esiintyvät viiniköynnöslajit. Tarkoituksena on ollut  paikallistaa niiden esiintyminen, lajien säilymismahdollisuudet ja niiden nykyinen käyttö. Lajeja on myös tutkittu niiden ulkonäön perusteella samoin kuin  niiden molekylääristä rakennetta ja yhteyttä muihin lajikkeisiin.

Kirjoittajat ovat perehtyneet  köynnösten esiintymiseen lukuisilla viinitiloilla jokaisella Kanariansaariela. He ovat myös tutkineet köynnösten yhtäläisyyttä esim. Maderian ja Kanariansaarten välillä.

Kanarialaiset perinteiset valkoiset  viiniköynnöslajit



José Viera y Clavijo

Albillo: Suositeltu laji kaikilla saarilla: Esiintyy alkuperäismerkintäoikeusalueilla: El Hierro, Gran Canaria, La Gomera, La Palma ja Tenerifellä (Tacoronte-Acentejo, Ycoden Daute Isora).

Historioitsija José Viera y Clavijon vuodelta 1799 peräisin olevassa kuvauksessa mainitaan: Vitis Asines albides: valkoinen viinilajike, joka kypsyy aikaisin. Sitä kutsutaan kansankielellä Uva Perruna, ”eikä siitä valmistettua viiniä pidetä parhaimpana.” Roxas Clemten mainitsee tämän lajin vuonna 1807. Hänen mukaansa lajilla on yhteyksiä Andalusiaan. Espanjan mantereella Albilloa  viljellään runsaasti.  


Albillo Criollo

Albillo Criollo: Tätä rypälettä viljellään erityisesti La Palman saarella, pohjoispuolella, missä se on viininviljelijöiden suosiossa. Tätä rypälettä on käytetty viinimerkissä ”El Nispero”. Albillo Criollon kypsymisaika on lyhyempi kuin Listán Blancon, ja se korjataan kahta tai kolmea viikkoa aikaisemmin kuin Listán Blanco Tämän lajikkeen on todettu olevan peräisin Espanjan mantereelta, Andalusiasta.

Albillo Forastero niminen alalaji esiintyy La Palman pohjoisosassa Albillo Criollon ohella. Myös tämän lajikkeen on todettu olevan peräisin Espanjan mantereelta, Andalusiasta.

Albillo Monte Lentiscal: Esiintyy Gran Canarialla Monte Lentiscal alueella. Siellä se tunnetaan joko Albillon tai Albillo Perrunon nimellä.

Nykyään tätä köynnöstä tavataan vain perinteisillä viljelmillä, ja se on häviämisuhkan alainen.. Valmistusvaiheissa se sekoitetaan aina muiden lajien kanssa.

Bastardo Blanco, Baboso Blanco:

Tämän lajin viljely on auktorisoitu Kanariansaarilla. Se esiintyy lajiluettelossa saariston alkuperäismerkintäoikeusalueilla: El Hierrolla, La Gomeralla , La Palmalla ja Tenerifellä(Abona, Tacoronte, Valle de La Orotava, Ycoden-Daute-Isora).

Laji mainitaan vuonna 1878 El Hierron yhteydessä.

Nimellä Bastardo Blanco ei tavata köynnöksiä viljelyksillä, eikä myöskään viininviljelijöitä jotka tuntisivat sen olemassaolon.

Jotkut viinikirjoittajat mainitsevat tämän lajin oikean nimen olevan Hebén Blanco.

Baboso Blanco: Tämän köynnöksen perinteinen esiintymisalue on El Hierron saari, La Frontera. Siellä sitä viljellään 300-700 metrin korkeudella, missä se esiintyy yleensä erillisenä. Sitä viljellään toisten lajikkeiden ohella vähemmistölajikkeena. Se on helposti pilaantuva laji, mistä syystä sen tulevaisuus on uhanalainen.

Bermejuelo

Bermejuela, Marmajuelo on suositeltu lajike Kanariansaarilla. Esiintyy lajiluettelossa alkuperäismerkintäoikeusalueilla: El Hierro, Gran Canaria, La Gomera, La Palma ja Tenerife (Abona, Tacoronte, Valle de La Orotava, Ycoden Daute Isora).

José Viera y Clavijo mainitsee sen vuonna 1799, ja Barrioso vuonna 1878.  Heidän mukaansa laji tunnettiin El Hierrolla jo ennen vuotta 1553 nimellä Bermejudo.  Barrioson mukaan laji tunnetaan Espanjan mantereella nimellä Almuñevar.

Tämä köynnös on säilynyt alueilla, missä harjoitetaan perinteista viininkönnöksen viljelyä. Sitä viljellään yleensä rinteiden puolivälissä tai korkealla. Laji ei ole altis homesairauksille.

Nykyään tätä köynnöstä viljellään eniten Tenerifella Anagan alueella. Sitä esiintyy myös La Gomeralla ja La Palmalla. Sitä viljellään myös El Hierrolla nimellä Bermejuelo tai Bremajuelo.



Breval

Breval: Lajin viljely on laillistettu Kanariansaarilla. Se mainitaan alkuperäismerkintäoikeusalueilla: El Hierro, Gran Canaria, Lanzarote ja Tenerifellä (Tacoronte-Acentejo).

Sitä käytetään yleensä pöytäviinin tuotannossa, koska se kypsyy suhteellisen myöhään.

Lajista on löytynyt merkintöjä, jonka mukaan sitä viljeltiin Espanjan mantereella Cadizin ja Huelvan alueella ennen 1800-luvun puolessa välissä raivonnutta viiniruttoa.

Burrablanca: Lajin viljely on auktorisoitu Kanariansaarilla. Se mainitaan alkuperäismerkintäoikeusalueilla El Hierro, Gran Canaria, La Palma ja Tenerifellä (Tacoronte-Acentejo).

Lajin viljelystä löytyy merkintä vuodelta 1881. Sen nykyinen käyttö on pystytty paikallistamaan El Hierrolla ja Lanzarotella. Yleensä sitä viljellään vähän ja  käytetään pöytäviineissä.

Forastera Blanca, Doradilla: Lajien käyttö on auktorisoitu Kanariansaarilla. Ne mainitaan alkuperäismerkintäoikeusalueilla El Hierro, La Gomera, La Palma, Tenerifellä (Abona, Tacoronte-Acentejo, Valle de La Orotava, Ycoden-Daute-Isora).

Laji mainitaan vuonna 1878 esiintyväksi Tenerifellä. La Gomeralla, El Hierrolla ja Gran Canarialla, joskin viimeksi mainitulla sen viljely on hyvin vähäistä.

Lajiketta viljellään yleensä rannikkovyöhykkeillä.

Lajin katsotaan säilyvän hengissä koska sitä viljellään La Gomeralla tärkeimpänä valkoviinilajikkeena. Tenerifellä sitä esiintyy nykyään Anagassa ja La Palmalla Breña Bajassa. Kummallakin näillä alueilla se tunnetaan nimellä ”Gomera”. Rypäleen molekyylirakenne on täysin samanlainen niiden lajien kanssa, jotka tunnetaan nimellä Forastera Blanca, Gomera, Albillo Forastero ja Pedro Ximénz El hierrolla.

Gual: Tämän lajin viljely on suositeltua Kanariansaarilla. Se mainitaan alkuperäismerkintäoikeusalueilla: El Hierro, Gran Canaria, La Gomera, La Palma ja Tenerife (Abona, Tacoronte-Acentejo, Valle de Güìmar, Valle de La Orotava, Ycoden-Daute-Isora).

Vuonna 1878 sen mainitaan olen identtinen Espanjan mantereella viljellyn Albillo Castellanon kanssa. Kanarian saarilla se saa oman nimen. Tätä viinilajia ei voida käyttää ainoana lajina viininvalmistuksessa.

La Palmalla se mainitaan Güal nimellä. Siellä se on vaarassa hävitä.

El Hierrolla se tunnetaan tähän aikaan nimellä Uval Blanco, ja lajin punainen versio nimellä Uval Negro, joka puolestaan tunnetaan Espanjassa nimellä Albillo Negro.

Gran Canarialla lajista käytetään nimiä Uval ja Gual.

Lajia ei löydy La Gomeralta eikä Lanzarotelta.

Vuodelta 1990 peräisin olevan merkinnän mukaan tämän lajin alkuperä on hyvin vanha. Sen katsotaan polveutuvan Madeiralla viljeltävästä Boal lajista. Madeiralta se tuotiin Kanariansaarille vuoden 1500 jälkeen.

Gualia viljellään nykyään Tenerifellä Tagananassa ja La Palmalla Fuencalientessa.

Yleensä tätä lajia tavataan läntisillä saarilla ja vain muutamilla tiloilla. Tavallisesti sitä on vain muutama tai pelkästään yksi köynnös. Gual on altis homesienelle. 1800-luvulla se kärsi siitä syystä suuria tuhoja. Gualin viljelysalueet sijaitsevat yleensä rannalta noin 700 metrin korkeuteen.



Listán Blanco

Listán Blanco Tämän lajin viljely on suositeltua Kanariansaarilla. Se mainitaan kaikilla alkuperäismerkintäoikeusalueilla.Viinin kaupallinen rekisteri suosittelee tästä lajista käytettäväksi nimeä Listán Blanco de Canarias. Tämän lajin on todettu olevan peräisin Espanjan mantereelta, Andalusiasta.

Laji mainitaan vuonna 1807 nimellä Listán Común - Ubérrima. Vuonna 1878 se mainitaan nimillä Listán común, Listán ladrenado, Listán granado, Listán colgadera ja Listán Fuentidueña.

Laji on kaikkein levinnein valkoviiniköynnös Kanariansaarilla. Kanariansaarilla tästä köynnöksestä on myös olemassa useita eri muunnelmia. Listán Blanco ei ole sairauksille altis laji, ja sitä pystyään viljelemään kaikissa korkeuksissa. Se on sopeutunut erittäin hyvin hyvin moniin erilaisiin olosuhteisiin.

Laji on sama kuin  Porto Santolla Madeiralla viljeltävä laji Listrao.

Malvasia rosada

Malvasia Tämän lajin viljely on suositeltua Kanariansaarilla. Se mainitaan alkuperäismerkintäoikeusalueilla: El Hierro, Gran Canaria, La Gomera, La Palma, Lanzarote, ja Tenerife(Abona, Tacoronte-Acentejo, Valle de Güìmar, Valle de La Orotava, Ycoden-Daute-Isora).

Laji on saarilla hyvin varhainen. Sen ominaisuuksista löytyy kirjoitettu maininta vuodelta 1645. Vuonna 1799 José Viera y Clavijo omistaa sille suuren huomion kirjassaan ”Diccionario de la Historia Natural de las Islas Canarias”. Vuonna 1807 sen todetaan polveutuvan niistä Malvasia viineistä, joita portugalilaiset veivät Maderian saarelle.  Tosin sen varhaisimman alkuperän todetaan olevan Kreikassa, Vähässä Aasiassa, esim. Kreetan saarella. Sieltä laji levisi Italiaan, Ranskaan, ja Espanjaan. 1400-luvulla sen viljely aloitettiin Azoreilla, Madeiralla, Valenciassa ja Cataluñassa. Sen katsotaan tulleen Kanarian saarilla vuoden 1490 paikkeilla.

Kanariansaarilla malvasiaa on nykyään kahta valkoista lajia ja yksi vaaleanpunainen. Vaaleanpunaista malvasiaa esiintyy Anagalla ja Teguestessa.

Saarilla Malvasiia esiintyy useana eri ala-lajina.

Malvasia de La Palma:  Tätä lajia on tavattu ainoastaan läntisillä saarilla. Malvasia Rosadaa eli vaaleanpunaista Malvasiaa tieteellisesti tutkittaessa on todettu että se on se mutaatio Malvasia de La Palmasta ja tämän sekoituksesta valkoiseen viiniköynnöslajiin.

Malvasia de Lanzarote: esiintyy  Gran Canarialla, Anagalla Tenerifellä. Teguestessa Tenerifellä se tunnetaan nimellä Málaga. Mazossa La Palmalla se tunnetaan nimillä Sebastián García ja Malvasiá Portuguesa.

Moscatel de Alejandria

Moscatel de Alejandria:  Tämän lajin viljely on suositeltua Kanariansaarilla. Se mainitaan alkuperäismerkintäoikeusalueilla: El Hierro, Gran Canaria, La Gomera, La Palma, Lanzarote ja  Tenerife (Abona, Tacoronte-Acentejo, Valle de Güìmar, Valle de La Orotava, Ycoden-Daute-Isora).

La Gomeralla laji tunnetaan pelkästään Moscatelin nimellä, muilla saarilla se on Moscatel del Alejandria.

Hierrolaista moscatelia kuvataan jo vuonna 1645.

Espanjassa tällä lajilla on synonyymejä kuten: Moscatel Gordo, Moscatel Gordo Blanco, Moscatel de España, Moscatel de Chipiona, Moscatel de Málaga, Moscatel Real, ja Moscatel Romano.

Tämä lajin alkuperämaana pidetään Egyptiä.  Sen eri nimien perusteella voidaan todeta, että se on levinnyt kaikkialle maailmaan.

Lajia viljellään kaikilla Kanarian saarilla, mutta erityisiä viljelyalueita ovat Gran Canarian Monte Lentiscal ja Lanzarote.

Pedro Ximenez

Pedro Ximénez: Tämän lajin viljely on auktorisoitu Kanariansaarilla. Se mainitaan alkuperäismerkintäoikeusalueilla: El Hierro, Gran Canaria, La Gomera, La Palma ja Tenerife (Abona, Tacoronte-Acentejo, Valle de La Orotava, Ycoden-Daute-Isora).

Vuodelta 1791 peräisin olevan merkinnän mukaan tämän lajin alkuperä olivat Kanariansaaret ja Madeira. Sieltä köynnös vietiin Reinin ja Moselin laaksoihin, josta Pedro Ximénez kuljetti sen Málagaan.

Sabro Tämän lajin viljely on suositeltua Kanariansaarilla. Se mainitaan alkuperäisalueilla: La Palma j  Tenerife (Abona, Tacoronte-Acentejo, Ycoden-Daute-Isora).

Lajia on löydetty viljeltynä ainoastaan La Palmalla ja saaren  perinteisesti viljellyillä viini tiloilla..

Torrontés Tämän lajin viljely on auktorisoitu Kanariansaarilla. Se mainitaan alkuperäismerkintäoikeusalueilla: El Hierro, Gran Canaria, La Gomera, La Palma, Tenerifellä Abona, Tacoronte-Acentejo, Valle de La Orotava, Ycoden-Daute-Isora.

Tästä lajista löytyy merkintä vuodelta 1645 ja vuodelta 1807. Vuodelta 1879 peräisin olevan merkinnän mukaan se esiintyy Espanjassa nimellä Morastel. Vuonna 1988 J, Hidalgo mainitsee Torrontésin alkuperän olevan Valle do Salnes (Ponteverde) ja Orensen maakunta.

Tämä valkoinen rypälelaji oli kaikkein levinnein Kanariansaarilla silloin kun viiniköynnöksen viljely aloitettiin siellä Nykyään sitä ei juuri tavata enää. Sitä löytyy mm. Tenerifellä Buenavista del Nortessa ja Anagalla. La Palmalla sitä viljellään Mazossa.

Verdello

Verdello, tämän lajin viljely on suositeltua Kanariansaarilla. Se mainitaan alkuperäismerkintäoikeusalueilla: El Hierro, La Palma, Tenerifellä Abona, Tacoronte-Acentejo, Valle de Güímar ja Ycoden-Daute-Isora.

Vuodelta 1878 peräisin olevien merkintöjen mukaan sitä tavattiin, lähes hävinneenä La Palmalla. El Hierrolla sitä sekoitettiin toisiin lajeihin sen huonon laadun vuoksi. Vuodelta 1999 sitä löytyi viljeltynä El Hierrolla, samoin kuin Tagananassa Tenerifellä. La Palmalla sitä tavattiin Fuencalientessa ja Mazossa. Tenerifellä, Güimarin laaksossa todettiin kuitenkin, että laji on tuottava, eikä sen hyljinnälle ole löytynyt muuta syytä kuin sen homealttius

Laji löytyy myös Madeiran saarella.

Vijariego, Diego tämän lajin viljely on suositeltua Kanariansaarilla. Se mainitaan alkuperäismerkintäoikeusalueilla: El Hierro, La Gomera, La Palma, Gran Canaria. Tenerifellä Abona, Tacoronte-Acentejo, Valle de Güímar, Valle de La Orotava ja Ycoden-Daute-Isora.

Laji tavataan myös nimillä Vijariego Blanco, Bujariego, Diego ja Vijiriego. Tämä viinilajike tavataan myös Huelvassa Espanjan mantereella ja näin ollen ja sen alkuperän on todettu olevan Andalusiassa

Verijadiego Tämä lajin viljelyä ei ole auktorisoitu Kanariansaarilla, eikä sitä löydy viiniköynnöslajien rekisterissä.

Ainoa paikka, josta sitä on tavattu on El Hierro, jossa sitä viljellään, ja jossa se tunnetaan nimellä Vijariego.

Lähde: Variedad de vid de cultivo tradicional en Canarias: Jorge Zerolo Hernandéz,  Félix Cabello Sáenz de Santa Mariá;  Instituto Canario de Cabildo Acroalimentria  2006

Vanhoja kanarialaisia lajikkeita olen nähnyt Broncen viinitilalla Valle Guerrassa ja joitain myös El Sauzalin viinimuseon vieressá

Kesäkuu 2012 ©Gracia Penttinen
Artikkelin  vapaa jakaminen on sallittu, niin kauan kuin sen teksti säilytetään kokonaisuudessaan ja sisältöä muuttamatta,  ja jos sen kirjoittaja - Gracia Penttinen - ja tämä blogisivu mainitaan